Kuva Ilari Korte

Ei paljon hymyilyttänyt, mielummin katsottiin äitiä kuin kuvaajasetää. 

 

Lisää kuvia perhekuvauksesta luvassa lähiaikoina.

 

Vietämme juuri arkiviikkoa lasten kanssa kolmistaan. Mies on työmatkalla Münchenissä ja me arvotaan, lentääkö perässä joulumarkkinoita ihastelemaan vaiko eikö. Kaikki riippuu nyt siitä, saadaanko buukattua majoitus siitä hotellista, missä mies nyt on. Lennot varaan viimeistään huomenna Ukin lentopisteillä. Kaipaan niin pakoa tästä arjesta!

Aika tapahtumien täyteinen kuukausi takana ja kuluva viikko jatkaa samaa linjaa. Tänään rauhoituttiin ja puistoiltiin aamupäivä, iltapäiväksi saamme leikki- ja askarteluseuraa toisesta äidistä ja kahdesta meidän lasten kanssa saman ikäisestä lapsesta. Huomenna on Jeminan viimeinen kerhopäivä ja kun saamme hänet tuupattua ovesta kerhoon, lennämme Jetron kanssa neuvolaan hakemaan pikkumiehelle influenssarokotteen vahvistusta ja ensimmäistä erää hepatiittirokotetta. Tammikuun Teneriffan matkaa varten rokotellaan... Illalla sitten vielä ohjelmassa mun hammaslääkäriä (ja bonuksen ah niin ihanaa juurihoitoa. Viimeksi meni 6 piikkiä puudutusainetta ja silti homma tuntui pahemmalta kuin synnyttäminen. Musta tulee niiiiin laserhammashoidon asiakas tän jälkeen!). Keskiviikkona ruokapiireillään ja illalla uidaan viimeistä kertaa perheuinnissa. Sielläkin oli viimeksi valokuvaus, joten pian saadaan paljon uusia kuvia blogiinkin. Torstaina sitten pakkaillaan kamppeita perjantain mahdollista lähtöä varten ja illalla hiljennytään (yeah right, kahden liikkuvaisen lapsen kanssa) Jeminan kerhon joulukirkossa. 

Jeminan kanssa tehtiin eilen miehen lähdettyä kalenteri, josta merkataan tarroilla, kuinka monta yötä on siihen kun nähdään taas isi. Ensimmäistä kertaa Miehen työmatkalle lähtö tuntui todella vaikealta, itku pääsi niin isältä kuin tyttäreltäkin! Mutta innokkaana Jeminakin odottaa lentokoneeseen pääsyä ja reissaamista, äiti ehkä hieman kauhunsekaisella paniikilla. Yhdistelmä kaksi pientä lasta lentokoneella ja paikallisjunalla Helsingistä Münchenin keskustaan kaikkine matkatavaroineen ja tuplarattaineen ja vieläpä lasten normaaliin päiväuniaikaan aiheuttaa hieman päänvaivaa...eikä yhtään helpota ajatus maidottoman ja viljattoman dieetin vaatimista lisäjärjestelyistä...Jetrollehan on helppoa ottaa vaikka ruoat purkkeina ja pusseina kotimaasta mukaan, mutta mitäs äiti sitten syö? 

Perheuinnin loputtua aiomme jatkaa uintiharrastusta ominemme. Jemina osaa jo hienosti uida lyhyitä matkoja altaassa ilman uima-apuja ja Jetrokin sukeltaa jo hienosti vaikka väkisin, jos yritetään pitää poikanen veden pinnalla. Alkukevään varmaan suosimme lähiuimahalleja ja veden lämmettyä kesällä siirrymme järviin ja mereen uimaan. 

