No niin...Italia nähty ja koettu...ja takaisin Suomeen palattiin viime yönä. Olo on vielä vähän tokkurainen yölennon jäljiltä. Matka meni kuitenkin tosi hyvin. Alla tarkempi kertomus:

Keskiviikkona 4.7. lähdimme Helsingistä, lento Roomaan sujui melko kuoppaisesti, mutta perille päästessä fiilis oli mahtava. Laskeutumisen ajaksi koneen valot sammutettiin ja näimme kaupungin valot ja sen laajuuden. Oli kyllä mahtava elämys! Saavuimme Roomaan paikallista aikaa klo 23. Autovuokraamo oli mennyt kiinni vastoin meille annettuja lupauksia lisämaksun vaikutuksesta (40 eurolla piti jonkun päivystää meidän koneen tuloa) ja jouduimme ottamaan taksin Rooman keskustaan hotellillemme.

775543.jpg


Hotelli Beethoven osoittautui varsin mukavaksi ja nuorten suosimaksi paikaksi. Ainoa miinus koko paikassa oli aamupalan niukkuus, mutta sama koski koko Italiaa, minkä tulimme myöhemmin huomaamaan. Pöydästä puuttui kaikki kuitupitoinen, murot, hedelmät, vihannekset...

Heti aamulla lähdimme takaisin lentokentälle hakemaan autoamme. Saimme hieman paremman auton, kuin mitä meille oli luvattu, Fiat Grande Punton. Mies onneksi ajoi sen takaisin hotellille. Itse en olisi uskaltanut sillä ajaa. Liikenne oli aika hurjaa. Koko kaupungin yllä leijui saastepilvi ja kaksikaistaisen tien meno näytti suorastaan kaoottiselta kolmen auton ajaessa vierekkäin ja skoottereiden (joita oli pilvin pimein kaupungissa) pujotellessa väleistä. Torvea ei todellakaan säästelty tässä kaupungissa.

Ensimmäisenä päivänä Roomassa menimme metrolla keskustaan Terminille ja etsimme sen lähistöltä ruokapaikan. Koska mun selkä oli jo siitä tosi väsynyt ja vuoto yltyi, päätettiin hypätä kaksikerrosbussin kyytiin ja tehdä "alustava vilkaisu" kiinnostavista kohteista bussin kyydistä käsin. Kierros kesti melkein 2 5tuntia, mutta kannatti. Palasimme hotellille 19 maissa ja päiväunten jälkeen menimme läheiseen ravintolaan syömään. Syötyäni kaksi kertaa pastaa saman päivän aikana, alkoi kiintiö olla jo ihan täysi...

775551.jpg


Toisena päivänä menimme metrolla suoraan Colosseumille ja ohitimme tunnin lippujonon ilmoittautumalla mukaan opastetulle kierrokselle. Opastus olisi jatkunut vielä Forumille, mutta jätimme sen väliin ja menimme välillä syömään ja istumaan. Syönnin jälkeen ajattelimme mennä omatoimisesti Forumille, mutta koko alue oli suljettu Valentinon muotinäytöksen takia. Kyllä harmitti! Illalla oli selkä tosi kipeä ja kävimme lähellä hotellia Joseph´s -nimisessä ravintolassa syömässä. Parasta italialaista ruokaa koko matkalla!

775557.jpg


Kolmantena päivänä nukuimme pitkään ja kävimme Vatikaanissa. Metrolla matka taittui taas muutamassa minuutissa. Muutenkin olimme tosi tyytyväisiä Roomaan halpaan ja helppokäyttöiseen metrojärjestelmään. Valitettavasti vain paikalliset käyttivät sitä tosi vähän ja suosivat yksityisautoilua tai skoottereita.

Vatikaani itsessään oli aika mielenkiintoinen kokemus. Tuntui hassulta olla ihastelemassa paikkaa, johon niin monet katolilaiset tekevät pyhiinvaellusmatkoja. Meille paikka edusti lähinnä kaunista arkkitehtuuria. Pietarin kirkkoon emme menneet sisään, sillä helle pakotti pukeutumaan shortseihin eikä pitkien housujen pukeminen ja tuntikausia sisään jonottaminen erityisesti kiehtonut.


