keskiviikko, 2. toukokuu 2012

Blogi tuli tiensä päähän...

 odotus- ja vauvablogin pitäminen päättyi, kun perheen pienin täytti vuoden. Uusia kuulumisia voi seurata täältä: http://kivikkoistakulkua.wordpress.com/

Toivottavasti tapaamme tulevaisuudessakin!

 

Nonna ja perhe

maanantai, 12. joulukuu 2011

Yksivuotiskuvaus

 

Kuva Ilari Korte

Ei paljon hymyilyttänyt, mielummin katsottiin äitiä kuin kuvaajasetää. 

 

Lisää kuvia perhekuvauksesta luvassa lähiaikoina.

 

Vietämme juuri arkiviikkoa lasten kanssa kolmistaan. Mies on työmatkalla Münchenissä ja me arvotaan, lentääkö perässä joulumarkkinoita ihastelemaan vaiko eikö. Kaikki riippuu nyt siitä, saadaanko buukattua majoitus siitä hotellista, missä mies nyt on. Lennot varaan viimeistään huomenna Ukin lentopisteillä. Kaipaan niin pakoa tästä arjesta!

Aika tapahtumien täyteinen kuukausi takana ja kuluva viikko jatkaa samaa linjaa. Tänään rauhoituttiin ja puistoiltiin aamupäivä, iltapäiväksi saamme leikki- ja askarteluseuraa toisesta äidistä ja kahdesta meidän lasten kanssa saman ikäisestä lapsesta. Huomenna on Jeminan viimeinen kerhopäivä ja kun saamme hänet tuupattua ovesta kerhoon, lennämme Jetron kanssa neuvolaan hakemaan pikkumiehelle influenssarokotteen vahvistusta ja ensimmäistä erää hepatiittirokotetta. Tammikuun Teneriffan matkaa varten rokotellaan... Illalla sitten vielä ohjelmassa mun hammaslääkäriä (ja bonuksen ah niin ihanaa juurihoitoa. Viimeksi meni 6 piikkiä puudutusainetta ja silti homma tuntui pahemmalta kuin synnyttäminen. Musta tulee niiiiin laserhammashoidon asiakas tän jälkeen!). Keskiviikkona ruokapiireillään ja illalla uidaan viimeistä kertaa perheuinnissa. Sielläkin oli viimeksi valokuvaus, joten pian saadaan paljon uusia kuvia blogiinkin. Torstaina sitten pakkaillaan kamppeita perjantain mahdollista lähtöä varten ja illalla hiljennytään (yeah right, kahden liikkuvaisen lapsen kanssa) Jeminan kerhon joulukirkossa. 

Jeminan kanssa tehtiin eilen miehen lähdettyä kalenteri, josta merkataan tarroilla, kuinka monta yötä on siihen kun nähdään taas isi. Ensimmäistä kertaa Miehen työmatkalle lähtö tuntui todella vaikealta, itku pääsi niin isältä kuin tyttäreltäkin! Mutta innokkaana Jeminakin odottaa lentokoneeseen pääsyä ja reissaamista, äiti ehkä hieman kauhunsekaisella paniikilla. Yhdistelmä kaksi pientä lasta lentokoneella ja paikallisjunalla Helsingistä Münchenin keskustaan kaikkine matkatavaroineen ja tuplarattaineen ja vieläpä lasten normaaliin päiväuniaikaan aiheuttaa hieman päänvaivaa...eikä yhtään helpota ajatus maidottoman ja viljattoman dieetin vaatimista lisäjärjestelyistä...Jetrollehan on helppoa ottaa vaikka ruoat purkkeina ja pusseina kotimaasta mukaan, mutta mitäs äiti sitten syö? 

Perheuinnin loputtua aiomme jatkaa uintiharrastusta ominemme. Jemina osaa jo hienosti uida lyhyitä matkoja altaassa ilman uima-apuja ja Jetrokin sukeltaa jo hienosti vaikka väkisin, jos yritetään pitää poikanen veden pinnalla. Alkukevään varmaan suosimme lähiuimahalleja ja veden lämmettyä kesällä siirrymme järviin ja mereen uimaan. 