Lähestyvään jouluun olemme valmistautuneet hieman eri tavoin kuin yleensä. Yritysten ja erehdysten kautta on haettu leivonnaisia, joita mekin Jetron kanssa voitaisiin syödä. Maitoaltistuksen mentyä totaalisesti puihin, roikkuu poikanen edelleen kiinni tississä eikä äiti henno maitoa lapseltaan kieltääkään, kun mitään korvaavaa ei ole tarjolla ja ruoka-aineetkin aika vähissä. Soijamaidosta huudettiin koko yö, riisimaitoa syljettiin sujuvasti viikon ajan suusta pois (en mäkään sitä jois, hyi että!), kauramaitoa testaillaan seuraavaksi heti reissun jälkeen. Nyt on sentään leivottu puolet maidottomasta-munattomasta-viljattomasta piparkakkutaikinasta ja maisteltu hieman vuohenmaitotuotteita. Voi mikä autuus olikaan, kun sain juustoa puolen vuoden tauon jälkeen (olkoonkin, että se haisee ihan märille villasukille)! Jouluvalot loistavat kuitenkin tuttuun tapaan ikkunoissa ja joulukalenterin luukkuja availlaan laskien vielä nukuttavien öiden määrää. Ensimmäistä kertaa Jemina kyselee, tuleeko Joulupukki meillekin. Äiti ja Mummi lukevat innokkasti paikallislehtiä etsien sopivaa lahjojen tuojaa. Aatto vietetään viime vuotiseen tapaan Puistolassa ja joulupäivää meillä kotona. Tänä vuonna Jetrokin saa ehkä hieman viimevuotta enemmän irti joulusta...kirjaimellisesti. Äiti pelkää jo valmiiksi sitä juoksemisen määrää, mitä joulukuusen olohuoneeseen tuominen aiheuttaa, poikanen kun on osoittautunut varsin aktiiviseksi kaiken mahdollisen rappaajaksi. Kiivetään pöydille, viedään tavaroita vessanpönttöön, tyhjennetään laatikoita, uitetaan käsiä akvaariossa ja syödään kaikki, mitä löytyy...ja vaan nauretaan päälle, kun äiti kieltää. Työläs joulu siis tulossa, kun kaiken tämän perässäjuoksun ohella pitäisi vielä jouluruokiakin laitella.

Viime vuonna tein ihanaa tummasuklaa-pistaasipähkinä fudgea jouluna herkuteltavaksi. Tältä vuodelta herkkuresepti vielä puuttuu. Jos jollakulla on ehdotuksia, saa niitä lähetellä tähän suuntaan.

 

Ihanaa joulunodotusta toivotellen Nonna ja lapset

Tältä se näytti vuosi sitten...

 

Vuosi sitten tähän aikaan istuttiin miehen kanssa autossa matkalla sairaalaan. Vaari oli tullut hoitamaan Jeminaa ja me lähdettiin hakemaan pikkuveljeä. Koko matkan ajan jännitettiin, ehditäänkö ajoissa sairaalaan. 9.00 meidät kirjattiin sisään ja 10.46 syntyi maailman ihanin pikkumies, joka tuotiin jo samana iltana omaan kotiin. Ikimuistoinen matka, vaikka lyhyt reissu olikin. 

...ja tältä se näyttää nyt.

 

Tänään juhlitaan yksivuotiasta Jetroa! Pikkumies onnistui hankkimaan itselleen sopivasti juhlapäiväksi kunnon räkätaudin, kruunasi sen vielä kuumeella ja ripulilla eilen saatujen rokotusten jälkeen ja tartutti vielä isosiskonkin seurakseen nuhakuumehourebileisiin. Äidinkin elo on yhtä juhlaa, kun selkä- ja hammassärkyisenä hoidan huonosti nukutun yön jälkeen kahta kärttyistä lasta. Mutta näillä mennään. Ja kampaajan käsittelyyn pitäisi koko poppoo viedä! Ei taida kampaajatäti ihan heti päästä näin helpolla, kun kaksi kuumeesta ihan tööt olevaa lasta istutetaan vuorollaan penkkiin. Vaari tulee onneksi iltapäiväksi vahtimaan päikkäreitä, jotta saadaan ensi lauantain synttäribileitä varten äidinkin kuontalo kuntoon. Vuosi melkein vierähtikin edellisestä kampaajakäynnistä.

 

Eilen Jeminan kerhon aikana käytiin Jetron kanssa neuvolassa. Täti luuli ensin pojan tulevan 1,5-vuotisneuvolaan, kun poikanen niin reippaasti kävellen asteli sisään huoneeseen. Puolitoistavuotiaasta herra menisikin ainakin mittojensa puolesta: 11,9 kg ja 82cm, pipo 49cm. Miehekkäästi karjuen otettiin vastaan kaksi rokotusta. Ensi viikolla mennään vielä hakemaan kolmas, kun pistetään samalla kertaa influenssarokotteet koko porukalle. Täti kirjoitti korttiin:

"Hieno ja reipas poika! Tasaisesti kasvaa, pitkä poika. Kehitys ikätasoista. Liikkuu hienosti kävellen, liikkuvainen lapsi. Puhetta ymmärtää hyvin ja yksittäisiä sanoja puhuu." 

