Olipa taas yö...7 vessareissua...huh huh. Ja kaiken lisäksi kolmen aikaan kun heräsin, tunsin taas nyt jo tuttua kylkikipua; poltetta molemmissa kyljissä ja selässä. ILMEISESTI supistuksia. Taitavat vaan olla aika kestosuppareita, nimittäin kun kellotin, supistus kesti puoli tuntia yhteen mittaan (vessassa kävin urheasti samalla), sitten oli puolen tunnin tauko ja toinen samanmoinen. En tuntenut minkäänlaista aaltoilevaa kipua vaan enemmänkin sellaisen kestokrampin. Nallekarkki kuitenkin potki koko ajan ja mulla oli ihan rauhallinen olo. Kun alapäässä ei ollut mitään tuntemuksia, annoin miehenkin nukkua. Kai tää on nyt sitä laskeutumista sitten. Tiistaina on vika neuvolalääkäri, jos sitten saisin jotain painoarvioita ja tietoa siitä, että onko NK jo kiinnittynyt. Nyt aamulla olo on ihan hyvä, mutta tunnen, että alavatsa on tosi arka kun Nallekarkki siellä muljaa. Mulla on muutenkin aika ahdas olo jo. Vatsassa tungetaan kantapäitä kylkiluiden alle niin, että tunnen kuinka kylkiluut liikkuu. Muutaman kerran olen siihen keskellä yötäkin herännyt. Oikein hengityksen salpaa. Toinen ikävä juttu, mitä pieni harrastaa, on käsien tunkeminen tonne oikealle, lonkkaluun alle...sekään ei tunnu kovin hyvältä. Oikea kylki on jo pitkään huutanut hallelujaa...

Tuntuu, että aika menee ihan supernopeasti. Arkiviikko on yhtäkkiä ohi vaikkei ole tehnyt yhtään mitään ja viikonloppukin vilahtaa alta aika yksikön sunnuntaihin. Eilinen päivä meni kotona kaikkea pientä puuhaillessa. Laitettiin tauluja seinille ja fiksailtiin muutenkin kaikkea pientä, mikä on "kiireessä" jäänyt vähän rempalleen. Käytiin vielä iltapäivällä Itäkeskuksessa ostoksilla. Hain vihdoin loput sairaalakassiin tarvittavat tarvikkeet. Nyt vaan pitäis
pakata kassiin kaikki tarvittavat. Kauhea kynnys jotekin aloittaa pakkaaminen. Ihan kuin antaisi periksi, että "juu sairaalaan ollaan menossa" ja "juu, sieltä tullaan kolmihenkisenä perheenä takaisin". Edelleen takaraivossa jyskyttää ajatus; "kai tän vielä voi perua???" Lisäksi mulla oli mielikuva pienestä kangaskassista, mutta nyt kun katselen tavaroita Nallekarkin huoneen sohvalla, näyttää siltä, ettei selvitä putkikassia pienemmällä. Meillä kun on molemmille 3 päivän vaatteet (Haikaranpesässä käytetään omia vaatteita) jne.

Mulla on ihan hassu äiti. Raskauden alussa se väitti, ettei muista mitään mun ja veljen odotusajoilta ja synnytyksestä ja nyt soittelee ja kertoo vaikka mitä. Vähän jännittää noiden synnytysten perinnöllisyys, sillä hänellä ei ole ollut mitään ennakko-oireita mun syntymästäni. Äiti heräsi mun laskettuna päivänä klo 3 supistuksiin, jotka ei laantuneet ollenkaan (niinkuin noi mun kestosupparit) ja totes saman tien, et pitää varmaan lähteä sairaalaan ja puoli kuusi aamulla mä synnyin. Veljestä hän meni laskettuna päivänä sairaalaan käynnistykseen, kun veli oli ollut niin alhaalla jo pari viikkoa, ettei äiti pystynyt kunnolla edes kävelemään. Kalvojen puhkaisusta meni puoli tuntia siihen, kun veli oli pihalla. Ja kuulemma olivat sairaalassa pyytäneet, että saavat laittaa synnytyksen alkamisajaksi sen hetken, kun äiti tuli aamulla sairaalaan. Et tällaista meidän perheessä... Taidetaan joutua itse arvioimaan tilannetta aika tarkkaan ja soittelemaan sairaalaan enemmänkin kuin kerran. Valmennuksessa Kättärillä neuvoivat, että kannattaa lähteä sairaalaan kun säännölliset supistukset viiden minuutin välein ovat kestäneet 3-4 tuntia.
 

