Merkkejä SIITÄ oli ilmassa jo viikonloppuna. Perjantaina nukuin töiden jälkeen päiväunet, jotta jaksoin kaverin kanssa illalla sosiaaliviraston bileisiin katsomaan Hunkseja. Lauantaina mentiin kuin viimeistä päivää; käytiin Ikeassa ostamassa vauvalle kaikkea mahdollista tarpeellista (ja vähän tarpeetontakin) ja kierrätyskeskuksessa hamstraamassa vähän lisää. Päivällä miehen ekaa kertaa tuntemat Nallekarkin hikkahyppelyt saivat vissiin tulevan isän pään pehmiämään ja hankkimaan tulokkaalle vaikka minkälaisia leluja. Hiljaa vain hymyilin ikean sinisen kassin täyttyessä leluista. Sunnuntaina löhöiltiin päivä tekemättä oikein mitään ja käytiin laiskuudessamme ulkona Del Marissa syömässäkin. Yhdessäolo maistui oikein hyvältä!

Istuimme molemmat sunnuntai-iltana sohvalla tyypertyneinä. Mielessä takoi vain yksi ajatus "mä en halua mennä töihin". Maanantaista selvittiin kunnialla, kiitos normaalin viikon aloitu
shässäkän töissä. Syysmasennus ja pimeys taitaa iskeä nyt viiltävimmällä raipallaan. Tiistaiaamuna lohdutin miestä; "ylihuomisen jälkeen on jo perjantai ja sitten on jo viikonloppu". Molemmat odotamme jo kovasti vuoden vaihdetta, Nallekarkin syntymää ja sen mukanaan tuomaa taukoa työelämän hektisyydestä.

Treffasin tiistaina illalla kaverin kaupungissa ja jo sille valittelin särkevää päätäni. Hain apteekista D-vitamiinia, kun ajattelin säryn johtuvan sen ja auringon valon puutteesta. Yöllä ei silti tullut nukuttua kovin montaa tuntia. Aamulla soitin töihin, ettei minusta ole tulijaksi. Liukkaankelin ajon ja autokoulun kakkosvaiheen kävin suorittamassa iltapäivällä särkylääketokkurassa. En edes muista, mitä ostettiin illalla kaupasta. Maha meni sekaisin särkylääkkeistä eikä ruokakaan maistunut.

Viime yö meni varmaankin edellisyön valvomisista johtuen ihan ok. Aamulla neuvolassa kerroin särystä terkkarille, joka suositteli jäämään kotiin. Päätin kuitenkin mennä töihin särkylääkkeen voimin. Työnteosta ei kuitenkaan tullut mitään ja puolen päivän jälkeen annoin periksi ja tulin kotiin lepäämään. Huomiseksi onneksi järjestyi sijainen. Täällä nyt siis makoilen läppäri sylissäni ja yritän viihdyttää itseäni osallistumalla jos jonkinlaisiin verkosta löytyviin kilpailuihin.

Neuvolassa oli onneksi kaikki hyvin. Ekaa kertaa sanoin miehelle mennessä, ettei huolestuta yhtään. Tunsin Nallekarkin liikkeet taas heti aamusta.
Pissassa sokeri matalimmillaan,
proteiini +1, muttei vielä aiheuta toimenpiteitä (edellisestä hiivakuurista niin lyhyt aika).
Verenpaine 112/74 eli ilmeisesti erittäin hyvä,
hemoglobiini 125 (muutama päivä ilman rautatablettia on laskenut sitä vähän alun 132 arvosta).
Painoa oli tullut edelliseen mittaukseen nähden 1,5 kiloa lisää, kokonaisuudessaan nyt 4,5 kg.
Kohdunpohjan korkeus oli 22, kasvanut edellisen mittauksen 16:sta huimasti ja kohtu yltää jo 5cm navan yli. Olenkin ihmetellyt korkealle tuntuvia potkuja. Turvotusta alkaa olla nilkoissa jonkin verran ja tukisukkien käytön aloitinkin tänä aamuna.

Nallekarkki pakoili doppleria harvinaisen sinnikkäästi ja sydänäänetkin kuuluivat vain hetken. Ei silti huolestuttanut, sillä liikkeet tuntui koko ajan, samoin nyrkin ja jalan iskut. Syke oli 150, kun TH sen vihdoin löysi. Seuraava aika onkin sitten neuvolalääkärille 25+6, eli 13.11. Neuvolakäynnin lopuksi täytettiin vielä kelan paperit, jotka kiikutin jo työmatkalla Kelan toimistoon ostarille. Pääsen sitten
ihastelemaan äitiyspakkauksen tavaroita suunnilleen  miehen synttärin aikoihin tämän kuun lopussa.

Tämä ilta on pyhitetty kestovaipoille. Kolmen pienen tytön äiti ja hyvä kaverini tulee kestovaippayhdistyksen kassin sekä perheensä kanssa kyläilemään. Miehen kanssa käyty kädennostoäänestys kestovaipat vs. kertakäyttövaipat päättyi tulokseen 2-0 ja miehen lupauksiin pesutornin hankinnasta ja osallistumisesta pyykkivuoren kasvun kukistamisyrityksiin Nallekarkin syntymän jälkeen. Kaiken kierrättävänä perheenä meille kestot oli enemmän kuin luonnollinen valinta kaatopaikkoja 7% osuudella kuormittavien kertakäyttövaippojen sijaan. Nyt vaan on enää päätettävä, että _minkälaisia_ kestoja. Onneksi kassin lainausmahdollisuuden myötä eri malleja pääsee kokeilemaan ihan näppituntumalla.

Nonna ja Nallekarkki rv 22+1