"Mitä sä uskot, että saat äitienpäivälahjaksi?" ystäväni kysyi minulta torstaina, kun kahlasimme Itäkeskuksen lastenvaatevalikoimaa lasten nukkuessa rattaissaan.
"En mitään. Miehellä on ollut tosi kiire viikko töissä. Eikä meillä yleensäkään ostella lahjoja.", vastasin.

Miten väärässä olinkaan. Torstai-iltana kihisin kiukusta, sillä mies soitti ennen viittä olevansa lähdössä töistä kotiin ja tulikin vasta kahdeksan aikaan. Jäin puhelin jälkeen odottelemaan, että hän tulisi ja leikkisi Jeminan kanssa sillä aikaa kun laittaisin ruokaa. Jemina kätisi niin, että tiesin kokkauksen aloittamisen ilman päätoimisen viihdyttäjän paikallaoloa turhaksi. Miehen kotiutuessa 3h myöhemmin olin jo niin nälkäinen ja kiukkuinen, etten jaksanut edes riidellä aiheesta...mutta...

On mulla ihana mies! Kauhean kiireisen yh-äitiviikon päätteeksi sain tallentavan digiboxin (kun en ehdi iltaisin lempisarjojani katsella vaan aika menee Jeminan kanssa) ja äitienpäivälahjaksi minulle, äidilleni ja parille kaveripiirin äidille yhteisesti järjestetyn suklaaleivontakurssin. Kuulemma pitäjänä on joku nimekäs kokki...mut suklaata...ja viiniä...ja vapaailta...Voiko parempaa lahjaa saada? Varsinkaan nyt, kun olen koko imetysajan ollut ilman suklaata, sillä Jeminan naama kukkii tosi rajusti suklaan syönnistäni. Täytyy kurssin jälkeen kokeilla varovasti, että vieläkö kukkii. Onneksi pakastimessa on maitoa.

Turun reissun jälkeen yritimme saada Jeminaa viihtymään enemmän lattialla ja saada häntä leikkimään omankin lelukaaren leluilla. Turussahan neiti makoili tuntikausia matolla ihastellen värikkäitä leluja ja etenkin kauniisti laulelevaa ja lentelevää lintua. Meille oli jo ennen Jeminan syntymää ostettu Ikean halpisversio lelukaaresta, jonka huomasimme kuitenkin aikaansaavan vain turhautumista ja kätinää. Käytiin sitten tänään törsäämässä ja ostettiin neidille Tiny Loven sikakallis ja superhieno leikkimatto. Josko nyt neiti alkaisi viihtyä lattialla kotonakin. Selvästi neiti kehittää kuitenkin ensin kieltään, sillä pienintäkään merkkiä kääntymisestä ei ole ollut havaittavissa.

Muutaman päivän neidin unirytmi oli sekaisin ja päiväunia nukuttiin 3x45min erissä. Yöunille nukahtaminenkin oli selvästi muutamana iltana hankalampaa (kesti kauan), mutta yöt meni silti rutiinilla. Eilen illalla Jemina nukahti klo 21 tissittelyn jälkeen vasta klo 22 jälkeen, mutta heräsi syömään vasta 2.30, kun yleensä eka herätys tulee jo puolen yön aikaan. Itse tietenkin heräsin 0.40 kuuntelemaan, että hengittääkö lapsi edes...ja vaikka neiti ei silloin herännytkään, valvoin normaalin imetysajan...Taidetaan olla ns. kellolapsia molemmat. Kello kuuden syötön jälkeen otin  Jeminan viereeni ja uni jatkui melkein puoli kahdeksaan. Herättiin sitten koko perhe yhdessä. Huolimatta parin viikon takaisista ajatuksistani Jeminaa ei siis vieläkään ole siirretty omaan huoneeseensa nukkumaan ja koska mieskin alkaa tottua yöherätyksiin (osaa vaan kääntää kylkeään ja jatkaa uniaan), sitä tuskin tapahtuu lähiaikoina. Jemina tuntuu muutenkin nauttivan siitä, että saa syödä makuuasennossa ja jos hänet siirrettäisiin toiseen huoneeseen ja imettäisin öisin siellä pikkusohvalla istuen, uskon, että masukivut palaisivat, kun pieni nielee niin paljon ilmaa pystyasennossa.

Mies lähti juuri pyöräilemään. Illaksi mennään kavereiden luokse tuohon lähelle grillailemaan. Tulossa on muitakin vauvoja ja heidän vanhempiaan, joten aika rauhallinen ja mukava ilta odotettavissa. Toivottavasti Jemina nukahtaa yöunilleen rattaisiin, niin voidaan jatkaa iltaa hieman pidempäänkin. Huomenna ohjelmassa äitienpäivälounas koko suvun kanssa...

Nyt nappaamaan kuppi teetä ja pari keksiä, kun neiti nukkuu...

Nonna ja Jemppu 2kk  ja risat