Ulkona sataa kaatamalla vettä. joten ulkoilun sijasta täytyy tehdä jotai muuta - kuten esimerkiksi päivittää blogia. On taas tapahtunut niin paljon kaikkea, että täytyy tulla tännekin niitä purkamaan. Vaikeaa vain päättää, mistä aloittaa...

Enää reilut pari viikkoa ja Jeminan iskän kesäloma alkaa. Todennäköisesti, jos säät sallivat, vietämme suurimman osan lomasta mökillä. Siellä projekteja riittää; pitäisi tapetoida meidän uusi huoneemme ja mummon kammari, eteisestä poistaa tapetti osaksi ja maalata...ja samalla uusia eteisen naulakkosysteemi. Kädet ihan syyhyävät päästä sisustamaan kaunista vanhaa hirsitaloa...luomaan jotakin uutta, vanhaa kunnioittaen.

Jeminalle kuuluu oikein hyvää. Puolen tunnin unista on päästy (kiitos äidin sinnikkään taistelun) jonkinnäköiseen lasta kunnioittavaan unirytmiin. Yöt (21/22-06/07) mennään yhdellä tai kahdella syötöllä. Jemina heräilee nyt kuuden ja seitsemän välillä aamulla, nukkuu yhdet puolen tunnin torkut tavallisesti kahdeksan ja yhdeksän välillä (ei näköjään tänään, sillä neiti kieppuu edelleen hereillä silmät unesta viirullaan sitterissään minua tuijotellen). Sen jälkeen valvotaan kymmenen-yhdentoista tienoille ja nukutaan toiset puolituntiset. Koska tämä ei selvästikään riitä, alkaa kova kränääminen ja unta vastaan taistelu tämän jälkeen. Viimeistään kahden-kolmen aikaan kuitenkin luovutetaan ja nukahdetaan kunnon päiväunille. Nämä unet kestävätkin sitten usein kolmatta tuntia ja Jemina heräilee kutakuinkin niihin aikoihin, kun isä palailee töistä kotiin. Uudessa unirytmissä on huonot, mutta myös hyvät puolensa. Yleensä kerhoiluaikaan (10-11) Jemina jaksaa valvoa ja osallistua hyväntuulisena laululeikkeihin joko äidin sylistä tai lattialta käsin.

Myös tissiraivarit ovat ainakin toistaiseksi historiaa (ei vielä vedetä ristiä seinään kuitenkaan). Päädyttiin yhteistyössä Jeminan kanssa ratkaisuun, jossa tissiä tarjotaan vasta kun Jemina alkaa sitä pyytämään (sitteristä tai vaunuista alkaa usein kuulua pieniä "äh, äh" -pyyntöjä) ja imetystyynylle päästyä saadaan vielä imeskellä tuttia, jos nälkä ei olekaan tarpeeksi kova. Näin ollen Jeminan ei ole enää tarvinnut raivota tissille, syöttöjen välit pitenivät kuin itsestään ja raivoamisesta aiheutuneista ilmavaivoista on päästy. Ruokahalua lisättiin vaihtamalla Cuplaton Disflatyliin, jota annetaan vain kaksi kertaa päivässä syönnin jälkeen, ei ennen sitä. Äidistä kun alkoi tuntua, että Cuplatonin nielaistuaan Jemina päätteli olevansa syönyt ja uutta ruokahalua piti odotella vartinkin verran tissiä tutti suussa ihmetellen.

Jemina on alkanut viihtyä yhä enemmän mahallaan ja hänet voi jättää jopa muutamaksi minuutiksi leikkimatolle tai lattialle vatsalleen ilman, että "Drama Queen" saa kohtauksen. Miehen kanssa yhdessä naureskellen olemme ihastelleet ainokaisemme temperamenttiä yhdistettynä läheisriippuvuuteen; Jemina onnistuu kehittämään tajuttomalta kuulostavan kiljumis-raivoamis-itkukohtauksen, jos kumpikin vanhemmista katoaa näkyvistä. Hauskinta on, että kohtaus loppuu kuin veitsellä leikaten, kun vanhempi ilmestyy taas näkyviin ja laittaa tutin neidin suuhun. Tutin takaa sitten hymyillään tyytyväisenä ja jokellellaan tuttia samalla mutustellen. Mutta auta armias, jos vanhempi poistuu jälleen. Tutti lentää suusta kuin luoti pistoolista ja sama kohtaus alkaa alusta. Kohtauksia saadaan myös pukemisesta, etenkin vaatteen pään yli vetämisestä. Näihin lisää forcea tuo myös selän karrelle jännittäminen ja jaloilla ja käsillä sätkiminen. Näyttää aivan kuin pieni yrittäisi tehdä siltaa... :)

