27.02.2008
Ensimmäinen kipeä supistus tuli vähän blogimerkinnän jälkeen n. klo 9. Olin juuri valmistautumassa vanhempieni luokse lähtöön ja harjaamassa hiuksiani vessassa kun aivan yllättäen kova kipuaalto meinasi viedä jalat alta. Koska 10 minuutin sisällä ei tullut toista supistusta, päätimme miehen kanssa, että hän vie minut sovitusti isäni seuraksi Puistolaan ja on puhelimen tavoitettavissa. Otin vielä kakkuvuoankin mukaan, kuvittelin leipovani mudcakea, mutta yllättäen se saikin jäädä.
Klo 10 olin lähdössä isän ja koiran kanssa lenkille, mutta 200m kävelyn jälkeen päivän toinen tosi kivulias supistus tuli ja isä päätti, että minä lähden takaisin sisään. He kiersivät koiran kanssa vielä pienen lenkin. 20 minuuttia myöhemmin supistuksia alkoi tulla 5 minuutin välein. Istuin äidin jumppapallon päällä niitä vastaanottamassa. Katsottiin isän kanssa Fc Venus -leffaa ja juteltiin. Supistusten aikana keskityin hengittelemään, mutta niiden välissä olo oli normaali. Soittelin Kättärille, jossa oli täyttä. Käskivät soittamaan parin tunnin päästä uudelleen ja ottamaan paracetamolia. Otin 1g lääkettä, joka vei terävimmän kivun supistuksista.
Klo 13 soitin uudelleen Kättärille, jossa tilanne oli edelleen sama. Koska minun tilassani ei ollut tapahtunut muutoksia, suosittelivat lämmintä suihkua. Soittelin miehelle tilannetietoja. Annoin hänelle luvan mennä klo 14 asti kestävään palaveriin. Jatkettiin isän kanssa jutustelua. Istuin edelleen jumppapallolla vastaanottamassa supistuksia ja kävelin niiden välit auttaakseni synnytyksen edistymistä. Supistusten väli oli edelleen sama 5 minuuttia.
Klo 15 mies tuli hakemaan minut Puistolasta kotiin. Kotona siivooja viimeisteli työtään ja minä painuin jumppapallon kanssa suihkuun. Supistukset tihenivät veden vaikutuksesta, laskin 45 minuutin suihkun aikana niitä tulleen 10 kpl. Suihkussa luiskahdin pallon päältä ja pamautin jalkani suihkuseinään. Jalkapöytään tullut mustelma oli melkein kivuliaampi kuin supistukset.
klo 16 jälkeen soittelin jälleen Kättärille, josta oli nyt yksi sali vapautumassa. Mies teki ruokaa ja sovittiin, että syödään ja lähdetään. Ilmoitin sairaalaan, että tulemme kuuden maissa. Ruoka ei oikein maistunut, söin puolisen kulhoa sipulikeittoa ja pari lämmintä voileipää pallon päällä istuen.
Automatka sujui rauhallisesti odottavissa tunnelmissa. Olin ihan varma, että tehdään turha reissu ja pahoittelin sitä vielä miehellekin.
18:11 Sisäänkirjaus, status: ulkotutkimus: päätarjonta, kiinnittynyt yläaukeamassa.
ulkoinen KTG-rekisteröinti aloitetaan.
Pääsimme suoraan saliin, jossa kätilö kiinnitti jo edelliseltä käynniltä tutut anturit mahaan ja pääsin pallon päälle istumaan. Supistuksia piirtyi edelleen viiden minuutin välein. Juteltiin miehen kanssa ja naureskeltiin. Mies vertaili minun käyriäni muiden huoneiden käyriin, jotka näkyivät samalla tietokoneen näytöllä. Nallekarkki riehui hurjasti masussa. Se oli kääntynyt selkä minun selkääni vasten, joten liikkeet, potkut ja lyönnit, tuntuivat tosi selvästi ja sykekäyräkin piirsi hurjia lukemia!
18:45 Sisätutkimus: cervix hävinnyt, kohdunsuu auki 3cm, ohut reuna, vesi tallella.
KTG-tulokäyrä: poikkeava, perustaso korkea, noin 170 lyönti/min, vauva liikkuu +++!
Yllätyksekseni supistukset olivat siis oikeita synnytyssupistuksia, vaikkeivät niin kivuliaita kuin oletin etukäteen ja synnytys oli hyvin käynnissä. Kätilön tutkimuksen jälkeen oli ihan voittajaolo! Eipäs tehty turhaa reissua. Kohta meillä olisi pieni vauva! Miestä itketti, sillä hän olisi halunnut edesmenneen äitinsä olevan näkemässä. Kuuntelimme musiikkia; Ivaloa ja Stellaa. Mutisin sanoja mielessäni
19:03 N tyytyväinen, kun kohdunsuu auennut 3 cm asti, ottaa lämpöpussin käyttöön ja istuu
jumppapallolla, ei halua muuta kivunlievitystä tällä erää.