Sunnuntaina 8.7. jätimme taaksemme Rooman ja ajoimme autolla Civitavecchiaan. Kävimme syömässä satamassa ylikalliissa ja ylimielisen tarjoilijan huonosti palvelemassa ruokapaikassa ja purjehdimme lautalla yli Sardiniaan (sellainen reilu 4 tunnin lauttamatka). Matka meni mukavasti. Perille Golfo Aranciin saavuttiin illalla seitsemän maissa ja ilman karttaa löysimme jopa perille hotellille.

Hotel Melia Olbia olikin varsinainen luksushotelli ****S -luokituksella. Colatölkkikin maksoi 5€. Ekana iltana syötiin ravintolan buffetissa (hintaa tietämättä), mutta seuraavan päivän tiedustelujen jälkeen saimme tietää aterian maksaneen 28€ per nokka plus kympin vesipullosta, joten päätimme syödä toisena iltana Olbian kaupungissa. Päivä meni altaalla lekotellessa ja uidessa ekan kerran koko lomalla. Kivat bikiniraidatkin tuli ). Ainoa miinus hotellissa ja sen alueella olivat miljoonat sisiliskot. Niitä oli kaikkialla!!!

775572.jpg


Kaupungissa illalla syödessämme alkoi taivaalle kerääntyä pilviä, satoi vähän ja tuuli yltyi...Sateen ropistessa kevyesti auton tuulilasiin ajoimme ilman valoja läpi kaupungin ja etsimme pääsyä hotellille johtavalle tielle. Roomassa hyvin palvelleen navigaattorinkin olimme unohtaneet hotellille. Muutaman mutkan kautta niin autojen valojen kytkin kuin hotellikin löytyivät ja minä pääsin sänkyyn peiton alle unta odottelemaan.


Seuraavana aamuna 10.7. tuuli olikin melko kova. Lähdimme aamupalan syötyämme ajelemaan kohti Santa Teresan kaupunkia. Ajoin ekaa kertaa vuokra-autollamme. Sardinian mutkikkaat tiet olivat kyllä hyvää peileihin vilkuilu- ja vaihteidenkäyttöharjoitusta puoli vuotta aiemmin ajokortin saaneelle.

Tarkoituksemme oli mennä lautalla yli Santa Teresasta Korsikalle (eli Ranskan puolelle) Bonafacioon, ajaa sieltä autolla Moriani Plage nimiseen pikkukaupunkiin ja viettää siellä 2 yötä hotellissa. Päätimme heti kaupunkiin päästyämme etsiä lauttasataman ja hakea varsinaiset lauttaliput varausvahvistuksen tilalle. Yllätys satamassa olikin melkoinen kun Moby -lauttayhtiöstä kerrottiin, että päivän kaikki vuorot oli peruttu kovan merenkäynnin vuoksi. Satamasta käsin meri näytti melko tyyneltä. Mobya ahdisteltuamme tuokion he kertoivat kuitenkin että samasta satamasta lähtevä toinen lauttayhtiö harkitsi vielä klo 17 vuoron ajamista.

Kävimme Santa Teresan kaupungissa syömässä ja katsastamassa paikallista hotellitarjontaa mahdollisen kaupunkiin jäämisen pakon edessä. Turistico Office oli kuitenkin suljettu siestan ajaksi (ylipäätään koko siestan käsite vaikutti melko omituisen venyvältä suomalaisen turistin silmin, sillä siesta saattoi olla liikekohtaisesti mihin aikaan tahansa iltapäivästä ja olla minkä pituinen tahansa. Liikkeiden ovissa ilmoitetut ajankohdat olivat vain viitteellisiä) ja jouduimme palaamaan satamaan kilpailevan yhtiön lautta ainoana toivonamme.

