Ihanaa, pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Ja aika löysästi onkin otettu...taitaa vähiin käydä nää meidän "koko viikonloppu kahdestaan kotona" -ajat. Nopeasti tuntuu tää syksy menevänkin. Ei tosin yllätä mua yhtään, kun muistan, miten viime jouluna pähkäiltiin työporukan kanssa, et mihin katos koko syyskausi?

Perjantaina olin illalla kuoroharjoituksissa ja kun pääsin kotiin, olin niin väsynyt, etten edes jaksanut laittaa ruokaa. No, ainakaan ei pääse paino turhaan nousemaan liikaa. Olo oli kuitenkin väsymyksestä huolimatta ihan hyvä ja miehen kainalossa köllöttelin vielä pari tuntia ennen nukkumaanmenoa katsellen mun yhtä lapsuuden lempileffoista, Mel Brooksin Robin Hood - Sankarit sukkahousuissa. Se jaksoi edelleen naurattaa.

Naurettiin myös yhdessä miehen kanssa Nallekarkille, joka on päättänyt ilmeisesti puskea itsensä mun mahan vasemmasta alakulmasta peppu edellä ulos. Kamala punkeaminen! Ensin luulin supistuksiksi, mutta kun toinen puoli mahasta säilyy ihan pehmeänä ja toiseen ilmestyy sellainen kova möntti, ei kyse oikein voi olla niistäkään. Mies tunnusteli ihan innoissaan! Perjantai-illan jälkeen Nallekarkki onkin toistanut kyseistä rituaalia useita kertoja!

Keskiviikkona mut pelästyttäneet vuodot oli ilmeisesti siitä hiivalääkkeestä sillä perjantaina tuli vielä saman verran (torstaina laitoin vikan kapselin illalla), mutta sitten lauantaina ei mitään. Lauantaipäivä meni mummolassa autellessa. Mummi, kohta 80vee oli tippunut tikkailta verhoja laitellessaan torstaina ja siltä oli murtunut selästä nikama. Kuitenkin kotosalla pystyi olemaan, mutta säryt oli vielä niin kovat, että kaipaili apuja kaupassa käymiseen ja ruoanlaittoon. Miehen kanssa tehtiin sille sitten viikoksi ruokaa valmiiksi. Oli muutenkin kiva käydä, sillä vaikka välimatkaa on vaan onnettomat 5km, oltiin nähty viimeksi
juhannuksena. Vietiin mummille Italian matkan tuliaiset ja mä näytin kuvia läppäriltä. Kummia muuten nuo ikäihmiset; särystä huolimatta olisi meitä halunnut vierainaan passata. Jouduin koko ajan sanomaan sille kuten töissä lapsille "istu alas".

Mies kutsui mut mukaan Facebookin. Sehän on vähän niinkuin nykyaikainen ystäväkirja netissä... ja se on
koukuttanut mut täysin loppuviikonlopuksi. Eilen illallakin, kun katsottiin leffaa, teki koko ajan mieli tarkistaa, joko joku vanhoista lukio- tai muista kavereista oli hyväksynyt mun kaveripyyntöni. Ja tänä aamuna kun heräilin kuuden maissa, oli mielessä vaan, et mitä juttuja sinne pitää päivittää. Katsotaan, miten sen käyttö yleistyy pikku hiljaa...

Enää kaksi yötä rakenneultraan, mutta mieli on Nallekarkin selkeistä liikkeistä johtuen tosi positiivinen. Odotetaan miehen kanssa molemmat kovasti, et päästäis kurkkaamaan meidän pientä ja ehkä saatais tietää sukupuolikin. Mies veikkaa edelleen poikaa, mut mä olen viime aikoina nähnyt vähän turhankin paljon tyttöunia...katsotaan miten käy!

Nyt aamupalan laittoon.
Nonna ja Nallekarkki rv 19+4 (kolme ytä puoliväliin)