Heräsin tossa reilu tunti sitten ja olo on ihan hyvä ja pirteä. Vessareissuja yön aikana vaan kaksi. Näyttää eilisiltainen sauna rentouttaneen mut niin, että nukuinkin paljon rauhallisemmin kuin yleensä.

Tän päivän ajattelin käyttää itseni sivistämiseen ja ammattitaidon ylläpitämiseen. Oon menossa parin opiskelukaverin kanssa Educa-messuille. Pääasiassa taitaa aika mennä siellä luentosaleissa, tällä mahalla ei nimittäin kauheesti eri osastoja kierrellä vaikka olisikin kiva tutustua uusiin oppimateriaaleihin ja peleihin ja leluihin, joita siellä on yleensä yllin kyllin esillä. Rupee kävely pitemmän päälle painamaan lonkkia niin maan penteleesti. Jos silti jotain Nallekarkille lelulaatikkoon löytäisin...

Eilinen ei sitten suinkaan mennyt pääsykoekirjaa lukiessa (niin kuin aamulla suunnittelin) vaan laittelin ensin asiapaperit kansioihin (mulla on tapana tehdä niin suurin piirtein kerran kuussa) ja sitten sain idean, että rupean "skrappaamaan" Nallekarkille vauvakirjaa (materiaalit on jo kotona), mutta päädyinkin laittamaan hääkuvat kansioon (scrapbooking -idealla sekin tehty). Projekti on ollut käynnissä jo 2 vuotta, mutta edennyt tähän mennessä hitaanlaisesti. Nyt sain vihdoin viimein albumin tehtyä. Tänään pitäis vielä otsikkotekstit kirjoittaa koneella ja leikkaa-liimaa-askarrella paikoilleen. Kehtaa sitten näyttää kuvia sukulaisille ja tuttaville. Nallekarkin kansio odottaa tekijäänsä ensi viikolla!

Iltapäivällä sain sitten vihdoin itseni ovesta ulos ja Itäkeskukseen. Kävin kaverin kanssa lounaalla (ihanaa meksikolaista ruokaa pitkästä aikaa) ja hain pinnasängystä vielä uupuneen verhotangon Lastentarvikkeesta. Siellä olis ollut vaikka mitä ihanaa alessa (muuttomyynti), mutta oli kiire ruokakauppaan miehen kanssa.

Illan vietin sitten kuorotreeneissä. Oli ihan superihanaa laulaa pitkästä aikaa, mutta että oli hankalaa ajaa autoa! Varsinkin kotiintulomatkalla, kun Nallekarkki innostui punkemaan takapuoltaan ja polveaan, molempia yhtä aikaa tosi kivuliaasti ulospäin navan yläpuolelta...Tuntui, etten saa happea ollenkaan ja on pakko pysähtyä. Toisella kädellä sitten ajoin ja toisella painoin pikkuista vastaan kevyesti. Kotiin asti päästiin, mutta täytyy näköjään vähän alkaa vähentää ajamista. Maanantaina tulee onneksi se uusi auto, jossa on vähän paremmat penkit. Nykyisessä olen ratin takana muutenkin ihan kaksinkerroin.

Illalla sitten saunottiin, mikä teki tosi hyvää. Miehellekin sanoin, että jotenkin alan ymmärtää ennenaikojen naisia, kun synnyttivätkin saunassa. Jotenkin tuntui, ettei ekaa kertaa koko päivään edes huomannut olevansa viimeisillään raskaana. Ei kolottanut mistään ja olo oli tosi autuas.

Aamupalan laittoon ryhtymistä tässä pohdin. Jotenkin musta on tullut ruoan suhteen tosi vaihtelunhaluinen. Se, mikä eilen maistui, ei maistukaan enää tänään. Joka päivä pitäisi saada kauheasti uusia makuelämyksiä. Ja se, mitä eilen kaupasta päätettiin ostaa viikonlopun ruoaksi, herättää vain inhotusta... Kumma juttu.

Mut ehkä tää taas tästä.

Nonna ja Nallekarkki rv 36+3