Tunnin jonotuksen jälkeen saimme liput lauttaan ja riemu oli rajaton. Päätimme viettää matkan kannella laivan keinunnan takia ( kuulun siihen suureen joukkoon matkapahoinvoinnista kärsiviä, etenkin nyt raskaana ollessa). Ajattelin raikkaan meri-ilman auttavan. Tunnin lauttamatkasta tuli kuitenkin vähän enemmänkin kuin vähän "BUMPY RIDE" (kuten viereisellä penkillä istuneet brittireilaajat asian ilmaisivat). Laiva tuntui olevan milloin milläkin kyljellä ja milloin keula kohti taivasta noin kahdeksanmetristen aaltojen heittäessä vettä aina sen ylimmälle kannelle asti. Vilustumisen ja kastumisen uhallakin pysyttelimme kannella kunnes tulimme lähemmäs satamaa ja aallokko helpotti. Maihin päästessämme olisin voinut suudella maata!!!

775580.jpg


Bonafaciosta ajoimme suoraan Moriani Plageen. Hotelli löytyi yllättävän helposti kartan puuttumisesta huolimatta. Google mapsista saadut ajo-ohjeet valehtelivat muutaman kymmenen kilometrin verran, mutta kohde löytyi silti. Hotelli, tai paremminkin Hostelli vaikutti melko kuolleelta. Saapuessamme paikalle klo 20 jälkeen, huoneen avaimet oli jätetty tiskille ranskankielisen lapun kera. Lapusta ala-arvoisen kouluranskan turvin tavasin aamupalan ajankohdan ja huoneen numeron. Pikaisen huoneeseen majoittumisen jälkeen suuntasimme kylälle etsimään ruokapaikkaa.

Olimme matkalla miettineet ranskalaisia ruokia keksimättä muuta kuin patongin ja pihvit. Löysimme kuitenkin melko hyvälaatuisen kalaravintolan. Kävi ilmi, että Korsikalla varsinkaan ei pahemmin tarjoiltu muuta kuin italialaisia ruokia pizzaa ja pastaa, joihin olimme lopen kyllästyneitä ja kalaa (jonka syöminen ainakin minua raskaana olevaa hieman arvelutti). Kouluranskan turvin löysimme kuitenkin ateriat itsellemme. Mä söin kalaa ekan kerran koko matkalla...ja hyvää oli. Ja erinomaista vaihtelua pizza-pasta -linjalle.

Hotellissa saimme aamupalaksi perinteisen ranskalaisen "Le petit dejournerin", eli palan patonkin ja voinapin, voisarven ja marmelaadia ja kupin kuumaa. Suomalaiseen näkökulmaan se tuntui melko pelkistetyltä. Teimmekin saman tien visiitin paikalliseen supermarkettiin hakemaan hedelmiä ja vihanneksia.

775593.jpg

Ensimmäisen päivämme Moriani Plagessa vietimme tietenkin rannalla, kun meren ääreen olimme kerran päässeet. Mä otin aurinkoa kun en vuotojen takia saanut mennä uimaan ja mies vietti aikaansa meressä. Käytiin syömässä paikallista kotijäätelöä valmistavassa ravintolassa ja syötiin salaatin ja pastan lisäksi melkoisen kokoiset jäätelöannokset.

775597.jpg

Syönnin jälkeen kaivattiinkin päivälepoa ja parin tunnin unien jälkeen tutustuttiin kylään vielä kävellen. Löysimme ihanan viinikaupan, josta ostimme tuliaisia kotisuomeen.

Torstaiaamu alkoi vähän ikävissä merkeissä. Vuoto oli muuttunut punertavaksi ja mielenrauhan säilyttämiseksi päätimme lähteä jo suunniteltua aiemmin Bastiaan ja etsiä sairaalan, jotta pääsimme tarkastamaan tilanteen. Epäilin bakteerivaginoosia, mikä mulla oli ollut edellisessäkin (keskenmenoon päätyneessä) raskaudessa. Ajomatka Bastiaan kesti noin tunnin ja sairaalankin löysimme melko hyvin opasteiden avulla.