Lähestyvään jouluun olemme valmistautuneet hieman eri tavoin kuin yleensä. Yritysten ja erehdysten kautta on haettu leivonnaisia, joita mekin Jetron kanssa voitaisiin syödä. Maitoaltistuksen mentyä totaalisesti puihin, roikkuu poikanen edelleen kiinni tississä eikä äiti henno maitoa lapseltaan kieltääkään, kun mitään korvaavaa ei ole tarjolla ja ruoka-aineetkin aika vähissä. Soijamaidosta huudettiin koko yö, riisimaitoa syljettiin sujuvasti viikon ajan suusta pois (en mäkään sitä jois, hyi että!), kauramaitoa testaillaan seuraavaksi heti reissun jälkeen. Nyt on sentään leivottu puolet maidottomasta-munattomasta-viljattomasta piparkakkutaikinasta ja maisteltu hieman vuohenmaitotuotteita. Voi mikä autuus olikaan, kun sain juustoa puolen vuoden tauon jälkeen (olkoonkin, että se haisee ihan märille villasukille)! Jouluvalot loistavat kuitenkin tuttuun tapaan ikkunoissa ja joulukalenterin luukkuja availlaan laskien vielä nukuttavien öiden määrää. Ensimmäistä kertaa Jemina kyselee, tuleeko Joulupukki meillekin. Äiti ja Mummi lukevat innokkasti paikallislehtiä etsien sopivaa lahjojen tuojaa. Aatto vietetään viime vuotiseen tapaan Puistolassa ja joulupäivää meillä kotona. Tänä vuonna Jetrokin saa ehkä hieman viimevuotta enemmän irti joulusta...kirjaimellisesti. Äiti pelkää jo valmiiksi sitä juoksemisen määrää, mitä joulukuusen olohuoneeseen tuominen aiheuttaa, poikanen kun on osoittautunut varsin aktiiviseksi kaiken mahdollisen rappaajaksi. Kiivetään pöydille, viedään tavaroita vessanpönttöön, tyhjennetään laatikoita, uitetaan käsiä akvaariossa ja syödään kaikki, mitä löytyy...ja vaan nauretaan päälle, kun äiti kieltää. Työläs joulu siis tulossa, kun kaiken tämän perässäjuoksun ohella pitäisi vielä jouluruokiakin laitella.

Viime vuonna tein ihanaa tummasuklaa-pistaasipähkinä fudgea jouluna herkuteltavaksi. Tältä vuodelta herkkuresepti vielä puuttuu. Jos jollakulla on ehdotuksia, saa niitä lähetellä tähän suuntaan.

 

Ihanaa joulunodotusta toivotellen Nonna ja lapset

keskiviikko, 2. marraskuu 2011

Yksivuotias

Tältä se näytti vuosi sitten...

 

Vuosi sitten tähän aikaan istuttiin miehen kanssa autossa matkalla sairaalaan. Vaari oli tullut hoitamaan Jeminaa ja me lähdettiin hakemaan pikkuveljeä. Koko matkan ajan jännitettiin, ehditäänkö ajoissa sairaalaan. 9.00 meidät kirjattiin sisään ja 10.46 syntyi maailman ihanin pikkumies, joka tuotiin jo samana iltana omaan kotiin. Ikimuistoinen matka, vaikka lyhyt reissu olikin. 

...ja tältä se näyttää nyt.

 

Tänään juhlitaan yksivuotiasta Jetroa! Pikkumies onnistui hankkimaan itselleen sopivasti juhlapäiväksi kunnon räkätaudin, kruunasi sen vielä kuumeella ja ripulilla eilen saatujen rokotusten jälkeen ja tartutti vielä isosiskonkin seurakseen nuhakuumehourebileisiin. Äidinkin elo on yhtä juhlaa, kun selkä- ja hammassärkyisenä hoidan huonosti nukutun yön jälkeen kahta kärttyistä lasta. Mutta näillä mennään. Ja kampaajan käsittelyyn pitäisi koko poppoo viedä! Ei taida kampaajatäti ihan heti päästä näin helpolla, kun kaksi kuumeesta ihan tööt olevaa lasta istutetaan vuorollaan penkkiin. Vaari tulee onneksi iltapäiväksi vahtimaan päikkäreitä, jotta saadaan ensi lauantain synttäribileitä varten äidinkin kuontalo kuntoon. Vuosi melkein vierähtikin edellisestä kampaajakäynnistä.

 

Eilen Jeminan kerhon aikana käytiin Jetron kanssa neuvolassa. Täti luuli ensin pojan tulevan 1,5-vuotisneuvolaan, kun poikanen niin reippaasti kävellen asteli sisään huoneeseen. Puolitoistavuotiaasta herra menisikin ainakin mittojensa puolesta: 11,9 kg ja 82cm, pipo 49cm. Miehekkäästi karjuen otettiin vastaan kaksi rokotusta. Ensi viikolla mennään vielä hakemaan kolmas, kun pistetään samalla kertaa influenssarokotteet koko porukalle. Täti kirjoitti korttiin:

"Hieno ja reipas poika! Tasaisesti kasvaa, pitkä poika. Kehitys ikätasoista. Liikkuu hienosti kävellen, liikkuvainen lapsi. Puhetta ymmärtää hyvin ja yksittäisiä sanoja puhuu." 

