Tässä kävi nyt sit niinkuin kaikki mulle sanoi...kaikki hyvä aikanaan
ja samaan syssyyn. Sain just yliopistolta postia, että mut on
hyväksytty opiskelemaan erityislastentarhanopettajaksi.

Opinnot on syyslukukaudella elokuun lopusta jouluun ma, ti ja to klo
14.30-17 ja harjoittelu viikoilla 47-49. Kevätlukukaudella täytyy
varautua opiskelemaan täyspäiväisesti.

Kaiken tän ilon keskellä (toinen yrityskerta ja pääsin sisään ja kun
keväällä valmistun, mua odottaa kauhea määrä virkoja, mistä
valita...vakituinen työpaikka!!!) mulla on huoli Jeminasta ja omasta
jaksamisesta. Olenko mä ihan hirviöäiti, kun pistän 5kk lapsen kolmena
päivänä viikossa hoitoon? Mähän halusin enemmän kuin mitään muuta olla äiti ja olla kotona mahdollisimman pitkään. Miten imetys? Haluaisin kuitenkin
täysimettää ainakin sinne 6kk asti. Ja ennen kaikkea MITEN MÄ VOIN
OLLA EROSSA JEMINASTA???

Tää on kuitenkin once in a lifetime opportunity. Pakko. Ens vuonna ei
enää pysty taloudellisista syistä hakemaan ja opiskelemaan. Kai mä
yritän nyt kesäloman aikana tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi,
jottei tarttis sit vaivata mun isää hoitamaan vaan Jemppu sais
mielummin olla oman isänsä kanssa.

Pää on ihan seko. Apuva!

Nonna (Jemppu 2,5kk nukkuu vaunuissaan ulkona täysin tietämättömänä
tästä kaikesta kohkauksesta, mikä siihenkin liittyy)