Isyyspakkaus on nyt sitten toimitettu onnelliselle omistajalleen (pääsi heti lauantaina pakkaustaan kehumaan taloyhtiön talkoisiin), äitiyspakkausta vielä odotellaan. Mun piti alunperin antaa pakkaus miehelle vasta keskiviikkona, sen synttäripäivänä, mutta koska mulle lankes 6.15 aamuvuoro töissä, päätin olla herättämättä sitä 4.30 ja annoin pakkauksen jo lauantaiaamuna. Miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen...

Isyyspakkaus sisältää:

* T-paita isälle (ISÄ) ja body vauvalle (ISÄN KULTA); yhteensopiva pukeutuminen on aina muodikasta
* Uusi vauva - Huoltajan opas, Vauvan käyttöopas
* Ed- energiajuomaa yövalvomisia varten
* Braun kahvinkeitin termospullolla. Keittimessä automaattinen tippalukko ja virran katkaisu (ettei pääse pannu tai virran katkaisu unohtumaan valvomisten jäljiltä). Termospullo pitää kahvin lämpimänä vaikkei sitä heti pääsisikään juomaan.
* Kahvia (kofeiini auttaa pysymään virkeänä)
* Salmiakkia (tarviiko tätä edes perustella?)
* Huppupyyhe vauvan kuivausta varten
* Tuttipullo, ruokalappu ja ensilusikka (ekoja syöttöjä varten)
* Tutti x2 (sordiino eli äänenvaimennin)
* Korvatulpat (jos sordiino ei auta)
* Kosteuspyyhkeitä vauvan puhtaanapitoon
* Kumihanskat (ettei tartte ihan kaikkeen koskea paljain käsin)
* pyykkipoika (hajulukko, jotta vältyttäisiin pahoilta vaipanvaihtokokemuksilta)
* Vaunulelu vauvan viihdyttämiseen ulkotiloissa
* Nenän niistäjä ensimmäistä flunssaa varten.
* Disney -laastaria (haavereita sattuu)
* 1 pikkupullo Koffia (Tällä voi aloittaa varpajaisiin valmistautumisen)
* Lego-Megadubloja ensimmäisiin yhteisiin leikkihetkiin
* Jalkahoitolahjakortti - 85 euron arvoinen lahjakortti Eila Hellgrenin hoitolaan Itäkeskukseen. Tarkoituksena saada poistettua jalkojen kovettumat, jotta tuleva isä jaksaa kävellä yöt hyssyttäen.

Mitään uutta tänne ei sitten kuulukaan. Työviikkoja jäljellä 10, motivaatiota tehdä työtä prosenteissa ehkä saman verran. Yhtään asiaa ei auta nää mun aamuheräilyni klo 4. Jotenkin, varsinkin nyt kellojen siirryttyä eilen talviaikaan, mun unirytmini on ihan sekaisin. Rupean iltaisin torkkumaan sohvalla viimeistään klo 20, siirryn omaan sänkyyn nukkumaan klo 21 ja nukahdan samantien. Herään normaalille klo 3:n vessareissulle sitten jo puolen yön maissa. Ja yleensä vessareissuja seuraa aina Nallekarkin jumppatunti...mikä sekään ei yhtään auta unenpäästä kiinni saamisessa saatika kertyneen univelan lyhentämisessä. Viimeiset 3 viikkoa on menty täsmälleen samalla kaavalla; Maanantaina tehdään pitkää päivää, tiistaiaamuna mietitään, että "ylihuomisen jälkeen on jo perjantai ja siitä alkaa jo viikonloppu" ja sitten keskiviikosta perjantaihin raahustetaan viikonlopun kiilto silmissä. Viime perjantaina ilahduin oikein aamulla ajatuksesta "Hei, tänään alkaa viikonloppu". Mies siihen totesi sitten, että "ei hetkeäkään liian aikaisin". Pienen nuhan ja takaraivossa takovan päänsäryn siivittämänä työviikoista tuntuu katoavan se viimeinenkin punainen lanka.

