Ihana aamu! Nukuin yllättävän hyvin ja pitkään. Päänsärkyisenä heräsin, mutta eiköhän tämä tästä kunhan saan aamupalaa ja särkylääkkeen kitusiini. Ulkona paistaa aurinko ihan helmikuisesti ja lintujen laulu kuuluu sisään asti. Pitäisköhän repiä itsensä ulos lenkille jossain vaiheessa? Jos vaikka saisi seuraa jostakusta mammakaverista.

Väki sen kun vähenee niin vauva-lehden helmikuisissa kuin blogimaailmassakin. Miehelle kun just eilen illalla marisin kuinka me ollaan aina viimeisiä kaikessa, ronttiroikale nauroi vaan... :(  Ei sillä, et tässä kiire olisi, olo on edelleen ihan hyvä. Krempat vaihtelee päivittäin, mutta kyllä mä vielä pärjään.

Eilen tuli harjoitettua yhtä synnytystä muka ennakoivaa ässää eli siivoamista (muuthan on seksi ja saunominen, joista jälkimmäistä täällä on tosissaan harrastettu joka toinen ilta jo ihan sen mukanaan tuoman rentouden tunteen takia). Rupesi ärsyttämään toden teolla, kun akvaario näytti ihan vihreältä. Muutama kuukausi sitten ostamani pintakasvin mukana tullut toinen pintakasvi oli levinnyt niin, että kaikki ruokakin, mitä akvaarioon pudotin, jäi siihen kiinni ja kalat eli ihan "pimeydessä". Niitä kahta pintakasvia sitten perkasin irti toisistaan toista tuntia ja vaihtelin vettä ja pesin suodattimen. Nyt sen pitäis pari-kolme viikkoa taas pärjätä.

Tänään mun olisi tehnyt mieli Ikeaan hakemaan uusia vetimiä keittiöön, mutta mies tarvitsee autoa. Täällä on aika kova pakkanen (-7) ja sillä on kokous Espoossa. Sillä on eilisen sählypelin jälkeen lihakset kipeinä, joten pyörällä meneminen on poissuljettu vaihtoehto. Taitaa siis mun päivä mennä taas tässä sohvalla. Aloitin eilen tekemään anopilta jääneistä ihanan vaaleanpunaisista langoista mekkoa. Jos meille ei tule tyttöä, niin toivotaan, että joku lähipiiriin syntyvistä vauvoista on tyttö. Neulominen kuitenkin rentouttaa mukavasti... Mitään sen kummempia suunnitelmia ei sitten olekaan niin tälle päivälle kuin koko viikonlopullekaan. Odotetaan vaan...

Eilen illalla Nallekarkki veti ihan mielettömät jumppamaratonit. Iltaseitsemästä puoli yhteentoista oli koko ajan liikkeessä. Mä istuin sohvalla ja neuloin. Oli kyllä mukavan tuntuista taas, kun alamaha on muutenkin arkana ja sitten sinne oikein sateli nyrkiniskuja samalla kun polvet tai varpaat polki oikeaan kylkeen. Jossain vaiheessa jo mietin, et ei kai NK ole kääntynyt poikittain, kun meno oli niin hurjaa. Onneksi pieni alkoi sitten hikata ja tunsin sen alhaalla...eli oikein päin ollaan edelleen, Thank God! Liikkeiden välissä tuli oikein tiukkoja, mutta kivuttomia supistuksia. Oikein henkeä salpasi ja naama meni punaiseksi. Siinä sitten ähkin ja mies kyseli vaan et "joko syntyy?" virnuillen...tää mitään täältä synny..näillä suppareilla ainakaan.

Nyt aamupalan tekoon ennenkuin tuon miehen täytyy lähteä. Nallekarkkikin tuntuu heräilevän massussa ja työntää mun kylkiluihin nojaavaa kyynärpäätäni poispäin...Alkaa tää kirjoittaminen olla aika hankalaa...

Nonna ja Nallekarkki rv 39+2