Kiitos teille kaikille väsymykseen voimia antaneille kommentoijille. Onneksi alkaa jo vähän helpottamaan. Tuntuu, että aina kun kirjoitan tänne jotakin, tilanne muuttuu. Taidankin tästä lähtein kirjailla kaikki negatiiviset asiat vaan :)

Ollaan oltu Jeminan kanssa aikamoisessa lennossa sen jälkeen kun viime viikonloppuna kirjoittelin. Lauantai-iltana lähdettiin vielä väsymyksestä huolimatta tsekkaamaan Kontufestarin meininki. Vesisateessa edes Paleface ja Redrama eivät onnistuneet saamaan nuorisoa liikkeelle (Nuorisoasiainkeskus oli toivonut tuplaavansa edellisvuoden huiman kävijämäärän). Tuli muuten taas huomattua, etteivät suomalaiset osaa juhlia ilman alkoholia. Festarin alkoholikielteisyys näkyi vain ja ainoastaan piilopullojen määrässä.

Sunnuntaipäivä meni autoillessa; haettiin Puistolasta mun vanhempien paku lainaan ja sillä muutama huuto.netistä ostettu huonekalu. Huomattiin taas kantapään kautta, miten kiireessä ja väsyneenä annetut ohjeet eivät aina mene perille; mies oli survonut vähän turhankin paljon kalaa bataattimössön sekaan enkä tajunnut tarkastaa ruoan koostumusta ennen lähtöä. "Pit stop":in kohdalla huomasin sitten sen juuri kun olin alkamassa syöttää Jeminaa. Syötin vain lusikallisen ja se jäi suuhun pyörimään. Ja tietenkään tissimaitokaan ei kelvannut sen jälkeen heti. Tunnin verran sitten istuttiin autossa keskellä kaupunkia ja yritettiin saada tyttöä syömään. Aina, kun yritin laittaa Jeminaa kaukaloon, alkoi armoton väsymyksestä ja nälästä johtuva huuto. Tunnin väsytystaistelun jälkeen hikinen lapsi suostui viimein syömään ja nukahtikin saman tien kun pääsi kaukaloon syönnin jälkeen.

Sunnuntai-iltapäivällä mun veli tyttöystävineen tuli syömään. Tyttöystävä on taiteellisesti lahjakas ja lupasi maalata Jeminan huoneeseen tapettiboordista seepran kuvan. Taidankin odottaa sen valmistumista ennenkuin kuvaan huoneen tänne. Uskon, että siitä tulee toooooosi hieno.

Sunnuntaista alkoi meidän paremmin nukuttujen öiden kausi. Maanantaina jaksoin sitten ensin Jeminan kanssa puistoon ja sitten Jeminan nukkuessa päikkäreitään tilata vielä opiskelijakortit sun muut tilpehöörit ensi viikkoa varten. Salla-tätikin kävi aamupäivällä kylässä ja sai taas jutella aikuisten juttuja.

Tiistaina Mies lähti Ouluun yhden yön työmatkalle. Me käytiin Jeminan kanssa naapurissa leikkimässä Oula-pojan kanssa ja nukuttiin yhdessä päikkärit. Illalla mun ystävän mies tuli hoitamaan Jeminaa, että pääsin jumppaan. Onneksi Jussi-sedällä on kolme lasta omastakin takaa, ettei säikähtänyt, sillä Jemina oli vierastanut kovasti ja äitiä vastassa oli itkua nikotteleva sylitakiainen. Varsinaisen suorituksen oli Jussi silti tehnyt, sillä oli saanut Jeminan nukkumaan normaalit iltatorkut, tehnyt normaalit iltatoimet (pesu, rasvaus, yöpuku ja yövaippa) ja syöttänyt puuronkin. Jemina oli kuulemma muuten ollut ihan ok, mutta säikähtänyt aina Jussin ääntä. Voi ressua.

