Olipa ihana viikonloppu! Oltiin koko perhe Turussa Jeminan kummien luona. Matkat sujuivat mainiosti; perjantaina matkustettiin päiväuniaikaan ja neiti nukkui koko matkan. Eilen kotiin tulomatkaa jännitin hieman, sillä lähdettiin Turusta vasta klo 15 ja neiti oli nukkunut melkein koko päivän. Ensimmäiset 1,5h matkasta neiti nukkui, heräsi sitten Salon kohdalla joten poikkesimme ABC:lle. Siellä vaihdettiin vaippa ja syötin neidin omaa ruoka-annostani odotellessa ja neiti seurusteli ruokailun ajan vuorotellen meidän molempien vanhempien sylissä. Matkan jatkuessa neiti nukahti noin tunniksi, mutta heräsi sitten vähän ennen Kehä 1:stä. Puolisen tuntia istuin sivuttain etupenkillä ja tökin istuimen kuomun alta neidille tuttia takaisin suuhun kunnes oltiin kotona. Pahimmilta raivareilta kuitenkin vältyttiin ja heti kun kotipihaan päästiin, löysäsin istuimen vyöt ja neiti alkoi taas hymyillä. Ilmeisesti tiukat vyöt ahdistaa, mutta turvallisuus ennen kaikkea!
1527219.jpg1527254.jpg
                        Cara-koiraa ihmetellen :)                     Leikkihetki pikkuserkkupojan kanssa
                                                                                    (PSP on sen luokan julkkis, ettei halua
                                                                                     tulla yhdistetyksi ihan kaikkiin
                                                                                       misseihin:)


Neiti seurusteli kyläpaikassa oikein innokkaasti 1kk vanhemman pikkuserkkunsa kanssa ja ihasteli ja komensi topakasti perheen koiraa. Kaikkein mukavin juttu oli kuitenkin pojan lelukaari, jossa keskellä lenteli ihana sininen laulava lintu. Neiti keksi linnun toimintamekanismin varsin äkkiä ja potki topakasti kaaria saadakseen linnun liikkeelle ja laulelemaan.

Säätkin suosi! Sekä lauantai että sunnuntai vietettiin pääsääntöisesti ulkona. Neiti nukkui vappuaattona ostamassani Carenan matkasängyssä oikein mainiosti vaikka vanhemmat sitä vähän alkuun jännittivätkin. Ilmeisesti seinien verkot olivat mukavat, sillä niistä pystyi katsomaan esim. nukkuvaa äitiä ja sitten herättelemään äidin kiljahtelemalla ja hymyilemällä itkun sijaan.

Aurinkoa siis riitti! Kesä on selvästi tullut tänne Etelä-Suomeen. Viikonloppuna harmitti vain, kun en ollut ehtinyt kaivaa kesävaatteita varastosta ennen reissuun lähtöä.  Just kävin hakemassa laatikon...josko lämmin jatkuis meteorologien ennustuksista huolimatta.

Rota-virusrokote otettiin viikko sitten eikä siitä tullut mitään oireita. Viikko käytettiin kertisvaippoja, oltais varmaan selvitty kestoillakin, mutta ainakaan virus ei pääse jäämään pyörimään noihin harsoihin. Tuli testattua, että neidin peppu kestää kertiksiä siinä missä kestojakin, eli jos reissuilla tuntuu mahdottomalta pestä pyykkiä, voidaan käyttää niitäkin. Toivottavasti seuraavastakin RotaTeq-rokotesatsista selvitään yhtä helpolla kuin tästä ekastakin. Se tosin annetaan yhtä aikaa 3kk rokotuksen kanssa, joten täytyy varautua kuumeeseen. Pikkuserkkupoika sai saman satsin pe ja oli lauantaina vähän lämpöinen ja itkuinen... :(

 Hassua miten eri aikaan vauvat kehittyy. Helmikuisissa monet vauvat ovat jo kääntyilleet selältä mahalleen. Meillä ei neidillä ole mitään kiinnostusta edes lattialla makoiluun saati sitten kääntyilyyn. Ekaa kertaa viihdyttiin lattialla vasta viikonloppuna tuon äsken mainitsemani lelukaaren alla. Meilläkin on lelukaari, mutta siinä lelut ovat varsin alhaalla ja ilmeisesti ahdistavat neitiä. Lelut eivät myöskään itsessään ole kauhean kiinnostavia...yritinkin jo eilen illalla etsiä netistä käytettynä jotakin virikkeellisempää. Kyljeltä toiselle käännytään silloin tällöin öisin. Hoitopöydälle neidin saattaa kuitenkin jättää vielä ihan rauhassa...Mutta kaikki ajallaan; Jeminahan täyttikin vasta viime ma 2kk. Neiti kuitenkin kehittyy varsin rivakasti muuten ja puhetta tulee sitten liikunnankin edestä. Taitaa tulla äitiinsä isänsä kauhuksi.

Eilen kotiin tullessa vessakäynnin yhteydessä jäi paperiin vaaleanpunaista limaa ja varustauduin jo siteellä...miehellekin manasin, että menkat alkaa vaikka täysimetän...Mut sitten ei tullutkaan enempää...Omituista!!! Nyt viikon olen syönyt minipillereitä. Vaikka Jeminaa tehtiin 4 vuotta, haluan, että hän saa olla ihan rauhassa pieni. Ja epilepsiani takia en uskalla edes ajatella, mitä arki olisi jollen huonosti nukutun yön jälkeen saisi nukkua päikkäreitä kun Jeminakin nukkuu. Nyt olo on ollut tosi hyvä ja ilman lääkitystä on pärjätty jo kohta 5 vuotta. Lääkäri sanoi, että jos saan yhdenkin kohtauksen, pitää lääkitys ottaa uudelleen käyttöön ja sitten se on lopun elämää. Kovasti pohdin pillereiden käyttöä, mutta ajattelin, että jos toista lasta ei sitten kuulu, voin lohduttautua sillä, että ainakin tämä yksi pieni ihme on saatu.

Naapurikämppä näyttää olevan vihdoin ja viimein myyty. Kovasti siellä remppaa tehdään..ja ilmeisesti sen osti suomalais-turkkilainen perhe, joka sitä kävi katsomassa, sillä remppamiehet näyttää kovin tummatukkaisilta. Toivottavasti tajuavat pysytellä remontissaan taloyhtiön määrittelemissä meteliajoissa...muuten menee meidän neidiltäkin unirytmit ihan sekaisin. Ja olis aika ikävää käydä tutustumassa naapureihin heti valittamalla... Ainakin eilen lopettelivat ihan ihmisten aikoihin ja tänään ei miehiä ole vielä näkynytkään.

Nyt aamupalan laittoon niin saadaan tääkin viikko käyntiin. Jemina tuntui nälkäiseltä äsken ja tarjosin tissiä kun edellisestä syötöstä oli kulunut jo 2h, mutta aikansa kiukuttuaan nukahti tutti suussa imetystyynylle syliin. Tuohon viereen sohvalle siitä sitten laskin. Josko nukkuisi niin, että ehtisin vielä syödä...

Nonna ja Jemina 2kk 1vk