"Korkeasaari on nähty ja käyty,
jaloissa tuntee, että on käyty.
Ihme on, jos ei unesta täyty,
pienet silmät ja pää"

Tänään päätettiin lähteä kahden tutun vauvaperheen kanssa Korkeasaareen ihan ex tempore. Edes aamupäivän majour-tissiraivari ei saanut äidin päätä kääntymään; näin kaunista ilmaa _ei voi_ hukata sisällä nukkumiseen.

Oltiin ensin aamulla ulkona naapurin mammojen kanssa ja Jemina nukkui pikkutorkut. Isä pesi sillä aikaa painepesurilla muutaman maton ja kylpyhuoneen kaakelit. Jemina veti oikein kunnon tissiherneet nenään ja kieltäytyi syömästä lounasaikaan. Äiti yritti ja yritti, tuttikaan ei kelvannut, Jemina vain huusi pää punaisena kunnes äiti kyllästyi toisella kädellä tunkemaan tuttia suuhun ja toisella pyyhkimään vuotavaa tissiä ja pumppasi maidon pulloon. Pullomaito ei kuitenkaan kelvannut isän syöttämänä vaan neiti oikein käänsi veistä haavassa ja hymyili ilkeästi pullon takaa äidin sylissä sitä tyytyväisenä lupsuttaen. Äiti siitä sisuuntuneena päätti, ettei tämä armonele tule toistumaan. Loput päivän ruokailut sujuivatkin sitten paljon paremmin.

Korkeasaaressa nähtiin vaikka mitä. Kissaeläimetkin, jotka ensin näyttivät nukkuvan helteessä, uskaltautuivat ulos koloistaan kun pieni sadekuuro kasteli puiston. Me satuimme olemaan juuri silloin sisätiloissa katsomassa käärmeitä, apinoita ja papukaijoja, joten selvisimme kuivin nahoin. Jemina katseli rintarepusta eläimiä, etenkin suurimpia tosi kiinnostuneesti ja jaksoi seurustella hereillä yli kaksi tuntia putkeen.

1691043.jpg
Harvinaislaatuinen perhepotretti

Lyhyistä pätkittäin nukutuista päiväunista huolimatta neiti jaksoi vielä illankin seurustella oikein iloisesti. Tekee näköjään ulkoilma ihmeitä pienellekin.

Nyt täytyy lähteä laittamaan pientä ja itseä iltapuulle!

Nonna