Jetro lähti siis kävelemään tasan 10kk iässä. Vielä pari viikkoa sitten poikanen joutui konttaamaan kaatuessaan tuen lähelle ja nousemaan sitä vasten takaisin pystyyn, mutta nyt nousu käsien avulla karhuasentoon ja siitä polvia koukistamalla ylös, sujuu jo hienosti. Puhetta tulee paljon. Yleissana "Kn" ja etusormella osoittaminen riittää yleensä kertomaan äidille, mitä herra haluaa tai mitä mielessä liikkuu, mutta hyviä apusanoja ovat "äiti, ishi, Naa (Jemina, yleensä käskevässä muodossa), kakka, knkä (kenkä), kukka, brrrrrmm (auto tai mikä tahansa liikkuva kone), ei, eioo, joo, hyyyväää". Noilla pääsee kyllä ja hyvin pitkälle. Ja niinkuin terkkarikin mainitsi, Jetro ymmärtää hyvin puhetta arkisissa tilanteissa. "Lähdetään ulos, mennään, kaappi kiinni, ovi kiinni, mennään pesulle, yläkertaan, onko nälkä? ja hali" sanoihin reagoidaan niinkuin pitääkin.

Vaikkei meidän perheessä olekaan enää vauvaa, on meillä kaksi ihanaa lasta, joista pienempi onkin oikea halimussukka :)

 

Syksy esittää ulkona kaameinta puoltaan, mutta täällä sisällä on oikein lämmintä ja ihanaa. Kuitenkin pimeys saa ajatukset virittymään kohti joulua ja sormet ihan syyhyävät ripustelemaan jouluvaloja ja leipomaan piparkakkuja.

Valoa pimeyteen toivottaa lapsistaan onnellinen Nonna

lauantai, 22. lokakuu 2011

Lintsillä on aina hauskaa niin...

 Lokakuussa äitikaveri sai ylipuhuttua meidän perheen viettämään iltaa Linnanmäen Valokarnevaaleille. Sovittiin päiväksi tiistai ja illalla, kun tehtiin lähtöä kotoa alkoi sataa. Mietin jo, mitä reissusta tulee, mutta juuri kun parkkeerattiin auto Lintsin parkkikselle, sade loppui. Moni muu oli varmasti jättänyt tulematta, sillä alueella tuntui olevan enemmän työntekijöitä kuin asiakkaita. Kaikkiin laitteisiin pääsi jonottamatta ja suurimmassa osassa olimme ainoat käyttäjät.

Jeminalle ostettiin Minihupi-ranneke. Pituutensa puolesta hän olisi saanut jo Pikkuhupi-rinkulankin, mutta koska Minihupilla pääsi aikuinen ilmaiseksi mukaan laitteeseen lapsen kanssa, oli tämä ekakertalaiselle parempi ratkaisu. Alle vuodenikäinen Jetro sai vauvahupi-tarran ja pääsi näin Jeminan ja vanhemman kanssa kaikkiin vekottimiin mukaan.

Tässä muutama kuva illasta: 

 

Mun rakkaat <3

 

Isä ja lapset karusellissa...

...ja Vankkuripyörässä.

Kuumailmapallon kyydissä.

Panoraman maisemia ihailemassa...

Tältä se Lintsi näytti yläilmoista käsin...

Anita ja Mikael yläilmoissa kanssamme...

Aurinko laski sopivasti juuri silloin kun olimme ylhäällä...

Isi ja Jemina moukaroimassa.

 

Onnistuneen illan päätteeksi syötiin Lintsiburgerissa kierreranskalaisia ja iltapalaevääksi mukaan ottamiani leipiä. Kotiin tultiin juuri nukkumaanmenoaikaan.

 

Nonna

keskiviikko, 21. syyskuu 2011

Jetro 10 kk kävelee!

 Pikapostaus syksyisen, sateisen harmaan, kiireisen ja pöpöjen täyttämän arjen keskeltä. En ole vielä keksinyt, miten kuvia lisätään uudesta puhelimesta koneelle (mies lupasi auttaa, kun on aikaa), joten pitempi postaus loppukesän tapahtumista ja kuvia lapsista tulee myöhemmin.

Tärkein kuitenkin tähän. Jetro nousi 7,5kk iässä pystyyn ja lähti samantien kävelemään tukia pitkin. 9kk iässä seisoskeltiin jo pitkiä toveja ja sitten viikko sen jälkeen kun 10kk tuli mittariin, herra otti ja päästi irti. Enemmän vielä edetään konttaamalla, mutta jalat kantavat jo noin 15 askelta. Seisomaan nousu ja askelten jälkeen konttausasentoon tai istumaan siirtyminen tapahtuu myös hyvin hallitusti. Hyvä Jetro!

 

Jostain syystä vuodatus kääntää kuvatkin väärinpäin. Käännän sen kun kerkiän, siihen asti iso pikkumies (neuvolalääkärissä 9,5kk iässä 77cm ja 11080g) saa seisoskella poikittain.