Lähdimme kotoa noin puoli tuntia aikataulusta myöhässä, eli vasta klo 10. Mies oli laatoittanut päivää aiemmin eteisen lattian ja kaikkien matkatavaroiden roudaaminen autoon takaoven kautta osoittautui oletettua enemmän aikaa vieväksi puuhaksi. Matkalla pysähdyttiin hakemaan Myyrmannista kummipojalle ristiäislahjaksi ostamamme valokuvakehys ja Hämeenlinnassa lounaalle. Jemina nukkui kiltisti automatkat ja heräsi vasta ABC:n pihassa kitisemään nälkää. Saimme kaikki vatsamme täytettyä ja jatkoimme matkaa. Koko ajan oli pilvistä ja vähän väliä sade ropisi auton kattoon. Päätimme käydä ennen Poriin menoa heittämässä turhat tavarat autosta hotellille.
Vammala 18.7.2008 n. klo 14
Saimme hotellihuoneen Ellivuoresta heti vaikka olimmekin aiemmin ilmoittaneet tulevamme vasta klo 22 jälkeen. Pinnasänkykin oli samanlainen kuin kotona. Petasin siihen Jeminan oman kapalolakanan valmiiksi takaisin tuloa varten. Syötin Jeminan ja lähdimme ajelemaan kohti Poria.
Pori 18.7.2008 n. klo 16
Porissa autojono festarialueen parkkipaikalle alkoi jo kymmenisen kilometriä ennen parkkipaikkaa. Tunti meni ennenkuin pääsimme alueelle. Ja kaiken jonottamisen syynä oli, ettei ihmisiä ollut informoitu parkkimaksusta ajoissa ja lipun myyjiäkin oli vain kaksi. He siis pysäyttivät jokaisen auton ennen parkkipaikalle pääsyä ja loppujono odotteli, kun kuskit kaivoivat rahaa. Ihmettelin tätä järjestelmää, sillä olin itsekin saanut sähköpostiini kirjeen Jazzien järjestelyistä ja vaikka kirjeessä oli kielletty esim. sateenvarjojen tuominen alueelle, ei siinä mainittu mitään parkkimaksusta.
Koko Jazz-reissu oli succée ja Santana oli loistava! Vaikka miehellä alkaa olla jo ikää aika lailla, sormet toimivat silti hämmästyttävän vikkelään. Ja ne rytmit nyt saavat kenet tahansa tanssimaan! Aamupäivän sateesta huolimatta aurinko paistoi koko meidän Kirjurinluodolla olon ajan. Syötin Jeminan kaksi kertaa; kerran sosetta purkista välipalaksi ja kerran rintarepussa tissiä.
Kesken keikan Jemina nukahti reppuun ja heräsi vasta kun autolla siirrettiin repusta kaukaloon. Peltoritkaan eivät siis kamalasti haitanneet menoa. Kaukalossa sitten syötin iltapalaksi vielä loput puolipurkillista sosetta, minkä voimin neiti jaksoikin aina aamuyöhön asti.
Neiti sai muistoksi Porin Jazz -frotee(retro)bodyn. Sattumalta ainoa bodykoko oli 70cm, mikä on Jeminalle sopivin mahdollinen. Jää siis body tämän kesän jälkeen neidille muistoksi ensimmäisistä kunnon festareistaan.
Vammala 18.7.2008 klo 22.30
Saavuimme takaisin Vammalaan klo 22.30 hyvin nälkäisinä. Kippasin Jeminan sänkyyn nukkumaan ja mies lähti metsästämään ruokaa. Onneksemme hotellin keittiö oli vielä auki ja saimmekin mukaan huoneeseen aivan mahtavan salaattiannoksen ja friteerattuja herkkuja. Täytyy kyllä kehua ulkoapäin melko vaatimattoman ja vanhan hotellin mahtavaa ruokatarjontaa. Kaikki mitä viikonlopun aikana söimme, oli erinomaista. Pisteet siis Ellivuoren keittiölle. Syötyämme iltapalan nukahdimme melkein samantien.
Vammala 19.7.2008
Jemina herätteli tapansa mukaan kuudelta. Mies lähti uimaan hotellin altaalle ja me jäätiin Jempun kanssa köllimään. Miehen tultua takaisin, Jemina nukahti aamupäivätorkuille ja mekin otimme vielä pienet unet. Puoli yhdeksältä suunnattiin aamupalalle ja sitten takaisin torkkumaan:)
Puolilta päivin lähdettiin katsastamaan Vammala cityä ajatuksena syödä lounasta. Ravintolaa etsiessämme poikkesimme Herra Hakkaraisen taloon. Se oli kerrassaan upea. Olen lapsesta asti tykännyt Mauri Kunnaksen kirjoista ja talo oli tosissaan suunniteltu taiteilijaa kunnioittaen ja lapsivieraat huomioiden. Jeminakin katseli kiinnostuneena ympärilleen. Ehkä parin vuoden päästä tehdään uusintakierros niin neitikin saa vähän enemmän aiheesta irti.
Vammala vaikutti olevan tyypillinen pikkukaupunki; parturi-kampaamoita oli varmaan enemmän kuin yksi kymmentä asukasta kohden (ja ne kaikki menivät lauantaisin klo 13 kiinni, mies kun olisi tarvinnut tukanleikkuuta ennen sunnuntain ristiäisiä), mutta ruokapaikan löytäminen oli haastavaa. Etsiessämme muutakin kuin pikaruokaa tarjoavaa ravintolaa poikkesimme Vammalan torille. Jemina sai mansikoita ja nosti vielä kauhean metelin, kun niitä ei syötetty tarpeeksi nopeaan tahtiin ja huusi niin, että kauppakeskus raikasi. Pistäydyimme kahvilla ja Jemina sai vielä persikkasosetta. Lopulta löysimme ravintolankin ja äiti ja isäkin saivat lounasta.
Lounaan jälkeen ajeltiin takaisin hotelli Ellivuoreen ja patikoitiin Pirunvuorelle. Matkalla testattiin uutta Ergo-reppua. Ainakin miehen selälle sen kantaminen sopi ja Jeminakin ilmeisesti tykkäsi, sillä nukahti siihen. Illalla nukutettiin Jemina rattaisiin iltaunille ja syötiin päivällistä ravintolassa. Kerrankin neiti nukkui koko ajan!
Sunnuntai 20.7.2008
Huonosti nukutun yön (kiitos hotelliin majoittuneen hääseurueen) jälkeen luovutimme huoneen klo 12 ja lähdimme ajelemaan kohti Pirkkalaa. Kummipoikamme sai kasteessa nimen Julius Joonatan. Jemina varasti jälleen shown huutelemalla joko sitteristä tai äidin sylistä käsin koko seremonian ajan. Vietimme mukavan iltapäivän seurustellen kummipoikamme perheen kanssa ja äiti viihdytti seuruetta laulamalla kun perhepiiristä löytyi pianon soittotaitoinen säestäjä. Jemina söi iltapuurot ristiäispaikassa ja lähdimme ajelemaan kotia kohti seitsemän maissa illalla. Kotona taas vain kippasimme neidin omaan sänkyyn jatkamaan uniaan.
Varsin vauhdikas viikonloppu siis vietettiin ja nyt toista päivää toivutaan siitä kotosalla. Mies lähti tänä aamuna yhden yön kylpyläreissulle Tallinnaan kavereineen. Torstaina edessä Kotka ja ensi viikonlopuksi mökille.
Jemina nukahti juuri koppaansa, joten taidan minäkin ottaa pienet unet. Jaksetaan sitten paremmin touhuta ilta kahdestaan.
Nonna
Kommentit