Jotenkin aina siinä vaiheessa, kun epätoivo on alkamaisillaan iskeä, tuo ikivanha Puolikuu -renkutus alkaa soida mun päässäni ja antaa lisävoimia. Edellisen kerran biisi pärähti soimaan Ylläksellä syyskuussa, kun "helppokulkuinen luontopolku" ympäri Aakenus-tunturin osoittautuikin päänkokoisista kivistä koostuvan rakan tarpomiseksi sumussa samalla peläten, että pimeä laskeutuu ennenkuin ehdimme takaisin autolla. Hankalan maaston yhdistäminen raskauden puolivälin koviin liitoskipuihin ei siinä vaiheessa tuntunut oikein nappivalinnalta. Sauvoihin nojaten rämmin itseni reitin läpi. Lonkat ja lantio oli kuin tulessa...Mutta "itsepäs läksit, sull´on mun luonto" -lohdutti vanhemmat vanhan sketsin sanoin. Ja ei kun seuraavana päivänä heti uudelleen...

Viimeiset kymmenen viikkoa laskettuun aikaan alkoivat nyt!
"Cabin crue prepare for approach!"

Sama "Viimeiset viisi kilometriä" alkaa sopia olotilaan myös nyt. Tänään illalla asia oikein korostui, kun päivän laminaattirempan (kaverin uuteen kotiin asennetaan isin kanssa kaunista tummaa pähkinälaminaattia) jälkeen raahauduin veilä työpaikalle oman ryhmän joulujuhliin ja vastailin lasten vanhempien kysymyksiin voinnista, raskauden kestosta ja kuuntelin huokailuita isosta mahasta. Olo on kuin lentokoneessa lomamatkalta palatessa; matkalaukku tuliaisineen odottaa ruumassa ja kotiinpaluu tuntuu yhtä aikaa mukavalta (koti on aina koti ja jossain vaiheessa saa tarpeeksi rannalla makoilusta ja auringon polttamistakin) ja tylsältä ("kukaan ei kaipaa enempää lomaa kuin juuri lomalta tullut" sanoi joku viisas joskus).

Tämän lentokoneen ruuma alkaa pullistella laukkujen (tai tässä tapauksessa yhden laukun) koosta. Maha-matkustaja Nallekarkki on kääntynyt raivotarjontaan (valmiina tulemaan ulos) ja pakottaa mut istumaan ja makaamaan varsin ryhdikkäänä. Vaihtoehtona on tietenkin lösöasento, johon vaipuessani Tyyppi kostaa tunkemalla jalkansa mun kylkiluiden alle tai kyljellään maaten sikiöasento, jossa asukas vasta innostuukin tunkemaan takapuoltaan kyljestä pihalle. Palovammoina toimivat päänsärky, unettomuus, liitoskivut, jotka aina aika-ajoittain ilmoittelevat olemassaolostaan sekä nyt  loppuraskauden iloksi palannut alkuraskaudestakin tuttu (onneksi inkiväärikapseleiden jälleen kurissa pitämä) pahoinvointi. Sohvalla makaamisen ns. aurinkotuoliasennossa olen havainnut kaikkein miellyttävimmäksi olotilaksi. Silloin ei satu mihinkään. Mutta siitä nouseminen onkin sitten eri asia...

Mua ei pelota synnytys, lähinnä vain mietityttää yhä useammin, mutta alan olla kypsä tän ylimääräisen painon kantamiseen. Samaa mielialaa on havaittavissa miehessä, joka huokailee suurin piirtein joka ilta "voi kun Nallekarkki olisi jo täällä".

1128348.jpg1128349.jpg
Tässä vielä masukuvat todisteiksi...rv 30+0.
Napa ei vielä ole kääntynyt, mutta eiköhän sekin ehdi tapahtua.

Onneksi tuleva joulu pitää mut kiireisenä ja Nallekarkin LA lähestyy kuin varkain. Joulukortitkin pitäis saada postiin ennen perjantaita! Loppuviikko sujuu laminaattirempassa ja perjantaina menen illalla Kätilöopistolle harjoittelemaan synnytyslaulua (!) ja rentoutumaan. Lauantaiaamuna ajelemme perheen kanssa Eurajoelle sedän hautajaisiin ja illalla sieltä kotiin. Illalla olisi ohjelmassa kaverin synttäritkin, jos vaan jaksetaan mennä.

Ensi viikolla olen luvannut käydä isän kanssa kinkkukaupassa, ostaa jouluruoat miehen ja sen veljen kanssa, auttaa mummia laatikoiden teossa, tehdä ison piparkakkutaikinan ja muovailla siitä Muumitalon yhdessä isän kanssa (jouluperinne), käydä koiran kanssa töissä katsomassa lapsia ja joululounaalla ja mennä auttamaan kaveria muuttopuuhissa. HUOH! Onneksi joulusiivouksen hoitaa siivousfirma! Uskon, että ennen kuin huomaankaan, on jo joulu...Tätä rallia ainakin!

Jouluaattoa vietetään yhdessä molempien perheiden kanssa (ekaa kertaa muuten) mun vanhempien luona Puistolassa. Nyyttärimeiningillä mennään; me miehen kanssa hoidetaan alkuruoat, äiti pääruoan (kinkun ja kalkkunan) ja mummi laatikot. Jälkiruoka on vielä mietinnän alla. Joulupäivänä mennään mummolaan glögille ja kakulle ja Tapaninpäivää vietetään perinteisesti kahdestaan, hyvin todennäköisesti pelaamalla uutta pleikkaria.

Seuraava neuvola onkin sitten rv 33+0 ja jo ensi vuoden puolella. Samana päivänä alkaa muuten meidän synnytysvalmennus! Siihen mennessä pitäis Saksasta tilattujen vaunujen ja kaukalonkin olla täällä ja alkaa olla aika pakata sairaalakassi. Ne onkin viimeiset hommat, mitä voin tehdä ennen vauvan syntymää. Kaikki hankinnat on tehty, nimet ja kummitkin on jo mietitty.

Ihan ensimmäisenä agendalla on nyt kuitenkin hyvät yöunet...
Nonna ja Nallekarkki rv 30+0