Eilen oli se päivä, jota Jeminan lyhyen elämän aikana on odotettu vähän pelonsekaisin tuntein. Jemina heräsi aamulla ja huomasin heti, ettei hän ollut oma itsensä. Kuumemittari sen sitten kertoi; kipeänä oltiin. Koska neiti oli haronut korviaan jo viikon verran, varasin saman tien ajan lääkärille.

Että voi riipaista sydäntä viedä omaa pientä lääkäriin. Sitä pelkää niin, että löytyy jotakin vakavaa, sitä että saa haukut lääkäriltä, että "nyt vasta toitte vaikka on näin kipeä" tai sitä, että haukutaan siitä, että viedään vaikkei lapsi ole "tarpeeksi sairas". Ainakin kunnallisella puolella täällä pääkaupunkiseudulla meidät nuoret opetetaan siihen, ettei "turhaan niitä lääkäriaikoja varailla". Onneksi on olemassa vakuutukset ja yksityiset lääkäriasemat.

Saimme kuitenkin peloistani huolimatta Itäkeskuksen Pikkujätin "korvakäytävän koirahuoneessa" aivan ihanaa palvelua. Neidin korvat ja nielu katsottiin, todettiin terveiksi ja kerrottiin, että nyt vaan on liikkeellä kuumetautia, joka ei aiheuta muita oireita. Vauvarokon mahdollisuuttakin väläyteltiin. Käskettiin antaa kuumetta alentavaa lääkettä ja juottaa paljon. Suuhun katsoessaan lääkäri totesi, ettei ainakaan heti ole tulossa. Eli kuume (eikä siis yöhärvääminenkään) ei selity sillä.

"Uni paras lääke on", niinkuin laulussakin sanotaan. Neiti nukahti kotimatkalla autoon ja siirsimme hänet siitä pinnasänkyyn nukkumaan. Ruuttasin vielä suuhun minimiannoksen nestemäistä Panadolia. Kolmen tunnin kuluttua heräsi aivan erilainen Jemina ja pääsimme kuin pääsimmekin tänään hyvin nukutun yön jälkeen vauvatapaamiseen. Vähän jo ehti eilen harmittaa etukäteen, ettei päästä.

Neiti nukkui muuten suurensuuren iltapuuroannoksen voimin yöllä 20.30-05.30 syömättä! Uusi ennätys! Ehkä tänä iltana äiti syöttää vielä muutaman lusikallisen eilistä enemmän puuroa... :)

Tänä aamuna, juuri kun piti lähteä vauvatapaamiseen, kuului sitteristä törähdys. Koska yleensä törähdyksiä kuuluu useampikin kun kakkaa tehdään, emme varautuneet mitenkään erikoiseen lastiin. Kuitenkin, kun pakettia alettiin purkaa, huomattiin, että jopa neidin niskahiukset olivat kakassa. Tulipa sekin siis koettua. Aiemmin ollaankin oltu vain ja ainoastaan "nilikkoja myöten sonnassa".

Loppuun laitan vielä erityishuomiota ansaitsevan jutun. Opiskelukaverin suosituksesta ostin Kiekkumaralla -nimisen kirja+cd-paketin alennusmyynneissä käydessäni. Suomalaisessa hinta oli muistaakseni 11,90. Levy sisältää vanhoja suomalaisia kansanlauluja, lastenlauluja. Yleensä en jaksa kuunnella lastenmusiikkia koko levyllistä, mutta tämän kuunteli mielellään. Ja Jemina kuunteli myös. Eilen kuumeisena pidin häntä sylissäni ja kuunneltiin levy kirjan kuvia katsellen alusta loppuun. Viimeisen laulun aikana neiti sitten nukahti.


Huomenna lähdemme mökille viikonlopuksi. Tarkoituksena on treffata vauvatuttuja oikein urakalla. Maanantaina todennäköisesti ajellaan kotiinpäin ja sitten ensi viikon perjantaina Poriin Jazzailemaan!

Hauskaa kesälomaa toivottelee

Nonna ja Jemina 4kk ja risat