Muistan hyvin fiilikset melko tarkalleen kolmen vuoden takaa. Vuoden yritys oli päättynyt joulun jälkeen np-ultrassa todettuun keskenmenoon ja kaavintaan. Olin ihan varma, etten koskaan saa kokea odotuksen tai äitiyden ihanuutta, tuntea pienen ihmisen liikkeitä sisälläni ja seurata hänen kasvuaan.

Muutama joulu ja vuodenvaihde ehti mennä melkoisessa sumussa, aina uutena vuotena toivoen pientä ihmettä seuraavaksi vuodeksi, kunnes vihdoin vaikean alkuraskauden jälkeen viime joulua vietettiin pienen masuasukin kanssa. Kaikista vaikeuksista ja valituksista huolimatta voin vain todeta; tää kaikki on ollut varmasti vaivan arvoista.

Tänään täällä vietetään siis mun elämäni ensimmäistä äitiyslomapäivää. Sinänsä tää päivä ei varmasti eroa kovinkaan paljon edellisistä, sillä olenhan mä ollut sairauslomalla jo marraskuun alusta lähtien. Se on vaan se tunne...vihdoin munkin elämäni on menossa eteenpäin!

Tänään on aika Kättärille, Haikaranpesään synnytyssuunnitteluun. Itselläni ei ole kauheasti toiveita synnytyksen suhteen. Lähinnä toivon, ettei kivuissa kärvistelyä pitkitetä turhaan jo ihan mun epilepsiataustani takiakin. Olen pärjännyt yli 10 vuotta ilman kohtauksia ja 4 vuotta ilman lääkitystä säännöllisten elintapojen ansiosta. Toivon, että jos synnytys käynnistyy hitaasti ja joudun valvomaan usean vuorokauden putkeen, lääkärit ja kätilöt huomioivat mun taustani. Nimittäin neurologini mukaan yksikin kohtaus aiheuttaa lääkityksen uudelleen aloittamisen ja sitä myötä myös ajokortin 3 kuukaudeksi menettämisen. Jos samaan aikaan pitäisi aloittaa keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä ja imettää ja hoitaa muutenkin pientä ihmettä, kuka tahansa voi kuvitella tehtävän mahdottomaksi. Kun lääkitys aikanaan aloitettiin melkein 12 vuotta sitten, nukuin alussa melkein 23 tuntia vuorokaudessa.

Nallekarkki myllää massussa, paremmin ei voisi aamuaan aloittaa kuin tuntemalla pienen ihmeen liikkeet "huomenta äiti, täällä on jo herätty ja kaikki on hyvin". Äitiä väsyttää, mutta muuten olo on tällä hetkellä aika oireeton; lantiokipuiluun on jo ehtinyt tottua (se alkaa aina raskaan päivän jälkeen illalla ja yleensä loppuu yön aikana), menkkakipuja on ollut vain muutama hassu aalto, supistuksiakin tulee vain rasituksesta ja närästykseen auttaa Rennie.

Join juuri aamupalaksi pirtelöä (1 banaani, rasvatonta rahkaa purkki, rasv. maitoa desi, vadelmia ja fun light mehutiivistettä) ja istuskelen sohvalla aamutv:tä seuraillen ja siivoojia ja uudelleen nukkumaan pääsyä odotellen (herätyskello herätti seitsemältä 7 tunnin unien jälkeen, että ehdin käydä suihkussa ennen siivoojien tuloa). Pöydällä odottaa pääsykoekirja lukijaansa, joten taidan tällä kertaa lopetella kirjoittamisen tähän.

Oikein ihanaa keskiviikkopäivää toivottelevat
Nonna ja Nallekarkki, tänään rv 35 tasan!