Joka toinen yö nukutaan, joka toinen kukutaan. Väsytti taas ihan sairaasti klo 22.30 kun menin sänkyyn. Uni ei kuitenkaan tullut, sillä jalat vaan sätkyi. Tulin sitten läppärin kanssa sohvalle ja samalla kun katselin illan poliisisarjaa maikkarilta, googletin levottomista jaloista. Ilmeisesti melko yleistä raskaanaolevilla ja johtuu magnesiumin puutteesta. Join sitten "yöpalaksi" lasillisen magnesium-poretta ja se helpotti -jos ei muuten niin psykologisesti. Torkuin sohvalla vähän yli yhteen ja siirryin sitten omaan sänkyyn.

Yhdellä vessareissulla selvisin kuuteen asti. On se kumma, miten sitä ei osaa tässäkään vaiheessa nauttia siitä, että pieni ihminen on hetken hiljaa mahassa, vaan heti alkaa paniikki nostaa päätään, kun toinen ei heti liikukaan sen jälkeen kun mä olen ollut liikekannalla. Kuudelta käytyäni vessassa jäin taas kuulostelemaan liikkeitä ja kun NK vaan jatkoi untaan, mä aloin huolestua...Muutaman kerran kylkeä käännettyäni se sitten alkoi tutun muksimisensa...minkä jälkeen mun nukkumisestani ei enää tullutkaan mitään. Tänne tutulle ja turvalliselle sohvalle kömmin taas aamu-tv seuranani.

Eilen satoi lunta oikein urakalla. En uskaltanut edes lähteä autolla liikenteeseen, sillä en luota yhtään meidän pesupallon kitkarenkaisiin. Onneksi saadaan uusi auto maanantaina!!! Tänään taas mies on lähdössä töihin autolla, joten taitaa pinnasängyn verhotangon ostoreissu jäädä viikonlopulle. Postissa täytyy käydä, sillä huuto.netistä ostamani maidonkerääjät ovat tulleet. Postipoika ei vaan viitsinyt soittaa ovikelloa eilen jakokierroksellaan, vaan jätti lapun laatikkoon, että kirje ei mahtunutkaan. Vähänkö harmittaa tollaisen takia raahautua 1,5 km päähän postiin.

Tänään täytyy ilmeisesti taas nukkua päiväunet. Illalla on kuorotreenit pitkästä aikaa. Mä olen niiiiiiin kaivannut laulamista ja sitä porukkaa. Koko syksynhän olin tauolla, kun tiesin, ettei selkä antais enää armoa seisoa lavalla montaa tuntia (ei edes joulukonsertin mittaista aikaa). Nyt menen hakemaan kevätkonsertin nuotteja, treenaan siihen asti oman jaksamiseni mukaan kunnes Nallekarkki syntyy ja katson kevään edetessä, miten pienen ihmisen kanssa treeneissä käynti onnistuu. En kyllä ole porukassa edes ensimmäinen mamma, eli eiköhän se siitä suttaannu. Toukokuussa kuitenkin NK on jo sen verran iso, että pärjää jo ilman minua muutaman tunnin konsertin ajan.

Eilen illalla oli tosi ahdas olo. Tuntui, ettei mikään asento ole hyvä ja mies kilttinä roikotti mun jalkoja ja käsiä mun lattialla maatessani. Illalla sängyssä tykytti taas naamaa ja levottomat jalat vaivasivat, mutta tiistaina on jo neuvola ja kun oma neuvolan täti on tänään poissa, en taida lähteä paineita mittauttelemaan. Turvotusta ei ole pahemmin kuitenkaan. Pieni päänsärkykin taitaa johtua raudan puutteesta. Rautapore taitaakin pahasta maustaan huolimatta kuulua mun aamupalaani tänään. Selkä on pysynyt kohtuu hyvänä eikä pahemmin muitakaan säännöllisiä kipuja ole ollut, yksittäisiä viiltoja yms. sitten senkin edestä. Tuntuu, että kipu vaan vaihtaa paikkaa. Tässä sohvalla makoillessa ei onneksi pahemmin tunnu kipujakaan, eli tässä varmaan tulee aika tiiviisti vietettyä seuraavat viikot. Menkkakipuja tulee silloin tällöin muutaman minuutin kestävinä aaltoina, mutta supistuksia niihin ei ole tähän mennessä liittynyt. Harjoitussupistuksiakin on ollut selkeästi levosta johtuen paljon vähemmän.

Mies kuuluu heränneen, eli mars aamupalan tekoon. Kalenterissa lukee tämän päivän kohdalla "lue pääsykoekirjaa", eli siinä mulle tekemistä noiden edellämainittujen ohella...

Nonna ja Nallekarkki rv 36+2