Sairaalassa saimme melko nopeaa palvelua, tosin ranskaksi ainoastaan. Lääkäri tutki ja ultrasi, sydän löi. Käski levätä ja mennä seuraavana päivänä Italian puolella laboratorioon bakteerikoetta varten. Vietimme loppupäivän kierrelle Bastiaa ja odotellen laivan lähtöä. Kun kuumuus kaupungissa alkoi käydä vastenmieliseksi, ajoimme vuorille ottamaan muutaman kuvan. Tässä yksi parhaista:

775610.jpg

Laiva lähti illalla klo 21. Kannelta otimme lähtöhetkellä muutamia upeita kuvia auringonlaskusta ja Korsikan saaresta. Suomalaisista risteilyaluksista poiketen laivalla ei ollut mitään ohjelmaa, vaan käytävilläkin ihmiset nukkuivat. Tämä oli pienoinen pettymys etenkin miehelleni, joka odotti edes jonkinnäköistä biletysmahdollisuutta. Mä painuin kymmenen maissa pehkuihin, mutten saanut unta koko yönä.

775616.jpg      775633.jpg

Aikaisin seuraavana aamuna söimme ylikalliin aamupalan laivalla (yksi kananmuna maksoi 3,40€) ja ajoimme auton ulos Savonan kaupunkiin. Navigaattorin avulla löysimme itsemme jälleen moottoritielle ja ohitimme Geneven kaukaa vuoristosta kaupunkia ihaillen. Suuntasimme suoraan Milanoon, sillä halusimme käydä lääkärissä mahdollisimman aikaisin, jotta tulokset bakteeriviljelystä ehtisivät valmistua ennen Venetsiaan lähtöä.

Milanon Royal Hotellin henkilökunnan avustuksella löysimme läheisen äitiysklinikan, jossa ranskalaislääkärin kirjoittamasta lähetteestä huolimatta haluttiin ensin itse tutkia. Jälleen ultrattiin, kuulimme ensimmäistä kertaa vauvan sydänäänet. Nallekarkin sydämen lyönnit kuulostivat ihan junan puksutukselta :). Ekaa kertaa saatiin sydämenlyönnit näkymään myös ultrakuvassa...aika hassulta näyttävät :)

875849.jpg


Lääkärit löysivät kuitenkin kohdusta pienehkön hematooman, joten mut määrättiin vuodelepoon viideksi päiväksi. Lisäksi sain hiivalääkityksen ja foolihappokuurin viikoksi.

Iltapäivän lepäilin hotellissa. Mies kävi tutustumassa paikalliseen kahvilatarjontaan ja etsimässä WLAN-yhteyttä. Levon jälkeen lähdimme läheiselle shoppailukadulle.


775648.jpg

Ostin ensimmäiset äitiyshousuni sekä yhden äitiyspaidan. Alennusmyynnit olivat koonneet aikamoisen väkijoukon kaupungin liikkeisiin. Hinnat tuntuivat alennuksen jälkeen olevan melko Suomen tasoiset. Mitään törsäilyhysteriaa ei siis tarvinnut kokea.

Söimme illalla melko ala-arvoisen intialaisen Palak Paneer -aterian paikallisessa pikkukiskassa. Tofu-juustokin oli korvattu creme bonjourin kaltaisella viritelmällä, joka ei sopinut yhtään yhteen pinaattikastikkeen kanssa. Ruoka toi kuitenkin taas vaihtelua muuten melko valkoisista jauhoista koostuneeseen ruokavalioon.

Lauantaina nukuttiin aamulla pitkään ja mä jäin aamupäiväksi lepäilemään miehen suunnatessa lenkille. Iltapäivällä shoppailtiin vähän, syötiin lounasta kaupungilla ja tultiin hotellille. Mä nukuin päivunet vielä ja navigaattorin avustuksella haettiin mukavahko ravintola lähistöltä. Syötiin jälleen pizzaa ja pastaa ja maisteltiin paikallista viiniä (minä vain puolisen lasillista tietenkin). Hotellin viereisessä baarissa otettiin vielä drinksut (mies sai kaipaamaansa bloody maryä ja minä jotain ihanaa kookosmaidolla kyllästettyä persikkaista alkoholitonta).

Yö sujui aika levottomasti. Milanon kaupunki oli täynnä hyttysiä, joiden puremat jaloissa kutisivat ja kun Etono-puikko alkoi vaikuttamaan, löysin kirjani välistä selvästi mun vertani imeneen ötökän...Tarkempi tilannekatsaus osoitti huoneen olevan seinistään täynnä kyseisiä verenimijöitä. Uni ei meinannut tulla millään ja tilanne meinasi mun hysteerisyyteni takia äityä perheriidaksi, kunnes mies otti mut syliinsä ja siihen nukahdin.