Vähän säikähdin Jeminan voimakasta vierastusreaktiota ja mietin, että onko edessä sama reaktio vaarinkin kanssa. Mummin kanssa sitten eilen illalla puhelimessa puitiin tapahtunutta ja päätettiin, että yritämme Jeminan kanssa nyt loppuviikolla ja viikonloppuna käydä Puistolassa mummolassa mahdollisimman paljon, jotta Jemina tottuu taas vaariin. Nyt heidän lomansa aikanahan ollaan tavattu vähän tavallista harvemmin, sillä isovanhemmat ovat tehneet remonttia talossaan saatuaan vihdoin mun pikkuveljeni toivottavasti lopullisesti maailmalle.Tänään käytiin sitten Jeminan kanssa ensin aamulla vauvamuskarissa ja sitten lounaan jälkeen suunnattiin Puistolaan. Jemina nukahti autoon, joten haettiin vaan mummi kyytiin ja suunnattiin Ikeaan. Kun kaksi isoa Ikea-kassia saatiin täyteen tavaraa, suunnattiin Puistolaan ja Jemina pääsi välipalan jälkeen testaamaan isovanhempien vesisängyn uniominaisuuksia. Minus-koira jäi aluksi vahtiin ja äiti kävi syömässä alakerrassa, mutta ruokailu teki äidinkin raukeaksi, joten vedettiin yhteispäikkärit. Viiden aikaan herättiin, syötiin päivällistä ja lähdettiin hakemaan isi lentokentältä. Eikä Jemina vierastanut vaaria yhtään. Kivi vierähti sydämeltä!!!

Tein pastaa, ja sillä aikaa isä leikki tyttärensä kanssa. Syönnin jälkeen isä hoiti Jeminan iltatoimet ja minä kasasin kirjahyllyyn ostetut korit. Nyt saadaan tavara vähän paremmin piiloon pieniltä käsiltä. Ne kun tuntuvat ehtivän joka paikkaan. Tänään pelastin puolet uusimmasta, vielä lukemattomasta Opettaja-lehdestä ja olohuoneen verhot. Jemina ei vielä osaa hallita kierimisensä suuntaa (ei siis osaa suunnitella mihin menee), mutta ei se haittaa, sillä melkein mistä suunnasta tahansa löytyy jotakin mielenkiintoista (lue:kiellettyä) ja paikkoja, joihin voi jäädä jumiin. Niistä vain esimerkkinä television alla oleva kaappi, sohva, oma sitteri (siihen saadaankin sidottua pieni myyrä varsin näppärästi kaikkien mahdollisten liikkuvien osien väliin solmuun). Varsinainen terroristilapsi siis... :)

Nyt väsymystilanteen korjaannuttua olen saanut aikaan vaikka mitä; opiskeluasiat on kunnossa, ekat tenttikirjat on varattu ja opiskelijakortti tilattu. Siihen pitää vielä hakea lukuvuositarra, ja samalla opinto-oppaat ja kalenteri ja sitten pitää uusia bussilippu. Siinä koreilee vielä vanha sukunimikin:) Lisäksi sain aloitettua Jeminan vaatekaapin raivaamisen. Poistin kaikki 68cm:set pieneksi jääneet vaatteet ja valitsin 74cm:sistä Puistolaan varavaatteiksi lähtevät. Vielä pitäis käydä läpi 80cm:set ja hakea mökiltä ne, jotka sinne vein odottamaan kasvua. Yllättävän nopeasti niidenkin aika tulee.

Jeminan suuta koristaa nyt kaksi alaetuhammasta ja ruoka maittaa. Rytmi on säännöllistynyt ja yöt parantuneet, eli kai se valvominen oli taas hampaiden tekoa. Ja nyt kun sen tietää olevan vain muutaman yön mittaista, ehkä siihen osaa suhtautua vähän paremmin. Neiti saa kuitenkin edelleen nukkua meidän vieressä pinnasängyssään tai meidän välissä. Tuntuu, että kun tiedän, että hänellä on kaikki hyvin, osaan itsekin nukkua paremmin. Ja onhan se ihanaa, kun pieni oikein kaivautuu ihan kylkeen kiinni.

Nyt Jemina nukkuu ja mulla on puolisen tuntia ennen ysisarjaa aikaa perata vaatekaappi loppuun. Taidan tehdä sen alta pois ja sitten avata siideritölkin hyvällä omallatunnolla. Huomenna ohjelmassa Salla-tädin hääjärjestelyjä. Katsotaan, miten sujuu Jeminan kanssa...Katastrofin ainekset leijuvat ilmassa.

Nonna