Jetro lähti siis kävelemään tasan 10kk iässä. Vielä pari viikkoa sitten poikanen joutui konttaamaan kaatuessaan tuen lähelle ja nousemaan sitä vasten takaisin pystyyn, mutta nyt nousu käsien avulla karhuasentoon ja siitä polvia koukistamalla ylös, sujuu jo hienosti. Puhetta tulee paljon. Yleissana "Kn" ja etusormella osoittaminen riittää yleensä kertomaan äidille, mitä herra haluaa tai mitä mielessä liikkuu, mutta hyviä apusanoja ovat "äiti, ishi, Naa (Jemina, yleensä käskevässä muodossa), kakka, knkä (kenkä), kukka, brrrrrmm (auto tai mikä tahansa liikkuva kone), ei, eioo, joo, hyyyväää". Noilla pääsee kyllä ja hyvin pitkälle. Ja niinkuin terkkarikin mainitsi, Jetro ymmärtää hyvin puhetta arkisissa tilanteissa. "Lähdetään ulos, mennään, kaappi kiinni, ovi kiinni, mennään pesulle, yläkertaan, onko nälkä? ja hali" sanoihin reagoidaan niinkuin pitääkin.

Vaikkei meidän perheessä olekaan enää vauvaa, on meillä kaksi ihanaa lasta, joista pienempi onkin oikea halimussukka :)

 

Syksy esittää ulkona kaameinta puoltaan, mutta täällä sisällä on oikein lämmintä ja ihanaa. Kuitenkin pimeys saa ajatukset virittymään kohti joulua ja sormet ihan syyhyävät ripustelemaan jouluvaloja ja leipomaan piparkakkuja.

Valoa pimeyteen toivottaa lapsistaan onnellinen Nonna

 Lokakuussa äitikaveri sai ylipuhuttua meidän perheen viettämään iltaa Linnanmäen Valokarnevaaleille. Sovittiin päiväksi tiistai ja illalla, kun tehtiin lähtöä kotoa alkoi sataa. Mietin jo, mitä reissusta tulee, mutta juuri kun parkkeerattiin auto Lintsin parkkikselle, sade loppui. Moni muu oli varmasti jättänyt tulematta, sillä alueella tuntui olevan enemmän työntekijöitä kuin asiakkaita. Kaikkiin laitteisiin pääsi jonottamatta ja suurimmassa osassa olimme ainoat käyttäjät.

Jeminalle ostettiin Minihupi-ranneke. Pituutensa puolesta hän olisi saanut jo Pikkuhupi-rinkulankin, mutta koska Minihupilla pääsi aikuinen ilmaiseksi mukaan laitteeseen lapsen kanssa, oli tämä ekakertalaiselle parempi ratkaisu. Alle vuodenikäinen Jetro sai vauvahupi-tarran ja pääsi näin Jeminan ja vanhemman kanssa kaikkiin vekottimiin mukaan.

Tässä muutama kuva illasta: 

 

Mun rakkaat <3

 

Isä ja lapset karusellissa...

...ja Vankkuripyörässä.

Kuumailmapallon kyydissä.

Panoraman maisemia ihailemassa...

Tältä se Lintsi näytti yläilmoista käsin...

Anita ja Mikael yläilmoissa kanssamme...

Aurinko laski sopivasti juuri silloin kun olimme ylhäällä...

Isi ja Jemina moukaroimassa.

 

Onnistuneen illan päätteeksi syötiin Lintsiburgerissa kierreranskalaisia ja iltapalaevääksi mukaan ottamiani leipiä. Kotiin tultiin juuri nukkumaanmenoaikaan.

 

Nonna

 Pikapostaus syksyisen, sateisen harmaan, kiireisen ja pöpöjen täyttämän arjen keskeltä. En ole vielä keksinyt, miten kuvia lisätään uudesta puhelimesta koneelle (mies lupasi auttaa, kun on aikaa), joten pitempi postaus loppukesän tapahtumista ja kuvia lapsista tulee myöhemmin.

