No ei vaan...pelästyttivät mut taas oikein kunnolla, kun aamulla menin
neuvolaan ja neuvolalääkäri ei saanut sydänääniä kuulumaan, vaikka th
ne kaksi viikkoa sitten sai ihan helposti. Se kyllä yritti aika korkealta. En kyl menis venäläisen terveyskeskuslääkärin taitoihin vastedes kauheesti luottamaan.
Mentiin neuvolan jälkeen suoraan niskapoimu-ultraan vähän ristiriitaisin tuntein. Odotushuoneessa
olin ihan kauhusta kankeana. Viime kerta oli niin tuoreena vielä muistissa, etten halunnut edes istua samalla penkillä missä viimeksi. Ajattelin, siinä olevan jotain pahaa karmaa.
Ultraan päästiin ihan ajallaan ja kätilö vaikutti tosi asialliselta. Jotenkin tuntui itsestä kauhean kauan kestävän itse sikiön katsomiseen pääsy kun ensin katsottiin kohdunsuut yms.
Odottaminen kuitenkin kannatti.
Nallekarkki viuhtoi tuhatta ja sataa menemään, pui nyrkkiä ja istui lotusasennossa (selvä yhdistelmä siis taek-won-doa harrastavaa isää ja joogaavaa äitiä :) ). Välillä vedeltiin kyykkyhyppyä ja otettiin
tirsaa kun piti niskapoimuturvotusta mitata. Pituutta oli noin 6,2 cm päästä peppuun (se oli koko ajan vähän huonossa asennossa) ja vastasi viikkoja 13 tasan (tänään 12+6). LA pysyi samana ja niskaturvotuksesta sain vaan tiedon, että se on sallituissa rajoissa.
Tuntuu jotenkin epätodelliselta, kun taas yksi merkkipaalu ohitettu. Näin pitkälle ei olla koskaan ennen päästy. Tuleeko musta oikeesti äiti? Olo on niin onnellinen, et voisin mennä pihalle huutamaan sitä.
Ehken kuitenkaan tee sitä.
Nyt vaan rauhassa etiäpäin.
Nonna ja Nallekarkki jo rv 12+6
Kommentit