Tänä aamuna Jemina puri äitiä käsivarteen niin, että käteen sattui, kuin olisi neulalla pistetty. Pikainen kurkistus suuhun ja sormella alaikenien hankaus sen sitten viimein todisti; "Kyllä, meillä tehdään hampaita". Töihin ekaa päivää loman jälkeen mennyt isä sai heti puhelun : "Jeminalla on suussa melkein kaksi hammasta!" Alaleuassa pilkottaa koko leveydeltään läpi tullut oikea etuhammas ja vasemmanpuoleisestakin yksi kulma on jo läpi. Hampaattomat hymyt alkavat olla siis vähissä!


Sormet ovatkin viime päivinä seikkailleet suussa niin, että niitä on saanut olla koko ajan vaihtamassa tuttiin. Ja koko ajan suusta on roikkunut aikamoinen kuolajojo. Joka paikka on kuolassa; omat kädet ja vaatteet, äidin hiukset ja paidat (niihin tarrataan sylissä ollessa kiinni), leikkimatto, turvakaukalon hihnat ja vaunujen valjaat. Puklulapuistakin on tullut kuolalappuja puklaamisen vähennyttyä. Enää ei ole tarvittu Disflatyliäkään muutamaan päivään.

Kuten kirjoitinkin jo aiemmin, muutamana viime iltana unen päästä kiinni saaminen on ollut työn ja tuskan takana. Tuttia on imetty kuin tikkaria ja herätty heti huutamaan, jos se tippuu. Yleensä niihin aikoihin, kun minä olen hipsinyt sänkyyn, neiti on rauhoittunut uneen. Ensin luulin, että johtuu helteistä yöhärväys, mutta taidan pistää hampaiden piikkiin. Aamulla ollaan sitten vastaavasti nukuttu seitsemään, jopa kahdeksaan entisen kello kuuden herätyksen sijaan.

Myös päiväunet on jääneet lyhyen länniksi. Neiti on tänäänkin nukkunut 9.20-9.50, 11.30-12 ja 14-14.30. Jää aika vähiin äidin oma aika, arkeen palaaminen loman jälkeen tuntuu entistäkin raaemmalta. Ekojen päikkäreiden aikana luin s-postit, toisen aikana laitoin lounasta (Jemina heräsi juuri kun sain sen valmiiksi) ja kolmansien ajan kävelin ympäri pihaa vaunuja työntäen. Neiti tietenkin heräsi juttelemaan heti, kun vauhti pysähtyi. Luojan kiitos, tuo tapaus viihtyy sitterissä leluineen! Tällä helteellä liinassa kanniskelukin olisi aika hikistä hommaa.

Syöminen on sujunut hampaiden teosta huolimatta melko normaalisti. Samat herkut syödään edelleen vastaan pistämättä ja samoille inhokeille nipistetään suu kiinni. Hieman aiempaa enemmän on alettu purra lusikkaa. Huomattiin jo aiheelliseksi vaihtaa metalliset pikkulusikat ensilusikoihin. Ei ole ainakaan vanhempien vika, jos ei legot olekaan suorassa rivissä.

Ukkosrintama alkaa lähestyä uhkaavasti, joten taitaa olla aika sulkea tietokone ja siirtyä viettämään laatuaikaa sitterissään riehuvan tyttären kanssa.

Hauskaa viikonloppua!

Nonna ja Jemina 5kk ja risat