Kuka meni eilen kaupassa kehumaan kollegalle ja neuvolassa terkkarisedälle, että on nukkunut tosi hyvin? Ja kuka sama tyyppi meni nukkumaan kahden tunnin päiväunet? Täällä suunnassa nousee yksi käsi ylös ja katse vaipuu maahan...Minäpä tietenkin.

Ja kuka saa nyt kärsiä? Jep, se sama minä. Nallekarkki oli suht. koht. rauhallinen koko eilisen päivän, kun vaan makailin sohvalla ja luin pääsykoekirjaa ja aloitti sitten iltajumppansa klo 23 kun olin menossa nukkumaan. Loppui kirjakin kesken, kun odotin sen rauhoittuvan. Inhottavasti tuntui poraavan itseään alaspäin (vihdoin viimein suunta on oikea), mikä aiheutti mulle kipeitä vihlaisuja ja vessahädän tuntemuksia. Ajatuksissa vilisti tietenkin paniikki synnyttämään lähdöstä vaikken supistuksen supistusta tuntenut. Kai se liittyi enemmänkin siihen ajatukseen, että kaikki se vaiva, mitä olin nähnyt pääsykokeiden eteen, valuisi hiekkaan, jos lähtö tulisi.

Mies alkoi hermostua mun yövaloni alati palamiseen puoliltaöin, joten siirryin sohvalle uuden kirjan kanssa. Uni tuli puoli yhden aikaan...ja heräsin sitten ennen viittä kun mies tuli hakemaan särkylääkettä kipeään kylkeensä (reväytti vissiin sen eilen sählypelissä). Mikä hitto siinä on, että silloin, kun nukun omassa sängyssä, mieskin nukkuu hyvin ja pitkään, mutta kun tulen sohvalle nukkumaan, herään muutenkin levottomasta unestani kun se ravaa vessassa ja tulee viimeistään kuuden aikaan alakertaan venyttelemään? Nyt sitten, kun heräsin siihen särkylääkkeen hakuun, se taatusti nukkuu ainakin yhdeksään...

Ihan turha enää haaveillakaan unen saannista, Nallekarkilla on sen verran kovat bileet käynnissä. No, jumpatkoon nyt, niin sitten iltapäivällä voi nukkua mun ollessani pääsykokeessa. Ärsyttää mennä sinne väsyneenä, muttei auta muukaan. Mies lupasi onneksi kyyditä mut sinne ja takaisin. Käy sitten itse välillä konttorilla näyttämässä naamaansa Aika tiiviisti hän onkin viime aikoina työskennellyt kotoa käsin.

Ihmeellisiä asioita sitä pähkäileekin pienessä päässään öisin. Esikoisen odottajana tuleva arki ja sen sujuminen mietityttää. Mietin, pitäisikö alakerran vessaan hakea harsojen lisäksi jo nyt valmiiksi pyyhe vauvaa varten (ziisus, miten tähdellistä näin yösyämmellä) ja miten erotan harsoista vaipat ja muuhun käyttöön olevat (mulla on niitäkin erilaisia, kun osassa on selvästi erilainen imukyky). Lisäksi mietityttää riittääkö mun vanhempien auton turvavyöt kaukalon kiinnittämiseen (se pitää kokeilla ennen maaliskuista Pärnun reissua) ja kaikki sellainen, mistä ei vaan voi olla kokemusta ennen kuin se pieni ihminen ihan oikeasti tulee taloon.

Ai niin... ja yksi asia, mitä olen miettinyt, on meidän perheen elukoiden suhtautuminen tulokkaaseen. En usko, että tällä hetkellä taloudessa asustavilla akvaariokaloilla on paljonkaan nokan koputtamista vauvan tuloon, mutta millaisia reaktioita ensimmäinen pieni ihminen saa aikaan mun koirassa ja kissassa, jotka tällä hetkellä asustavat mun vanhempien luona? Tai mun veljen kissoissa, jotka nekin on AIKA usein siellä? Yhdelläkään näistä ei ole mitään kokemuksia pienistä lapsista. Jumppamaton ja sitterin kun vein sinne valmiiksi (ostin käytettyinä ja vauvantuoksuisina molemmat), oli kissat ainakin tosi kiinnostuneina haistelemassa niitä. Niiden kanssa saakin olla tosi varovainen, sillä ovat kaikki kolme mieltyneitä kaikkeen uuteen ja pehmeään. Vauvan kaukaloon tai vaunuihin pääsemistä saa siis tosiaan olla estelemässä. Koiran suhteen pelkään lähinnä sen mustasukkaisuutta minusta. Miten poikakoiralle esitellään vauva uutena perheenjäsenenä, joka ei kuitenkaan ole koko ajan läsnä? Täytyy vissiin koettaa lukea aiheesta jotakin.

Joo. Mut mä jatkan pähkilyjäni. Nyt vähän aamupalaa napaan ja sitten kirjan kanssa takaisin tähän sohvalle. Jos vaikka kertailis vielä vähän kun on hiljaista. Ainakin saa lukurauhan.

Nonna ja Nallekarkki rv 38+6 (huomenna poksuu taas, HUI)