Kummitkin ollaan mietitty valmiiksi ja kysytty heiltä suostumusta. Mun serkku ja hänen vaimonsa (heillä on LA helmikuun alussa ja siis lapsettomuustaivalta kuljettu yhdessä 4 vuotta) ovat lupautuneet (ja me heille). Neljästä kummista sovittiin ja kun meillä molemmilla on vain yksi sisarus, molemmilla pikkuveli, on heidät pyydetty. Mun veljeni ei kuulu kirkkoon enää (on konfirmoitu, mutta eronnut kirkosta) ja olenkin tosi kiitollinen, kun täältä löysin nimiäistodistuksen. Hintaakin oli vain 4 euroa.

Nimi vauvalle meillä on
ollut tiedossa  jo ennen odotuksen alkua. Kun sukupuoli jää yllätykseksi, olemme miettineet valmiiksi koko nimen sekä tyttö- että poikavauvalle. Meidän molempien etunimet alkavat J-kirjaimella, joten valittiin nimet, jotka alkavat samalla kirjaimella. Koska meidän sukunimi on aika yleinen, valittiin etunimiksi vähän harvinaisemmat nimet, mutta kuitenkin sellaiset, jotka sopii hyvin suomalaiseen suuhun. Molemmat valitut nimet toimivat myös englanninkielisinä (miehen työn takia muutto ulkomaille voi olla jossain vaiheessa ajankohtainen). kolme etunimeä on valittuna sekä tytölle että pojalle. Molempien sukupuolten nimissä on jotain meistä tai meidän perheistä, tavalla tai toisella. Kerron sitten vauvan synnyttyä nimet ja niiden taustat tarkemmin.

Tuntuu, että ruokavalio muuttuu täällä nykyään mahan toiminnan mukaan, mielihalut samoin. Alkuraskaudessa kesällä ja vielä syksylläkin söin ihan kamalasti mandariinejä, sillä olen ollut aina huono juomaan. Nyt kuljetan vichypulloa koko ajan mukanani. Jacky makupaloja ja Kidiuksia söin kaakaonmakuisina puolivälin jälkeen vähintään yhden päivässä, mutta nyt nekin ovat vaihtuneet mun vanhaan intohimoon, pirtelöön. Juon sitä vähintään kerran päivässä, yleensä sekä aamupalaksi että vielä iltapalaksi. Mun pirtelööni kuuluu 1 banaani, purkki rasvatonta rahkaa, pakastevadelmia, mustikoita ja mansikoita, jugurttijuomaa (actimeliä tai vastaavaa purkki), rasvatonta maitoa ja makeutusaineeksi fun light mehua pari ruokalusikallista. Miehen veli, joka harrastaa salilla käyntiä tosi aktiivisesti neuvoi sen mulle muutama vuosi sitten ja se on jäänyt osaksi pysyvää ruokavaliota. Syksyllä tuntui hetken, että pirtelö närästää kauheasti, mutta nyt tuntuu, että se päinvastoin vähentää Rennien käyttöä. Suklaata söin vähän joulun tienoilla, mutta nyt sekin on vaihtunut lakuun (ihan mahan toiminnan takia) ja irtokarkkeihin (niitä söin aiemminkin yleensä).

Ajattelin kohta yrittää repäistä ja kerrankin pukeutua päivävaatteisiin ennen puolta päivää. Mies on menossa pelaamaan sulkista ja mä ajattelin autoilla vanhempien luokse tohon 5 km:n päähän. Mummikin on kuulemma siellä. Juhlakuvia viime viikonlopulta olis tarkoitus katsella yhdessä. Illalla mennään miehen kanssa ulos syömään... Mun onkin jo tehnyt muutaman päivän mieli ihan älyttömästi oikein kunnon pihviä. Pitäis varmaan juoda vähän rautaporetta...

Nonna ja Nallekarkki rv 35+4