Oltiin kerrankin harvinaisen yksimielisiä lääkärin kanssa. Soitin eilen aamulla terveyskeskukseen, kun maanantain töissäolon jälkeen yö jäi repaleiseksi ja tuntui, ettei pysty liikkumaan kunnolla. Keskustelu lääkärin kanssa meni suunnilleen näin:

L: Milläs asialla sinä tulit?
N: Sain reilut kaksi viikkoa sitten kaksi viikkoa sairauslomaa supistusten takia ja sovittiin, että menen viikoksi töihin kokeilemaan.
L: (hieman ivallisesti) Nooh, olitko viikon töissä?
N: EN. Olin tasan päivän ja se riitti. Viime yönä ei ole tullut nukuttua oikein ollenkaan ja jos vielä menen töihin, joutuvat kantamaan mut sieltä kotiin. Lantio on kuin tulessa jo yhden päivän jälkeen ja supistelee.

Tässä vaiheessa keskustelua lääkäri, joka viimeksi oli kovasti sitä mieltä, että töissä on oltava loppuvuosi kääntyi jo kohti tietokonettaan ja alkoi naputtaa sairauslomatodistusta. Ainoa kysymys, mitä esitettiin sen jälkeen enää oli, "Milloin sinun äitiyslomasi alkaa?". 15.1.2008 on nyt sitten viimeinen todistukseen määritelty sairauslomapäivä. Loman syynä supistukset ennen raskausviikkoa 37.

Lääkäri teki vielä alatutkimuksen ja kuunteli sydänäänet. Nallekarkki, alias Pumpsu (nimikin kertoo jo mistä on kyse) muksi Doppler-anturia niin, että lääkäriäkin nauratti. Muisti, kuinka meidän ihmisenalulta oli aina vaikeaa saada sydänääniä kuulumaan. Nyt kun Pumpsu ei päässyt enää piiloon laitetta, se keskittyi selvästi poistamaan kotiaan ahdistelevat tunkeilijat potkimalla. Kaikki oli kunnossa. Lääkärin sanellessa diagnoosia koneelle kuulin, että kohdunsuu oli normaalin napakka ja kiinni ja kohdunkaulaa 3 cm jäljellä. Sikiön sydämensyke 148 ja tasainen. Minulle näitä tietoja ei ole aiemmin kerrottu suoraan.

Olo oli tosi helpottunut lääkäristä lähteissäni. Tiesin tehneeni kaikkien kannalta oikean päätöksen. Minun olotilaani säätelen itse kuormittamalla itseäni juuri sopivasti (Ei, sohvaperunaksi en aio jäädä, vaan yritän pitää omasta kropastani huolta liikkumalla oman tunnon ja kunnon mukaan päivittäin). Nallekarkin olotilaa säätelen minä ja kotona ollessa pystyn paremmin tarkkailemaan sitä (töissäollessa kiireessä ei edes tuntenut liikkeitä kunnolla ja iltaisin raukka taisi olla ihan yhtä väsynyt rasituksesta kuin minäkin, sillä liikket oli maanantainakin tosi vähäisiä). Työpaikan kannalta myös päätös on hyvä, sillä nyt esimies pystyy palkkaamaan pitkäaikaisen sijaisen ryhmään, eikä lasten tarvitse kärsiä yhden työntekijän jatkuvista poissaoloista taikka muiden työntekijöiden tehdä yhden raskaampia hommia (nostelua, pukemista, nukuttamista, raivareiden vastaanottoa).

Kela taitaa olla ainoa taho, jonka kanssa joudutaan ottamaan yhteen asiasta. En tiedä yhtään, saanko normaalisti palkkaa työstä poissaoloajasta vai en. Ja saanko alakohtaiset korotukset (marraskuun palkan pitäisi olla vielä normaali, mutta miten käy joulukuussa luvattujen joulurahojen?). Äitiyslomarahoihin sen ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa, nehän lasketaan vuoden 2006 tulojen perusteella. Raha on kuitenkin toissijaista. Eletään sitten vähemmällä, asuntolainasta kyllä selvitään, oma hyvinvointi ja sitä kautta Nallekarkin hyvinvointi on nyt tärkeintä.

Viimeistä toisen raskauskolmanneksen viikkoa aloittelen nyt siis sairausloman merkeissä. Suunnitelmissa on tänään käydä työpaikalla luovuttamassa avaimet sijaiselle, tyhjentämässä kaappi ja omat hyllyt sekä jättämässä sairauslomatodistus työnantajalle. Henkilökunnan nään vielä perjantaina pikkujouluissa ja lapset vanhempineen parin viikon päästä joulujuhlissa. Ikävä kyllä tulee, varsinkin, kun paluusta ei ole tietoa. Loppuviikolla ajattelin hoitaa opintoja ajantasalle, kirjoittaa erityispedagogiikan harjoittelun verkkokurssin loppuarvion ja palautteen, käydä ostamassa uuden yövalon itselleni (sellaisen, joka ei kirkkaudellaan herätä miestä, kun yöllä herään vessaan enkä saakaan heti unta uudelleen vaan luen) ja  käydä huomenna kaverin ja hänen 1,5-vuotiaiden kaksosten kanssa uimassa. Perjantaiksi ajattelin varata itselleni kampaajan pikkujoulujen kunniaksi, kun en ole elokuun jälkeen käynyt kertaakaan.

Viikonloppuna ajattelin käydä jouluostoksilla ja lauantaina meille tulee illalla vieraita. Tämä tarkoittaa jonkinmoista maaottelua miehen kanssa siivouksesta ja sen tarpeellisuudesta. Lisäksi edessä on reissu ruokakauppaan, sillä tarkoituksena on kokata yhdessä jotakin hyvää. Sunnuntaina menemme pikkuveljen kummitädin kuuskymppisille ja kuuntelemaan kuoroni joulukonserttia Hämeenkylän kirkkoon. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen en ole itse laulamassa, sillä Nallekarkin jalat kylkiluiden alla pienentämässä pallean tilaa ei oikein anna siihen mahdollisuutta. Jätin kuoron tauolle ainakin vuodenvaihteeseen asti (äitiyslomalla aion pitää sen omana harrastuksenani ja mies saa hoitaa lasta sen pari tuntia viikossa) opiskelujen takia.

Salikortin lopetin myös eilen puhelinsoitolla. Mitä sitä pitämään, kun koko syksyn aikana kävin vissiin kolme kertaa, kun lopettivat mun käymän BodyBalance -jumpankin. Nyt sitten keskitytään vaan odottamaan -ensin joulua ja sitten Nallekarkkia! Voishan sitä itsenäisyyspäivääkin odottaa tässä välissä, eikö? :)

Nonna ja Nallekarkki tänään tasan rv 28