Annalle kiitos ihanasta runosta. Ja muillekin meitä muistaneille iso kiitos onnitteluista. Lueskelin niitä sairaalassa ollessamme miehen läppärillä. Ihanat runot saivat tuoreen äidin herkistymään kyyneliin.



Vauvaperheen arki on alkanut; olemme tuoneet pienen Pumpsu-neitimme kotiin eilen lauantaina. Kotiintulohetki oli liikuttava. Uunituoreet, jo sairaalaelämään kyllästyneet hieman väsyneet vanhemmat halasivat toisiaan onnesta itkien eteisessä katsellen samalla turvakaukalossa tuhisevaa prinsessaa. Kumpikaan meistä ei uskaltanut missään vaiheessa odotusta luottaa siihen, että kaikki todella voisi mennä näin hyvin; meillä on terve, täydellinen 10 pisteen tyttö ja äitikin toipuu ihan hyvää vauhtia.

Maidonnousu on saanut äidin näyttämään ihan Aku Ankan Heluunalta. Rintoja kiristää ja särkee (imetys on tuskallisen nautinnollista), samoin niitä kahdeksaa tikkiä, jotka ommeltiin jalkoväliin, mutta kaikki kipu unohtuu, kun katsahtaa pieneen ihmeeseen. Normaaliolosuhteissakin herkästi liikuttuvan äidin tunteet ovat pinnassa (rullawettexiä kuluu ;), mutta ne ovat kaikki positiivisia.

Ensimmäinen kestoiluvuorokausikin on jo menossa ja neiti tuhisee äitiyspakkauksen vaipassa tyytyväisenä vaunujen kantokopassa. Viime yö mentiin vielä turvallisesti PUL-kuorella ja harsolla, mutta villahousuja ajateltiin kokeilla ensi yönä harson kaverina. Isi sai aamulla Pumpsulta lahjaksi ammoniakin tuoksuisen yöharson ja äiti ilmavaivaisen hymyn. Ostoslista kasvoi heti vaipparoskiksella (kylppäristä on hankalaa viedä vessaan kakkaisia hoitoliinoja eikä kakkaa viitsi lavuaariinkaan niistä suihkuttaa) ja vaippanäpsyillä.

Äiti oli nukahtanut kesken klo viiden imetyksen ja Pumpsu oli "unohtunut" kainaloon nukkumaan vaikka vanhemmat jo ennen sairaalaan lähtöä päättivät, että pieni nukkuu omassa pesässään. Näin pieni rikkoo vanhempien kasvatusperiaatteita jo muutaman vuorokauden ikäisenä.

Sairaalassa Pumpsua kävi katsomassa joukko sukulaisia; äidin puolelta kävivät isomummi, mummi, vaari ja tuleva kummieno, ja isin puolelta ukki ja tuleva kummisetä.


Kaikki olivat haltioituneita neidin pitkästä, paksusta, tummasta tukasta. Eilen Josu-täti kävi tuomassa kukkakimpun ja ottamassa muutaman valokuvan. Isistä ja äidistä tulee Josu-tädin masuvauvan kummit, sitten kun toukokuussa laskettua aikaansa viettävä otus päättää luopua yksiöstään. Ja Pumpsu saa tietysti lähes ikäisensä leikkitoverin.

Tänään Pumpsu pääsee ekaa kertaa itse "kylään". Yövalvomisista väsyneet vanhemmat päättivät kerjätä ilmaisen aterian mummilta ja vaarilta ja mennä 5 km:n päähän heidän luokseen tutustuttamaan Pumpsua äidin siellä adoptiossa olevaan Minus-koiraan ja perheen kissoihin. Isiä vähän jännittää koiran suhtautuminen vauvaan, mutta äiti tuntee omansa ja luottaa paimenkoiran laumansuojelijavaistoon. Kirjoittelen myöhemmin, miten visiitti sujui.

Nonna ja Pumpsu 3vrk