Jotenkin raskaaksi tullessani mietin, etten enää viikon 37 jälkeen liiku minnekään kotoa. Pelotti nopean synnytyksen mahdollisuus ja se, että lapsivedet menisi jossain julkisella paikalla. Päivä päivältä sitä tulee kuitenkin rohkeammaksi, kun maalaamattomien seinien ja nurkkien tuijottaminen alkaa tympiä. Käsilaukussa (tai kassissa paremminkin) kulkee silti koko ajan vaihtohousut mahdollista vesivahinkoa varten. Yksin en liikkeelle enää uskalla, mutta hyvän ystävän tai miehen kanssa kyllä. Jo reissu ostarille ruokakauppaan piristää kummasti ruumista ja mieltä. Etenkin, jos siihen sisältyy lounas ravintolassa...

Näköjään sitä keksii tekemistä vaikkei kalenterissa mitään lukisikaan. Eilisen saldo: sohvalla loikoilua (ei kai vauva edes voi tajuta kiinnittyä, jos mä makaan kaiket päivät kyljelläni???), lounastreffit miehen kanssa, shoppailua (ne normaalit ruokakaupassa ravaukset), leipomista (kauralastuja), siivousta (kylppärin kaakelilattian pesu vihdoin viimein) ja saunomista. Kolme ässää siis neljästä käytössä... jaaaa (torvisoittokunnan fanfaari ja rummun päristystä:)...Lopputulos: tasan 0 kivuliasta supistusta. Minäkö epätoivoinen???

Alkaa tää sohvalla makoilu tosissaan kyllästyttää. Varsinkin, kun tässä makaa päivien lisäksi puolet öistäkin. Uudet Tempur-patjat on saaneet miehen kuorsaamaan (makaa tyytyväisenä selällään nyt kun taas voi ja kuorsaa nuhaisena) ja mun kyljet särkemään. Tänäkin yönä siirryin sohvalle neljän maissa. Jos Nallekarkin syntymiseen menee vielä useampi yö, täytyy alkaa harkita vauvan huoneen futon-sohvan aukaisua.

Nallekarkilla oli eilen hiljaisempi päivä ja kun mies työpäivänsä päätteeksi yritti ennen treeneihin lähtöä saada sitä liikkumaan ja potkimaan, ei pieni jaksanutkaan. Minä kyllä tunsin pientä liikettä, mutta mies ei. Mies oli ihan huolissaan ja meinasi jopa purskahtaa itkuun. Niin rakas pienestä "Pumpsusta" hänellekin on tullut. Illalla sitten saunan jälkeen, kun pieni aloitti iltajumppansa, huutelin hänet yläkerrasta tunnustelemaan pienen liikkeitä. Johan oli miehellä suu messingillä!

"Pumpsun" nimestä käydään edelleen vääntöä. Pojalle nimi on ollut valmiina jo ennen raskautta, mutta tytön nimestä ei meinata päästä millään yksimielisyyteen. Mun ehdotukset kuulostaa miehen korviin aina ihan vääriltä ja kuulemma eräs ystäväperhe vei jo sen parhaan nimen. Meidän molempien oikeat etunimethän alkaa J-kirjaimella ja samaa kirjainta ollaan ajateltu lapsillemme. Toivottavasti tästä ei jouduta tinkimään. Normaalistihan on aikaa päättää nimeä aina ristiäisiin asti, mutta koska olemme suunnitelleet pääsiäiseksi matkaa Pärnuun ja joudumme hakemaan pienelle passin, joudumme myös päättämään nimen heti syntymän jälkeen. Mies testailee iltaisin eri nimivaihtoehtoja Nallekarkille tyyliin; "Pumpsaa nyt 2 kertaa, jos tykkäät tästä nimestä" :)

Ai niin...vielä täytyy kertoa hauska tapahtuma eiliseltä. Kaveri kävi hakemassa yhden tavaran meiltä eilen matkallaan kyläilemään. Lapset (4v tyttö ja kohta 2v kaksostytöt) istuivat autossa ja ikkuna oli auki. Minä seisoin ovenraossa juttelemassa ystäväni kanssa kun neiti 4v alkoi huudella autosta:

4v: Nonnnnnaaaa, milloin sun vauva syntyy???
N: Voi kulta, kun tietäisin. Mutta ihan pian sen pitäis syntyä
(keskustelu kaverin kanssa jatkuu)
4v: Nonnnnnaaaa, muista sit synnyttää se sun vauva! Ja muista ruokkia kalat! (Voiko vauvan unohtaa synnyttää?)

Ihana tuo neiti...huolehtii aina meidän kaloista. Asuvat tässä ihan vieressä ja silloin, jos me ollaan pitempään poissa he käyvät usein ruokkimassa äitinsä kanssa meidän akvaariokalat. Neiti odottaa kovasti, että pääsee sairaalaan katsomaan meidän tulokasta ja meille yökylään hoitamaan sitä. Ehkä se tapahtuukin vielä tämän kevään aikana, mene ja tiedä.

Nyt aamupalan laittoon.
Aurinkoista päivää!

Nonna ja Nallekarkki rv 39+6 (huomenna laskettu aika!)