Tärkein kuitenkin tähän. Jetro nousi 7,5kk iässä pystyyn ja lähti samantien kävelemään tukia pitkin. 9kk iässä seisoskeltiin jo pitkiä toveja ja sitten viikko sen jälkeen kun 10kk tuli mittariin, herra otti ja päästi irti. Enemmän vielä edetään konttaamalla, mutta jalat kantavat jo noin 15 askelta. Seisomaan nousu ja askelten jälkeen konttausasentoon tai istumaan siirtyminen tapahtuu myös hyvin hallitusti. Hyvä Jetro!

 

Jostain syystä vuodatus kääntää kuvatkin väärinpäin. Käännän sen kun kerkiän, siihen asti iso pikkumies (neuvolalääkärissä 9,5kk iässä 77cm ja 11080g) saa seisoskella poikittain.

 

 

Varasimme yhdessä Jeminan kummien kanssa jo tammikuussa omakotitalon Pärnusta. Matkaan lähdettiin heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Autoon pakattiin niin rantakamat, matkasängyt kuin golfbagitkin. 

Jetro pääsi juuri ennen matkaa kaukalosta Jeminan vanhaan Britax Multitech -istuimeen. Silti edelleen harvoin automatkalla nuoriherra on näin iloinen. Yleensä pyrimmekin matkustamaan uniaikaan. Tässä Jetro 8kk.

Ensin ajettiin meiltä kotoa Katajanokalle ja jonotettiin kauniissa kesäsäässä Viking XPRS-laivan kyytiin. Laivamatkan aikana syötiin itsemme pulleiksi laivan buffetissa ja remuttiin laivan Muksulassa. Muutama herkkukin käytiin hankkimassa laivan tax freestä mukaan automatkalle ja määränpäässä syötäväksi. 

Äitee ja muksut Muksulassa...

Jetro ajaa mönkkärillä:)

Tallinnaan saavuimme kahden maissa päivällä. Jetro nukahti Ergoon juuri kun olimme siirtymässä autokannelle, nukkui puolisen tuntia autossa ja heräsi, kun pysähdyimme tankkaamaan. Puolen tunnin karjuntakonsertin jälkeen tuli yhtäkkiä takapenkillä hiljaista ja totesin molempien lasten nukkuvan. Äiti sai bongailla haikaroita rauhassa loppumatkan.

Heti perille päästyämme kävimme Selveristä hakemassa tärkeimmät elintarvikkeet. Sillä aikaa kun äidit tutustuivat taloon, petasivat sänkyjä lapsille ja purkivat matkatavaroita, miehet virittivät grilliin tulen ja grillaisivat herkullisen päivällisen.

 

 

Maanantaiaamuna lähdettiin tutkimusretkelle Pärnun kaupunkiin. Ensimmäiseksi löydettiin leikkipuisto, joka sopi tarkoitusperiimme enemmän kuin hyvin.

Ehdimme leikkiä puistossa tovin, kun tuttu poppoo, naapurimme Helsingistä, ilmestyi sattumalta samaan paikkaan. Pieni paikka ;)

 

Jetro heräsi ennen kuutta, joten keinumisen jälkeen hän tyytyi katselemaan isompien leikkejä uusista Gesslein Swift -matkarattaista käsin. Rattaat osoittautuivat reissun aikana ihan huippupeleiksi. Niitä oli kevyt nostella, tavarakori oli tarpeeksi tilava Ergo-repun mukana kantamiseen, Jeminakin mahtui niiden kyytiin ja lisäksi ne oli helppo taitaa pieneen tilaan auton takakonttiin aina tarvittaessa!

 

 

Tiistaina miehet suuntasivat heti aamusta Golf-kentälle ja me kävimme katsastamassa paikallisen lähiön viriketarjonnan todeten sen melkoisen onnettomaksi. Lähikaupasta saatiin sentään jotakin lounaaksi kelpaavaa. Päiväunien jälkeen isät palasivat ja suuntasimme heidän suosituksestaan Valgerannan leirintäalueen rannalle uimaan ja syömään päivällistä. Ranta oli ihana ja vesi todella lämmintä. Päivällisen jälkeen isommat lapset leikkivät vielä alueen kiipeilytelineissä. Äiti ja isä tyytyivät katselemaan kaiholla puiden latvoissa turvaköysien varassa killuvia Seikkailupuiston valloittajia. Seuraavan kerran otetaan sitten lapsenvahdit mukaan ja mekin päästään kiipeilemään!

