Olin eilen pitkästä aikaa illalla ulkona ja sen kyllä huomasi. Alkoi väsyttää niin, et jo 00.30 oltiin jo kotona. Mut oli kyllä kiva nähdä Ilotulituksen suomenmestaruuskisat. Nyt pitkästä aikaa viikonloppu kotona ihan vaan kaksistaan miehen kanssa. Saatiin jo eka pikku vääntökin aikaiseksi; kotitöistä, mistäs muustakaan. Murinoista huolimatta tuolla pihalla nyt ahertaa mun sille osoittamia hommia. On jääneet niin kauan tekemättä enkä mä osaa.

Olo on edelleen aika apea. Pieniä kiristyksiä tuntuu iltaisin ja turvottaa, mutta muuten fyysisesti on ihan hyvä olo. Pari viikkoa vielä neuvolaan, sitten vasta saan tietää, onko kaikki hyvin. Hiivakuurin
aloitin toissa päivänä kun rupesi siltä tuntumaan. On tää vaan niin pelottavaa aikaa. Vielä kuukausi seuraavaan ultraan.

Mulle ei olla puhuttu neuvolassa mitään, et saisi mennä kuunteluttamaan sydänääniä. Tuntuu olevan ihan sairaan vaikeaa saada ketään sieltä edes kiinni. Jos soittaa neuvolatädin numeroon klo 12.15 on siellä vastaaja päällä, joka kertoo, että täti vastaa puhelimeen vain klo 12-13 välillä kun sillä on puhelinaika ...niinpä niin. Ja jos soittaa ajanvaraukseen, sättivät vaan, että miksen soita omalle neuvolantädille. Tekisi mieli jo antaa periksi. Viime torstaina sain sitten tädin 3 viikon soittoyritysten jälkeen kiinni ja ajan varattua.

Täytyy kyllä antaa palautetta muutenkin; Ensi kerralla tapaan oman neuvolan tädin vasta ekaa kertaa. Viimeksi oli joku sijainen ja lääkärikäynnin yhteydessä en nähnyt neuvolantätiä ollenkaan. Ei ole
kertaakaan otettu pissanäytettä eikä hemoglobiinia. Jotenkin tuntuu, että olen ihan heitteillä. Samoin alussa otettujen verikokeiden ja pissanäytteen (siis sen, mikä vietiin silloin HIV-testien yms. kanssa
yhtä aikaa) tuloksista ei ole tullut vastauksia. Se HIV- testin tuloshan piti tulla kotiin 3 viikon kuluttua testistä? Nyt on mennyt jo reilu viisi. En mä mitään tauteja pelkää, mutta ärsyttää, kun mikään ei toimi.

Tiistaina hierojalla ollessani, mahallani kovalla alustalla maatessani tunsin mielestäni ekan liikkeen. En voi esikoisen odottajana olla varma, mutta ihan kuin sellainen potkusarja olis tullut mahanahkaan. Sen jälkeen en olekaan tuntenut muuta. Kuitenkin antaa pikkuisen lisävoimia odottaa seuraavaa neuvolakäyntiä.

Kävin torstaina vaateostoksilla pitkästä aikaa kun kaveri houkutteli. Mukaan tarttui kaksi pitempää toppia ja kaksi H&M:n pitkää neuletta. Masu näkyy jo selvästi muillekin. Hankin myös Bola-korun vatsalle kilisemään. Teen töitä erityisopettajana ja koru muistuttaa lapsia siitä, että vaikka kuin olis paha olo ja raivokohtaus menossa, mun mahaa ei saa lyödä. Sain vinkin juuri äitiyslomalle jääneeltä kollegalta.

Vieläkään en oikein uskalla ostaa kaupasta mitään vaatteita vauvalle. Oon tyytyväinen, et sain kaikki mun ja veljen vanhat vaatteet mökiltä. Muistan kun äiti sanoi kesken menneessä raskaudessa, et vaatteiden ostaminen tietää huonoa onnea (olin juuri ostanut pikkuruisen collegepuvun ja kesken meni raskaus). Meillä taidetaan olla pikkuisen liiankin taikauskoisia.

Kerroin töissä lapsille vauvasta keskiviikkona ja reaktiot oli aivan ihania. 4-vuotias tyttö oli suunnattoman huolissaan vauvan hyvinvoinnista. Totesi mulle ruokapöydässä, et "Nonna, sä et saa syödä noin paljon". Minä tietenkin kysymään syytä miksen, johon neiti vastasi: " Jos sä syöt noin paljon, se kaikki ruoka menee vauvan päälle ja se ei jaksa kantaa sitä ja sit se kuolee" :) Herttaisia tapauksia vaikka erityislapsia ovatkin. Jokainen juoksi iltapäivällä portille vanhempaa vastaan ja kiljuen kertoi uutisen. Muutama vanhemmista olikin jo arvannut.

Osa miehen kavereista oli edelleen tietämättömiä raskaudesta ja yllättyi kun näki mun mahan eilen siellä Ilotulituksessa. Hassua, miten huonosti nykyään viidakkorumpu toimii. Ehkä se vaan on miehillä eri tavalla; tollaiset uutiset ei oo kauheen suuria julkisuusarvoltaan. Mielummin turistaan vaikka pokerimenestyksestä. :)

Onkohan mulle tää "seesteinen keskiraskaus" liiankin seesteistä? Tuntuu, ettei pää kestä tätä oireettomuutta enää keskenmenojen jälkeen. No, pari viikkoa vielä neuvolaan. Ja sit viikon loma Lapissa...on sitä taas odotettukin koko vuosi. Ihanaa päästä sinne rauhoittumaan ja nauttimaan ruskasta.

Nyt kotitöiden pariin.

Nonna ja Nallekarkki rv 15+3