Viime aikojen vähiin jäänyt postaus ei suinkaan johdu yövalvomisista (mitä ne edes on???) vaan läppärin tilapäisestä toimintakyvyttömyydestä. Kummasti huomaan paljon hankalammaksi Jeminan nukkuessa terassilla yläkertaan pöytäkoneelle lähtemisen. Läppäriä kun pystyn käyttämään tässä sohvalla ja kuulen ilman kommervenkkejä ja lisälaitteita, jos neiti kaipaa tutittajaa...

Neiti on tänään tasan kolme kuukautta, neljännesvuoden vanha. Sen kunniaksi kävimme jälleen neuvolassa ja neidin uudet mitat ovat:


Neuvolakäynnillä Jemina hymyili kauniisti neuvolan tädille ja nieli kiltisti Rota-Teqin toisen erän (eli seuraava viikko mennään taas kertakäyttövaipoilla), vaikka tavara olikin niin pahaa, että irvistysten lisäksi pääsi itku. Ensimmäinen ihan oikea rokotuskin saatiin. Sitä varten piti äidin pyytää isä mukaan neuvolaan, sillä äiti ei neulakammoltaan kyennyt pitämään kiinni lastaan. Jemina parahti onneksi vain muutaman sekunnin ajan rokotusta. Heti kun tutti saatiin suuhun, itku taukosi ja kun isä vielä palkitsi reippaan piikitetyn neidin lentelyllä isän vahvoilla käsivarsilla, hymykin herkesi alle puoli minuuttia piston jälkeen. Illankin Jemina jaksoi poikkeuksellisen virkeänä ja hyväntuulisena.

Nyt kolmikuisena Jemina:
- tarttuu äidin tai isän käteen, kun se ilmestyy lähelle
- syö nyrkkejään
- yrittää laittaa itse tuttia suuhunsa nyrkeillä, avaa suunsa tutin lähestyessä
- soittaa lelukaaren musiikkimattoa jaloillaan ja hakkaa leluja nyrkeillään
- seuraa liikkuvia kohteita katseellaan
- hymyilee ja vähän jopa vierastaa
- ilmeilee peilikuvalleen
- jokeltelee hurjasti. Kieli ei siis todellakaan ole jäänyt jalkoihin vaan päinvastoin; kääntymiseen ei ole mitään intoa ja vatsallaan ollessa pään kannattelukin saa vain neidin vihaiseksi
- on jo pari kertaa nauranut ääneen, mutta vain "vahingossa", ei oikeasti riemastuessaan.
- on alkanut kudita kaulasta! :)
- antaa suukkoja. Kun Jeminaa pusuttaa poskelle hän avaa suunsa ja odottaa suu auki kunnes oma poski tai nenä tai käsi laitetaan suun eteen muttei yritä edes imeä sitä vaan oikeasti suukottaa!!!

Lähipiiriin on syntynyt kolme uutta vauvaa viimeisen viikon aikana. Sunnuntaina käytiin katsomassa äidin ja isän tulevaa kummipoikaa, isän parhaan ystävän päivän ikäistä"Villikkoa" Kättärillä. Kolmen kuukauden takaiset muistot tulivat kyllä hyvin vahvoina mieleen ja piti oikein neidin korvaan kuiskata, että "ei me tultu palauttamaan sua, olet niin rakas!". Ja miten sitä unohtaakin, miten pieniä ne vastasyntyneet ovat? Villikko oli lähes precis samankokoinen kuin Jemina syntyessään, mutta nyt neiti näytti ihan jättiläiseltä pienen herran rinnalla. Villikon lisäksi eilen syntyi kahteen tuttavaperheeseen poikavauva. Tulevia poikaystäviä siis riittää! Huomenna menemme katsomaan molempia.