19:55 KTG aluksi perustasoltaan 170 yöntiä/min, vaihtelu normaalia, ei laskuja, supistukset 3-4
min välein, mutta piirtyvät heikosti paperille, asennonvaihdoista johtuen. Vauva ollut
erittäin liikkuvainen. Nyt perustaso laskenut 140 lyöntiä/min.
20:15 N kokee supistukset kipeämpinä. Miettii lisää kivunlievitystä. Ohjattu ilokaasun käyttö ja
ryhtyy sitä kokeilemaan. Rusehtavaa limavuotoa.
Vessakäynnin yhteydessä huomasin limatulpan alkavan vuotaa ulos. Olin edelleen omissa vaatteissani ja housuissa ollut side riitti hyvin vähäiseen vuotoon. Ilokaasu osoittautui muutaman varovaisen kokeilun jälkeen tosi hyväksi kivunlievitysvaihtoehdoksi. Kätilö ohjasi minut sängylle mahalleen nojailemaan säkkituoliin jotta NK kääntyisi raivotarjontaan avosuisen tarjonnan sijaan.
21:00 N pärjää hyvin ilokaasun avulla. KTG hyvää.
23:15 Vuoronvaihto: N istuu pallon päällä ja hengittää ilokaasua. on kipempi jo, mutta vielä
pärjää. KTG ei oikein suostu rekisteröitymään pallon päällä istuskellessa. N käy sängylle
makoilemaan.
Uusi mukavan tuntuinen kätilö kävi esittäytymässä ja komensi minut sängylle. Supistukset alkoivat tuntua tosi kipeiltä makuuasennossa. Mies istui vieressä, yritettiin täyttää ristikkoa, mutta jouduin ottamaan ilokaasua niin, että supistusten väli meni pään selvittämiseen. Puristin kaasumaskia kaksin käsin supistuksen aikana.
23:30 N jo tosi kipeä, käy WC:ssä ja tutkin sitten kohdunsuun tilanteen: 5/-3. Toivoo puudutusta
ja sitä aletaan valmistelemaan.
Kohdunsuu oli auennut 5 cm. Masensi, että kovista kivuista huolimatta edistystä oli tapahtunut vain 2 cm usean tunnin aikana. Mies istui sängyn vieressä ja puristin häntä kädestä aina supistuksen tullessa. Hän tiesi hyvin, etten sietänyt silittelyjä eikä edes yrittänyt sitä. Hänen läsnäolonsa ja kauniin sanasna auttoivat jaksamaan.
23:54 Lapsivedenmeno: Lapsivesi on kirkasta.
Juuri kun anestesialääkäri saapui huoneeseen ja alkoi valmistautua epiduraalin laittoon kuului pieni poksahdus ja totesin ääneen, että nyt meni lapsivesi. Kätilö neuvoi vain olemaan pidättelemättä sitä ja pian sänky kastuikin. Kätilö vaihtoi vain uuden alusen.
23:56 Epiduraalipuudutus laitetaan, auttaa hyvin. Kiputuntemus oikean kyljen puolelle jää.
Yrittää levätä.
28.02.2008
00:12 Skalp KTG-rekisteröinti aloitetaan.
Pelkäsin ihan turhaan sekä tipan laittamista käteen että epiduraalin pistämistä. Kätilö kysyi ja sai luvan laittaa tipan supistuksen aikana, jolloin otin ilokaasua eikä kipua edes tuntunut. Epiduraali tuntui vain pieneltä ampiaisen pistolta ja alkoi heti vaikuttaa. Nallekarkin päähän laitettiin sydämen sykettä rekisteröivä pinni ja toinen mahassa olleista antureista poistettiin. Mies meni viereiselle sängylle nukkumaan ja mä jäin torkkumaan synnytyssänkyyn. En kuitenkaan saanut unta vaan jäin kuuntelemaan Nallekarkin sydänäänten naksutusta ja seuraamaan käyrien piirtymistä monitoriin.
01:40 N alkaa kipeytymään uudelleen, kuulostelee vielä tunnetta, ottaa ilokaasun käyttöön.