Viikonloput kuluu aikamoisessa lennossa, kun viikolla ei ehdi eikä jaksa hoitaa mitään ylimääräisiä asioita. Tänä viikonloppuna oltiin ensin perjantaina Itäkeskuksessa ostamassa miehelle uusia kenkiä ja täydentämässä muonavarastoa. Lauantaina osallistuttiin päivällä taloyhtiön talkoisiin eikä varmasti jäänyt yhdellekään osakkaalle epäselväksi, että meille odotetaan vauvaa...sen verran selkeästi maha on jo pullahtanut ulos. Poikaa ne kaikki veikkaavat, kun maha törröttää suoraan eteenpäin eikä ole levinnyt sivulle.

lauantai-illan mies vietti entisen lukionsa 40-vuotispippaloissa, minä vanhempieni luona. Tarkoitus oli jossain vaiheessa iltaa törmätä toisiimme kavereiden tapaamisen merkeissä, mutta toisin kävi. Saatiin eka kunnon riitakin pitkään aikaan kehitettyä, kun mies ei lupauksistaan huolimatta vastannut puhelimeensa saatika tekstiviesteihin illan aikana. Mä lähdin 21 jälkeen vanhempien luota ajelemaan kotia kohti ja menin saman tien nukkumaan. Ketutti aika rankasti, kun olin varta vasten iltaa varten raahannut mukanani hiusten suoristajaa, piilolinssejä ja korkkareita ja jouduinkin palaamaan yksin kotiin. Mies könysi sitten puolen yön jälkeen viereen.

Aamulla sitten hieman voimakkaammalla äänenpainolla selvitin sille, että puhelimeen kannattais vastata jo siitäkin syystä, ettei koskaan tiedä, milloin Nallekarkki päättää jättää yksiönsä. Toivottavasti se ei tapahdu vielä ainakaan 14 viikkoon (ennen täysiaikaisuutta). Kuitenkaan en ole valmis kohtaamaan mahdollista keskosvauvan synnytystä yksin, kun kerran yhdessä tähän projektiin on lähdetty. Tajusi sentään pyytää anteeksi eikä joutunut ulkoruokintaan tai sohvalle öitään viettämään.

Sunnuntaipäivä meni jälleen varsin haipakkaan. Aamupäivä varailtiin mummille synttärilahjaksi kaavailtua kylpylälomaa Viroon, Pärnuun ja selviteltiin, että miten nopeasti vastasyntyneelle voi oikein saada passin. Ilmeisesti riittää, kun sairaalasta saa tietoonsa lapsen henkilötunnuksen ja ilmoittaa nimen maistraattiin. Syntymätodistuksella, koneella näkyvillä tiedoilla ja passikuvalla pitäisi kyseisen dokumentin irrota. Toivottavasti Nallekarkki syntyy ajallaan, sillä lasketusta ajasta on vain kuukausi pääsiäiseen ja kylpyläreissuun. Meidän perheen osalta on kuitenkin realistisesti varauduttava siihen, että emme pysty osallistumaan, jos tyyppi päättää venyttää itsensä yliaikaiseksi. Muuten oletan, että ehditään toipua synnytyksestä niin, että reissu vanhempien autolla tehden onnistuu. Eiköhän sitä imetystä ja vaipparumbaa voi hoitaa ihan yhtä hyvin neljän tähden hotellissa läheisten ympäröimänä kuin kotonakin.

Käytiin taas sunnuntaina ulkona syömässä, kun ei jaksettu itse laittaa ruokaa. Soul Kitchenin burgereiden voimin käytiin vuokraamassa Suden Vuosi -elokuva, viemässä 10 viikkoa raskaudessaan perässä tulevalle kaverille parit jo mulle pieneksi käyneet äitiyshousut ja hakemassa huuto.netistä huutamani imetystyyny. Aion vielä ommella tyynyyn Marimekon Unikko -kankaasta uuden päällisen...kunhan vaan ehdin ja jaksan. Tulee sitten tyynystä samaa sarjaa vauvan pinnasängyn suojusten kanssa. Ne onkin jo (kiitos kaverin avustuksen) viimeistelyä vaille valmiit.

Nyt alkaa olla vauvaa varten kaikki hankinnat vaunuja ja kaukaloa lukuunottamatta tehty. Eilen leffaa katsellessa mies ääneen esitti toiveen "kunpa Nallekarkki olis jo tässä meidän välissä sohvalla". Itse en voinut pienen masussa jumpatessa muuta kuin nyökätä silmät täynnä kyyneliä..."Voi kunpa tulisit jo". viimeistään neljän kuukauden päästä me ollaan ihan oikea perhe. Odottavan aika on vaan niin pitkä.

Nonna ja Nallekarkki rv 23+5