Sunnuntaiaamuna syötiin jälleen hotellissa aamupalaa ja lähdettiin ajamaan kohti Venetsiaa. Matkalla syötiin paikallisessa Spizzycossa pizza slicet ja nautittiin mahtavista vuoristomaisemista.

775659.jpg

Venice Hotel Villa Dori osoittautui netistä löytämieni kuvien kaltaiseksi ihanaksi venetsialaiseen tyyliin sisustetuksi kohtuuhintaiseksi hotelliksi. Etenkin huoneen hyvä ilmastointi viehätti.

Pienten päiväunien jälkeen lähdimme hotellin shuttle bussin kyydillä tutustumaan varsinaiseen Venetsian alueeseen. Hommasimme "Rolling Venice Cardit" paikallisesta HKL:n toimistosta. Korteilla pääsimme matkustamaan paikallisilla busseilla, junilla ja vesibusseilla kolmen vuorokauden ajan tosi näppärästi ilman lisäkustannuksia. Kannattava ostos ja hyvä vinkki hotellin henkilökunnalta.

775668.jpg


Löysimme pienen kävelyn jälkeen mukavan aukion ja siitä ravintolan. Nälkä olikin aikamoinen. Söimme italiaisia paistettuja vihanneksi alkupalaksi ja miehen valitessa jälleen pizzan ravinnokseen, mä söin pastaa. Ihan hyvää ja täyttävää olikin. Kävelimme puusillalle syömään jälkiruoaksi slushia ja mies otti oluen.

775673.jpg

Ihastelimme sillalta alla liikkuvia Gondoleja ja haaveilimme jonain päivänä pääsevämme moisen kyytiin. Kyyti kuitenkin maksoi alkaen 130€ / 30 min joten ainakin tällä erää rahasumma sai jäädä Nallekarkille tehtäviin hankintoihin.

Pääsimme mukavasti ensin vesibussin ja sitten hotellin oman shuttlebussin kyydissä hotellille ja molemmat nukahdettiin samantien. Edellisen yön ötökkävalvomiset näkyi tehneen tehtävänsä.

Maanantaiaamuna kävimme hotellin aamupalalla ja päätimme jälleen hedelmien puutteen takia löytää tiemme paikalliseen supermarkettiin. Yli kolmenkymmenen asteen helle teki lyhyestäkin matkasta mulle aika tuskaisen, joten päätettiin samalla, että lähdetään Venetsian keskustaan taas vasta illalla. Mä nukuin ja mies surffaili netissä lopun päivän ja illalla lähdettiin ekaa kertaa paikallisia julkisia kulkuvälineitä käyttäen kaupungille. Matka meni bussinvaihdosta huolimatta hyvin ja löysimme itsemme Piazzale Romalta.

Mies oli ennakkoon surffaillessaan keksinyt meille Lonely Planetin sivuilta hyvän viiniravintolan. Vino Vino -ravintola oli melko kallis ja palvelu oli hyvää aina laskun tilaamiseen asti. Laskun saaminen vei 45 minuuttia, joka vei minulta mahdollisuuden jäätelöannoksen ostamiseen paikallisesta Gelateriasta sen mentyä kiinni juuri sillä aikaa.

875877.jpg

Kävelimme San Marcon aukiolle ja ihailimme sen valoja orkesterien soittaessa ravintoloiden terasseilla.

775676.jpg

San Marcolta otimme jälleen vesibussin Piazzale Romalle ja sieltä hotellin shuttle bussin. Uni tuli taas melko nopeasti.

Tiistaiaamuna kävimme jälleen hotellin aamiaisella. Samalla sovimme, että viimeisenä aamunamme emme menisi aamiaiselle vaan kävisimme kaupassa ostamassa tarpeet niin aamiaiselle kuin matkaeväisiinkin. Päivä meni lepäillessä hotellilla. Mies yritti käydä lenkillä, mutta oli 35 asteen helteessä puolen tunnin juoksemisen jälkeen niin nestehukassa, että joutui palaamaan takaisin hotellille. Minä luin jälleen kirjaa ja odottelin illan viilentymistä sisätiloissa.