 

 

Jetro ei vielä päässyt kiipeilytelineeseen vaan joutui tyytymään ihan omiin kävelyharjoituksiin rattaita vasten. Jetro oppi viikkoa ennen juhannusta nousemaan pystyyn ja reissun aikana ryömiminenkin vaihtui konttaukseen. Tukia pitkin ja käsistä kannateltuna pikkumies käveleekin jo hurjan hienosti! Ensimmäinen hammas ilmestyi suuhun Juhannuksena ja reissussa alaetuhampaat saivat seurakseen vielä yhden yläetuhampaankin.

 

Jemina laskee liukumäkeä ja kiipeilee Valgerannassa.

 

Pärnu on kuuluisa valkeista hiekkarannoistaan. Niistä kuuluisin lienee kaupungin keskustan tuntumassa oleva pitkä noin 8km:n mittainen rantakaistale. Keskiviikkona suuntasimme siis kaupunginrannalle ensin leikkimään ja iltapäivällä uudelleen uimaan.

 

Jetrokin pääsi konttailemaan leikkipuistossa.

 

Loman ihan ehdoton hitti oli rannalta löytyneet merivesisuihkulähteet, joissa veden paine ja vesipatsaan korkeus vaihteli. Tässä vettä tuli vain vähäsen...ja kohta niin, että Jeminalta lensi hattukin päästä. H&M:ltä löytyneet aurinkosuojavaatteet miellyttivät neidinkin silmää ja niitä pidettiin aina auringossa oleskellessa.

Jetrokin pääsi lätsyttämään suihkulähteiden vettä. Myös hänelle hankittiin UV-suojavaatteet ennen reissua. Hattu pysyi päässä kuitenkin vain hetken kerrallaan.

 

Torstaina oli jälleen miesten golffauspäivä. Olimme tällä kertaa varautuneet siihen, ettei lähiympäristöstä löydy lapsille tekemistä saatika ruokaa. Perustimme siis aamiaisen jälkeen takapihalle kotikylpylän. Lisäksi leikkasin tyhjistä pulloista kaulat saippuakuplapuhaltimiksi ja puhaltelimme saippuakuplia yhdessä lasten kanssa.

 

Jetro ja autopallo pesuvadissa. Hauskaa on!

 

 

Tällaisia kuvia saa, kun neitiä pyytää pysähtymään ja katsomaan kameraan. Mun pikku-klonkku ;)

 

 

AAAAAAH!!!! ;)

 

Jeminan kummitäti sai kantaa selkä vääränä vettä altaaseen, josta isommat ne kastelukannuineen nopeasti kantoivat kukille ja nurmikolle.

Golffauksen ja päiväunien jälkeen lähdettiin jälleen kaupungille. Syötiin hyvin ja käveltiin hetki ihmettelemässä nähtävyyksiä (vaikkei niitä Ultra Bran mukaan olekaan;)

Jemina poseeraa kaupungin perustajan patsaan kanssa.

Perjantaina oli meidän äitien vuoro päästä hetkeksi omille teillemme. Tosin pienin lapsista lähti mukaan shoppailukierrokselle, mutta hänkin jaksoi melko kiltisti leikkiä kukkuuleikkiä sovituskopin verhojen välistä. Loppuporukan kanssa tehtiin puoliltapäivin treffit kaupungille ja käytiin yhdessä lounastamassa. Meidän lapset eivät ole sitä rauhallisinta sorttia, mitä tulee ravintolassa paikoillaan istumiseen. Koska Pärnussa ravintoloissa oli vain harvoin leikkikaluja tai leikkipaikkaa, reissun pelastukseksi muodostuivat erilaiset mukana kannettavat lelut ja pelit.

 

Jetro viihtyi vaunulelua räpläten...

 

...ja Jemina pelasi isänsä puhelimella Angry Birdsiä ja shakkia.

 

Välillä piti vähän halailla isiä.