Mies heräsi vaikerointiini klo 1.30. Supistukset alkoivat taas tuntua. Mies siirtyi satulatuolille viereeni istumaan ja piteli kädestäni aina supistuksen tullessa. Nähtyään kipuiluni hän päätti soittaa kätilön paikalle. Sain luvan ottaa ilokaasua epiduraalin lisäksi. Tosi nopeasti minua alkoi kuitenkin ponnistuttaa ja jouduimme soittamaan kelloa uudelleen.
01:55 Kohdunsuu lähes täysin auki, vielä pieni reuna ylhäällä. N siirtyy pallon päälle
hengittelemään ilokaasua.
Kätilö saapui vasta varttia myöhemmin, oli ollut kiinni toisessa synnytyksessä. Alatutkimuksen tulos oli yllätys; kohdunsuu oli auennut ilman oksitosiinitippaa täysin auki. Kätilön ohjaamana ponnistin pienen reunan ylhäältä pois. Kätilö ohjasi minut takaisin pallolle istumaan, jotta Nallekarkki laskeutuisi ja kääntyisi raivotarjontaan. Pallon päällä istuessani supistukset tuntuivat ihan helvetillisiltä, sillä epiduraalin vaikutus oli loppunut. Vedin ilokaasua tauotta ja supistuksen ollessa pahimmillaan puristin miestä molemmista käsistä ja huusin "ai jai jai jai" tuskissani. Välillä roikuin miehen kaulassa. Mies piti jaloillaan pallosta kiinni, etten pudonnut sen päältä. Tuntui, kuin ympärilläni olisi ollut suuri kupla, josta vain käteni pääsivät ulkomaailmaan. Kätilö otti minua hartioista kiinni pahimman kivun ainana Se tuntui tosi turvalliselta. Realistisesti hän muistutti minua, ettei kipu ainakaan helpota ihan heti. Rehellisyys tuntui hyvältä vaikka mies myöhemmin myönsikin, että oli säikähtänyt siinä vaiheessa, että luovutan!
02:14 Kohdunsuu täysin auki, N:a työnnättää kovin, pää +1:ssä. Käy kyljelleen sänkyyn ja
työntää tuntemuksiensa mukaisesti. Ilokaasua ottaa myös. Jakkaralla toivoo
synnyttävänsä.
02:20 N aloittaa aktiivisen ponnistamisen vasemmalla kyljellä ja pää nousee pilkottamaan
melkein heti. Sovitaan, että koska tämä asento tuntuu hyvältä, N jää tähän, unohdetaan
jakkara. Työntäminen sujuu todella hyvin. N ei juurikaan tarvitse ohjausta, osaa itse
sädellä työntämistään.
Ponnistaminen oli tosi kivuliasta. Puristin miehen käsiä niin, että kynsistäni jäi mustelmat hänen kämmeniinsä. Muistin jossain alitajunnassani, että huutaminen tuhlasi hyvää ponnistusenergiaa, ja koska olo oli sellainen, ettei pakotietä ollut ja halusin vain vauvan ulos sisältäni, ponnistin ja murisin ja ärisin huutamisen sijaan. Kätilöt kannustivat upeasti koko ajan.
Pään syntyessä tuetaan päätä yhdellä kädellä, hartiat ja vartalo syntyy heti perään. 10 pisteen prinsessa syntyy klo 2.35 ja pääsee äidin vatsan päälle kuivatuksen
jälkeen...Istukka syntyy pienen odottelun jälkeen täydellisenä, kalvot täydelliset....Ompelun
ajan vauva isällä ihokontaktissa.
Jo ennen kuin pää on syntynyt, kätilö näyttää miehelle, kuinka vahva tumma peikkotukka pilkottaa jalkovälistä. Sanoista reipastuneena ponnistan loputkin vauvasta ulos.Vartalon syntymä tuntuu helpotukselta. En edes muista, mitä sanon, mutta alan heti puhella vauvalle. Käännyn selälleni ja vauva nostetaan koukussa olevia jalkojani vasten.
Vauva menee rinnalle n. klo 04, ja imee hyvin molemmista rinnoista, maitoparta jää suun
ympärille. Isä kylvettää hienoin ottein ja pukee tyttärensä. Äiti käynyt suihkussa, hieman
pyörrytti, mutta pää kesti hyvin takaisin sänkyyn. Alkavat syömään aamupalaa.
Jäämme synnytyssaliin yöksi, sillä Kätilöopistolla on jälleen sulku, uusia potilaita ei voida ottaa eikä huoneita ole vapaana ennen seuraavaa aamua. Vauva syö ja jää viereeni nukkumaan. Mies nukahtaa toiselle sängylle. Nukun parin tunnin verran ja herään klo 7 ihastelemaan pientä lastamme.
Meistä on vihdoin tullut perhe!
Kommentit