Ihanaa, alkoi joulukuu! Ikkunasta katselen, kuinka päivä pikkuhiljaa valkenee ja nautin jouluvalojen tuomasta lämpimästä valosta lumen kylmyyden kontrastina. Minä, jos joku, olen JOULUIHMINEN!

Pikkuveli Jouni täyttää tänään 24v ja saa mut taas tuntemaan oloni ikivanhaksi. Muistan vielä, kun se vuonna 83 tuli laitokselta joulukuun alkupäivinä mun nukenvaunujen kopassa (ei silloin ollut
mitään turvakaukalopakkoa). Heti ekana päivänä otettiin meistä joulukorttikuvat, jotka edelleenkin on seinällä esim. meidän mummolassa. Siinä mä istun 3,5-vuotiaana ylpeänä isosiskona joulunpunaisissa vaatteissa pikkuinen tuhiseva nyytti sylissäni ja jouluvalot loistaa ruskean lampaantaljan kätköistä. Täytyykin lisätä kuva tänne blogiin jossain vaiheessa.

Meillä oli eilen työpaikan pikkujoulut -jos niitä niiksi voi kutsua. Ainoa miespuolinen työntekijä veti överilärvit, yksi naisista valitti jokaisesta sen eteen tuodusta ruoka-annoksesta ja parilla kolmella oli
kauhea kiire jatkoille tanssimaan...Oli kyllä niistä bileistä joulumieli kaukana. Mä lähdin viimeisenä ravintolasta ja olin kotona videovuokraamon kautta tasan klo 21...

Join ekaa kertaa raskauden aikana ravintolassa alkoholitonta viiniä...raskaana oleva tarjoilija sitä minulle suositteli, kun kyselin alkoholitonta siideriä. Punaviini on kuulemma aika etikkaisen makuista, mutta ainakin minulle lasillisen verran tuo alkoholiton valkoviini maistui. Toki siitä puuttui sellainen normaali "lämpö" mausta, mutta ei kai korvikkeen kuulukaan maistua yhtä hyvälle kuin aidon tavaran? Kopparbergin alkoholittomista siidereistä, etenkin karpalomausta, olen nauttinut myös raskauden aikana.

Katselin illalla kotiintuloni jälkeen toista vuokraamistani elokuvista ja huomasin juttelevani masussa jumppaavalle Nallekarkille ihan ääneen. Kutsuin jopa itseäni Äidiksi sille...onkohan mun pää pehmenemässä??? :) Mies on kyllä jo kauan kutsunut itseään isiksi masulle jutellessaan, mutta ekaa kertaa musta tuntui, että MUSTA TULEE IHAN OIKEASTI ÄITI!

Loppuraskauden uniongelmat alkaa tosissaan näkyä täällä! Uni on yhä katkonaisempaa ja yöt aina vaan lyhyempiä. Eilen illalla sänkyyn mennessä närästi kamalasti rasvainen ruoka, jota ravintolassa söin ja
oli levottomat jalat. Pari kertaa säpsähdinkin unen rajamailta niin, että pelotti nukahtaa uudelleen. Mullahan on epilepsia perussairautena ja ilman lääkitystä olen pärjännyt nyt 4 vuotta. Yksin kotona
ollessani kuitenkin panikoin jo mahdollista kohtausta ja yritin rauhoitella itseäni (kuka mua olis auttanut, jos olisin saanut kohtauksen...ja puhumattakaan siitä, mitä se olisi Nallekarkille tehnyt). Nukahdin sitten viimein (olin ihan umpiväsynyt) ja heräsin varmaan tunnin välein. Olotila ja levottomuus helpottui kummasti, kun mies tuli kolmen maissa kotiin omista pikkujouluriennoistaan. Mä siirryin sitten joskus viiden maissa sohvalle lukemaan, kun tuntui, ettei nukuta enää. Nukahdin kuitenkin vielä uudelleen ja nukuin yhdeksään. Onneksi, sillä edellinenkin yö jäi tosi levottomaksi. Pitäis vaan osata mennä päivisin päikkäreille aina silloin kun väsyttää. Jotenkin sitä vaan saa tänkin sairausloman buukattua niin täyteen ohjelmaa....

Nyt keittiöön tekemään aamupalaa ja availemaan ekaa joulukalenteriluukkua!

Nonna ja Nallekarkki rv 28+3