 

Mitä pidemmälle viikkoa edettiin, sitä helteisemmäksi muuttui sää. Talossa ei ollut minkäänlaista ilmastointia ja tuuletusta vartenkin vain pienet puuritiläköt ikkunoissa. Muutaman hikisen hyttysyön jälkeen hommasimme marketista pistorasioihin hyttyskarkottimet. Ininän loputtua jäi jäljelle kuumuus. Jetro etenkin nukkui tosi rauhattomasti ja yöunet jäivät lyhyiksi. Äidin sängyssä pelkässä vaipassa oli selvästi parasta nukkua. Lisäksi koko viikon nuoriherra kieltäytyi ilmeisesti yläetuhampaan puhkeamisen vuoksi kaikesta kiinteästä ruoasta banaania lukuunottamatta. Samanaikaisesti selkään ja rintaan alkoi ilmestyä ihottumaläiskiä, joita kävimme näyttämässä lastenlääkärille Helsinkiin päästyämme. Nyt jatketaan ruokailua ilman kotimaisia viljoja, kalaa ja kananmunaa. Äiti joutuu lisäksi diettaamaan vehnää omassa ruokavaliossaan, sillä selvästi juuri vehnästä pikkumies sai pahimmat oireet.

 

Uninen murunen.

Reissun viimeistä kokonaista päivää vietettiin käymällä niissä kaikkein kivoimmissa paikoissa. Jeminan kummit suuntasivat aamusta rannalle, mutta koska Jeminalla oli ollut yöllä kova kuume ilmeisesti auringonpistoksesta johtuen, suuntasimme me läheiseen leikkipuistoon, jonka muistimme olevan aamupäivisin melko varjoisa.

 

Jetro pääsi jälleen lempipuuhaansa keinumaan. Tyyli täydentyi äidin vanhoilla ihanilla nahkakengillä.

Jemina tykkäsi kovasti kiipeillä puistojen erilaisissa kiipeilytelineissä. Hän kiipeääkin jo hurjan taitavasti!

 

Molempia lapsia nauratti, kun Isi antoi kovat vauhdit keinussa.

Suuntasimme vielä lounaalle ja ostoksille pääkadulle Rüütlille. Jetro sai koon 20 sandaalit (nyt sopivat!) ja syksyksi koon 21 nahkaiset kävelykengät. Jeminalle ostettiin uusi yöpuku. Myös Phil & Ted´s rattaat Vibet toimivat hyvin kaupungin mukulakivikaduilla. 

 

 

Vähän kaupunkikuvaa...

 

Sunnuntaiaamuna miehet suuntasivat lasten kanssa läheisen päiväkodin pihalle leikkimään sillä aikaa kun me äidit pakkasimme kamat ja autot. Pärnulaiseen talonvuokraukseen kuuluu loppusiivous osana vuokrahintaa, joten emme joutuneet pahemmin enää puunailemaan paikkoja, kunhan laitoimme lakanat pyykkiin ja tiskit koneeseen. Suuntasimme vielä ennen lähtöä läheiseen McDonaldsiin lounaalle. Jetro nukahti lounaan jälkeen samantien autoon, mutta Jeminalle tuli uni silmään vasta juuri Tallinnaan saavuttaessa. Mies jäi vahtimaan autoon neidin unta sillä välin, kun me Jetron kanssa shoppailimme vähän juustoja ja hyvää savustettua sianlihaa puolityhjään kylmälaukkuun. 

Jemina heräsi juuri kun jonotimme laivaan. Jono oli tällä kertaa melko lyhyt ja pääsimme laivaan jo reilu tunti ennen sen lähtöä. Katselimme maisemia, leikimme muksulassa ja kävimme syömässä herkullisia lihapullia. Jetro malttoi jopa nukkua reilun tunnin unet matkarattaissa meidän syödessämme.

Laiva irtoaa laiturista Tallinnan satamassa...

 

Isä ja poika katselevat maisemia laivan keulassa.

 

Laiva saapuu Helsinkiin. Kustaanmiekka näkyy jo!

Kotimatka laivarannasta sujui perinteisesti konserttia kuunnellen. Jetro ei vaan viihdy autossa muulloin kuin uniaikaan ja silloinkin unet jäävät tavallista lyhyemmiksi. Silti kotiintulo, ilmalämpöpumpun päälle laittaminen ja siiderin korkkaaminen lasten nukkumaan menon jälkeen tuntui vaan niiiiiiin taivaalliselta. Borta bra, men hemma bäst!

 

Nonna