Illalla lähdimme kaupungille. Mies oli jälleen löytänyt ruokapaikan, tällä kertaa kreikkalaistyylisen kasvisruokaravintolan. Kävimme tutustumassa paikalliseen kirkkoon ja sen restaurointiin ravintolan viereisellä aukiolla. Seurasimme ravintolan aukeamista odotellessamme paikallisten taskuvarkaiden kiinniottamista. Likaiset ja ylimielisesti kiinniottajilleen huudelleet pikkupojat pääsivätkin poliisiveneen kyytiin. Hassuinta episodissa oli, että jokaisen paikallisen ohikulkijan piti jollain tavalla kommentoida kiinniottoa.

Ravintolamme ei koskaan auennutkaan. Paikalle sattui myös yksinään liikkeellä ollut autralialaisnainen oman Lonely Planet Guidebookinsa kanssa ja yhteistuumin etsimme itsemme lähellä sijainneeseen intialaiseen ravintolaan. Ateria taisi olla koko loman paras. Olin jo totaalisen kyllästynyt paikalliseen mausteettomuuteen. Vaikka mahaa kirveli ja polttelikin koko illan, olin tosi tyytyväinen. Jälkiruoaksi söin vielä jäätelöä paikallisessa Gelateriassa. Kyllä italialainen jäätelö oli nimensä veroista herkkua. Ihan erilaista kuin suomalainen vastine.

775681.jpg


Aterian jälkeen kävimme vielä katsastamassa viimeisen näkemättä olleen kohteen, venetsialaisen sillan. Sillalla soitteli mies klassista kitaraa. Teki jo kovasti mieli kotiin soittamaan itsekin. Vesibussia odotellessa "eksyimme" viereiselle pikkukujalle, joka päättyi pienelle sillalle. Valaistussa kanaalissa Gondolit soutivat oopperan soidessa taustalla. Viereisessä oopperatalossa oli konsertti meneillään ja ikkunat auki kuumuuden takia. Tilanne oli elämän romanttisimpia. Kuin suoraan elokuvista.

775682.jpg

Taas vesibussin ja shuttlebussin kyydissä takaisin hotellille, hyvät yöunet ja kamojen pakkaus ja kauppareissu aamulla. Sitten auton nokka kohti Roomaa. 7 tunnin ajomatkalla ehdittiin kokea niin pieniä vuoristokyliä ohittavat vuoren rinteillä ja niiden sisällä menevät autostradat kuin paikalliset ruuhkatkin. Yhtäkkiä liikenne saattoi pysähtyä puoleksi tunniksi. Mitään syytä ruuhkaan ei löytynyt edes sen purkauduttua.



775687.jpg

Liikenne Roomassa oli edelleen yhtä kaoottista. Olimme päättäneet syödä Josephissa uudelleen ruoan hyvän ja sen edullisuuden vuoksi. Mieheltä meinasi kuitenkin mennä totaalisesti hermot parkkipaikkaa etsittäessä. Tuntui nimittäin, että koko kaupunki oli liikkeellä samassa suunnassa yhtä aikaa ja kaikilla yhtä kiire. Torvet soivat ja poliisit ohjasivat pilleineen kaoottista liikennettä.

Kuin sattumalta löysimme autolle melkein laillisen parkkipaikan melko läheltä ravintolaa. Söimme vatsamme täyteen ja suuntasimme lentokentälle. Lyhyen jonotuksen jälkeen saimme laukkumme koneeseen ja pääsimme odottelemaan lennon lähtöä.

Lento sujui hyvin. Minä torkuin ja mies luki lehteä. Takaisin Suomeen saavuimme klo 3.30, hieman edellä aikataulusta. Suomessakin oli ihan sopivan lämmin, +17 astetta, joten paluu ei tuntunut mitenkään kammottavalta. Vielä yöllä tein tarkistuskierrosta pihalla ja ihailin kukkien kasvua... Kyllä lomalta on sitten ihanaa palata kotiin!

Nyt muutama päivä kotona ja sitten mökille nauttimaan loppulomasta!


Nonna