joo-o. *huokaus* Ensin tää ei mee nukkumaan, kun telkkarista tulee CSI:n jaksoja, joita tää ei oo nähnyt ja miehen kuorsaus kuuluu makuuhuoneen oven läpi alakertaan asti (tää ei millään jaksais töniä sitä jatkuvasti kyljelleen, kun se kuitenkin kääntyy aina takaisin selälleen).

Sit kun tää viimein menee nukkumaan, tää herää tunnin päästä supistukseen...siis yhteen...ja sit tää jää kuulostelemaan, tuleeko lisään. No ei tule. Ja tää nukahtaa. Ja sit tää herää kahden tunnin kuluttua supistukseen...ja tulee toinenkin viittä minuuttia myöhemmin...ja sit ei mitään...ja sit Nallekarkki alkaa riehua...neljältä yöllä.

Kun tää vihdoin viimein saa ravattua kolmannen kerran vessassa ja pääsee takaisin sänkyyn, mies on taas kierähtänyt selälleen keskelle sänkyä tän peiton päälle ja tää joutuu hivuttautumaan siihen pieneen kaistaleeseen omaa patjaansa, joka enää on vapaana valtavine mahoineen. Eikä se uni siinä miehen kuorsatessa tule. Ja päässä alkaa soida Jonna Tervomaa:

"Luovutan. Luovutan. Tähän aikaan aamusta mitään en voi tehdä millekään."

Sit tää huokaa, nousee ylös ja menee suihkuun. Suihkun jälkeen se on taas tässä sohvalla. Se odottaa, että mies heräis, et se pääsis hakemaan vaatteita makuuhuoneesta.

Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee öisin??? :) Saa kyllä mies olla varma, et kun vauva inahtaa yöllä, mä tungen peiton korviin kunnes tissiä tarvitaan. Saa mies sitten käyttää varastoon nukkumansa tunnit laatuaikana seurustellen pikkuihmisen kanssa. P*rkele!

Yöllä satoi taas lunta, mutta eiköhän sekin päivän aikana sula pois...ainakin näyttää ihan siltä toi keli. On tää ihme talvi. Just luin Iltasanomista, et vatsataudit jyllää. Onneksi ei ole vielä tänne suuntaan tullut. Naapuri just viestitteli illalla, et se on ihan kamalassa vatsataudissa. Yök. Mulla on ollut 2 kertaa elämässäni vatsatauti. Muutenkin oksentamiset voi laskea yhden käden sormilla. Ja sitä jos mitä pelkään!

Meille tulee siivoojat tänään, joten mies lupas heittää mut töihin mennessään mun vanhempien luokse viettämään päivää. Siellä onkin koira lenkkiseuraksi ja kolme silityksen kipeää kissaa, joista kuulemma yhdellä kiima...se vasta hauska otus onkin, kun ei siltä saa silloin hetken rauhaa; mouruaa ja vänkää sylissä minkä kerkiää. Ajattelin ottaa kakkuvuoan mukaan ja tehdä mudcakea niille. Vanhemmat saa niin harvoin mitään hemmotteluja. Nytkin pikkuveli punkkaa niiden luona kunnes pääsee eron jälkeen muuttamaan omaan kämppään 31.7. Eikä taatusti maksa ylläpidosta mitään, pesettää jopa pyykkinsä mammalla.

Nyt soi miehen kello, joten aamupalan tekoon. Pääsee tääkin päivä vauhtiin. Jos vaikka ehtis päiväunet jossain vaiheessa vetäistä.

Kaikki yhes koos...

Nonna ja Nallekarkki rv 41+0