No niin...harjoituskierrokset on ajettu ja renkaat lämmitetty näin formulatermein. Käytiin siis eilen illalla Kättärillä kääntymässä jo aamupäivällä tapahtuneiden lorahtelujen takia. Niinkuin arvelinkin, olivat valkovuotoa eikä lapsivettä ja sain palata tunnin visiitin jälkeen takaisin kotiin odottamaan ihan oikeita merkkejä synnytyksestä.

Mentiin illalla seitsemän jälkeen Haikaranpesään, jossa oli tosi hiljaista. Päästiin heti seurantahuoneeseen, jossa kätilön helläkätisen vatsan päältä tehdyn tutkimuksen jälkeen vatsalle asetettiin sikiön sydänäänikäyrän anturit ja supistusanturit.

 1273069.jpg

Makasin sitten oikealla kyljelläni seuraavat puoli tuntia niiden tarkkailussa. Sydänkäyrä katkeili vähän väliä, kun NK liikkui niin paljon, mutta sykkeet pysyi koko ajan antureiden mitatessa 140 yläpuolella...Huiput tais olla sellaista 168:n luokkaa silloin, kun riehuttiin oikein antaumuksella.

1273071.jpg

Supistuskäyrään piirtyi kaksi supistusta puolen tunnin mittauksen aikana, jotka tunsin
vaan naaman punastumisena ja korvien tykyttämisenä. Omituista!

Kätilö kokeili vielä alakautta ja totesi saman, minkä neuvolalääkäri reilu viikko sitten; NK ei ole laskeutunut eikä kiinnittynyt, kohdunkaulaa on reilusti jäljellä, mutta kohdunsuu nyt vähän
auki...eli juuri ja juuri mahtui sormi väliin. Jotain edistystä sentään. Kai ne oli ne maanantaiset kivuliaammat supistukset, jotka tuonkin edistyksen aikaan sai. Pitäisi varmaankin olla enemmän
pystyasennossa (nyt oon melkein koko ajan kyljellään, jopa tätä kirjoittaessa), jotta NK tietäis, minne suuntaan tulisi pyrkiä :) Ehkäpä kokeilen sitten tiistaisten pääsykokeiden jälkeen. Siihen asti saisi NK
vielä pysyä juuri siellä missä on.

Kätilö teki lopuksi lapsivesitestin, eli ensin pyöritteli pumpulipuikkoa sisätiloissa ja sitten laittoi sen johonkin koeputken näköiseen "vesiastiaan". Pumpilipuikon siinä aikansa lilluttua kätilö kastoi samaan astiaan raskaustestin näköisen liuskan, jonka tulosta odoteltiin viitisen minuuttia. Tulos oli negatiivinen, kuten oltiin odotettukin, joten takaisin kotiin tultiin. Jos testitulos olisi ollut positiivinen, olisin jäänyt päivystysosastolle yöksi odottamaan käynnistystä aamulla. Onneksi ei tarvinnut. Veikkaan, että käynnistyksestä olisi tullut aika rankka, kun tilanne oli kaiken kaikkiaan niin epäkypsä.

Mies oli hyvällä päällä vaikka tulikin turha reissu (hänhän synnytyssuunnittelussa mainitsi kätilölle pelkäävänsä, että mun hysteerisyyteni takia ravataan Kättärillä alvariinsa) ja naureskeli, et harjoituskierros on nyt sitten ajettu. Oli ottanut tullessa aikaa ja meiltä kotoa ajoi Kättärille iltasella noin 15 min (ovelta
ovelle kävelyt mukaan luettuina). Turvaistuimen asentaminenkin tuli samalla kokeiltua. Mies joutuikin takastullessa pähkäilemään varmasti yli 5 minuuttia istuimen irroittamista telakasta.

Sairaalakassikin on nyt pakattu vihdoin viimein loppuun, kun synnärille päivemmällä soitellessa käskivät ottamaan kaikki tavarat mukaan. Menomatkalla naurettiin vaan, et jenkkileffoissa ei koskaan mennä tällä tavalla synnyttämään vaan mun pitäis niiden oppien mukaan jo autossa huutaa ja kiroilla, kiemurrella penkilläni tuskissani ja olla muutenkin superhankala ja ilkeä. Ehkä sit oikeassa tilanteessa. Jos harjoituslähtö sujui näin hyvin, en usko varsinaisenkaan lähdön tuottavan ongelmia.

Nyt aamupalalle miehen kanssa.

Nonna ja Nallekarkki rv 38+1