Oman osansa neidin temperamentista saivat viikonloppuna myös isovanhemmat, joiden elämää ilostuttamaan matkasimme mökille isomummi kyydissämme viime perjantaina. Isomummin sijoittaminen takapenkille osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi; vanha rouva jaksoi hyvin viettää laatuaikaa tyttärentyttärentyttärensä kanssa ja lykkiä tuttia tytön suuhun. Osan aikaa matkasta takapenkiltä kuuluikin varsin iloinen jokellus, johon isomummi vastaili. Myös viikonloppu sujui normaalia virkeämmin isomummin osalta; poissa oli ja pysyi matkan ja väsymyksen aiheuttama kiukuttelu! Ymmärrän nyt hyvin pienten lasten ja eläinten vaikutuksen vanhainkodissa asuvien mielen virkeyteen. Lupaan vastedes vierailla töistä lasten kanssa vanhainkodissa paljon nykyistä useammin.

Mökillä Jemina viihtyi jälleen paljon vaarin kanssa; perjantaina vietimme Fondue-iltaa ja neiti nukahtikin aikansa aikuisten seurustelua seurattuaan vaarin syliin. Että tuntui äidistä hyvältä syksyä ajatellen! Ei kyllä tarvitse pelätä, ettei kaksikko tulisi toimeen ja pärjäisi äidin päntätessä uutta ammattia varten. Oli myös hauskaa katsella kuinka Jemina jutusteli mumminsa kanssa! Mieletön kälätys vaan kuului, kun neiti näytti parhaat puolensa ja keräsi bonuspisteitä hymyillen keimailevasti!

Ainoat negatiiviset asiat viikonlopussa olivat hyttyset ja pimennysverhojen puute. Huhtikuussa Jyskistä ostamani varsin harvaksi osoittautuneet bambuverhot eivät ajaneet asiaansa vaan neiti heräsi lauantaiaamuna täysin pirteänä klo 3:45. Vaikka ulkona paistoikin aurinko, yleensä melko vähäötökkäisen pihan olivat vallanneet hyttyset. Lauantai-iltana saunassa suunniteltiinkin miehen kanssa ötökkäkarkoittimen hankintaa pihaan. yritetään saada se jo juhannukseksi. Muuten jää grillailut suhteellisen vähiin.

Jemina on vihdoin tajunnut, että perheeseen (tai siis äidin lapsuudenperheeseen, mutta myös Jeminan suureen perheeseen) kuuluu kahdella jalalla liikkuvien lisäksi myös nelijalkaisia. Minus-koiran kanssa on tehty tuttavuutta jo ihan alusta alkaen johtuen Minuksen kiinnostuksesta pientä kohtaan, mutta Piku-kissa on vasta nyt alkanut lähestyä Jeminaa. Mökillä lattialla ollessaan neiti herätti kissan mielenkiinnon niin, että tämä tuli jopa puskemaan neitiä naamaan! Neiti palkitsi tutustujan tarttumalla tätä häntäkarvoista. Kissa jatkoi matkaansa melko nyrpeän näköisenä ja vaari sai kalastella neidin nyrkistä tukun valkoisia, pitkiä karvoja...

Nyrkkiin eksyy nykyään paljon muutakin kuin karvoja. Neiti tarttuu kaikkeen, mikä lähietäisyydelle ilmestyy. Tutti on nykyään paljon useammin kädessä kuin suussa ja jos se suuhun asti saadaan, yleensä imeskellään sen rengasosaa. Myös leikkimatolla tartutaan leluihin ja yritetään vetää niitä suuhun. Neidin kränätessä tuttia kaivaten, saa suorittaa ihmeellisen harhautus ja kiertelyesityksen saadakseen tutin lapsen suuhun. Äitikin alkaa oppia pitämään hiuksensa poninhännällä...

Tässä päivitystä tehdessäni puhelin soi niin tiheään, että aikaa kului tunnin verran kirjoituksen alusta loppuun saattamiseen. Kuvat tulen lisäämään myöhemmin, kunhan ehdin. Jemina sai torkkunsa nukuttua ja pieksee nyt lelujaan (kirjaimellisesti hakkaa niitä) jumppamatolla. Äiti yrittää seuraavan puolen tunnin aikana saada tilattua avainlukon takaoveen (rasittaa jättää Jemina yksin takapihalle vaunuissaan ja kiertää talon toiselle puolelle ja kävellä läpi asunnon avaamaan ovi), suoritettua hintavertailun ötökkäkarkoittimista ja löydettyä raparperipiirakan reseptin. Puolen tunnin päästä nimittäin viimeistään neidiltä palaa käpy yksin puuhailuun...

Wish me luck!

Nonna ja Jemina 3kk ja risat