Näin se aika kuluu. Puoli vuotta on siitä, kun neiti tuli maailmaan. Ja puolessa vuodessa pienestä avuttomasta nyttysestä on kehkeytynyt varsinainen pieni tutkimusmatkaaja.

Ensinnäkin nyttynen on oppinut liikkumaan. Neiti rullailee päivät pitkät pitkin lattioita, pyörii akselinsa ympäri ja ryömii eteen ja taaksepäin, jos vinkkelissä on jotakin tavoittelemisen arvoista. Vaipanvaihto on aikamoista akrobatiaa ja suoritetaan nykyään lattialla hoitopöydän sijaan, sillä Jemina ei suostu pysymään selällään sekuntiakaan. All-in-one -vaipoista onkin tullut äidin ja isän suosikkeja! Hienomotoriikkakin on kehittynyt kovasti. Leluja pyöritellään käsissä, heitellään ympäriinsä ja hakataan lattiaan. Tänään neiti pamautti isäänsä sääreen lelulla niin, että siihen tuli mustelma. Kengät eivät myöskään pysy kauan jalassa, sillä niiden tarrat pitää tietenkin avata ja ottaa kenkä käteen maistelua varten. Sylissä seisotaan jo istumisen sijaan mielummin ja lattialla istutaan tuettuna. Jemina ei vielä aktiivisesti hae itsenäistä istuma-asentoa, mutta yrittää jo konttausasentoon menoa jatkuvasti.


Toiseksi nyttynen on alkanut kommunikoimaan ympäristönsä kanssa; siitä lähtee ääntä, ja kova ääni lähteekin. Vaari nimitti Jeminaa kanarialinnuksi, kun neiti kujerteli vielä remontin jäljeltä matottomalla Puistolan mummolan lattialla. Äänijänteitä koetellaan ja etenkin kaikuisat tilat kiehtovat. Isä onkin jo useaan kertaan turvautunut korvatulppiin perushoitotilanteissa. Jemina turhautuu helposti ja kiljuu, jos haluaa jotakin. Oma tahto alkaa myös näkyä, sillä jos neidiltä ottaa pois jotakin kiellettyä, seuraa siitä mastodonttisen hirveä huuto. Onneksi positiivisempia ääniä kuullaan negatiivisia useammin; Jemina nauraa ääneen tosi usein. Hauskaa on kun isä tulee töistä tai kun mennään vaihtamaan kakkavaippaa pois. Superhauska on Puistolan mummolan Minus-koira, etenkin silloin kun se aivastaa tai ravistaa turkkiaan niin, että kaulapanta kilisee. Myös muut lapset kiinnostavat ja heitä kutsutaan rattaista luokse kihertämällä ja hihkumalla. Muutama sanaksi tulkittava äänikin on jo kuultu. Kun äiti katoaa näköpiiristä, huudellaan joskus "äitee" ja aina herätessä vaunuista tai sängystä kuuluu "heää". Tervehdykseen vastataan usein "hei".


Olemme aloittaneet muutaman uuden harrastuksenkin, Perhekerhossa Jemina viihtyy hyvin lattialla ja katselee muiden lasten leikkejä kiinnostuneena. Muskarissa Jemina saa sitä vetävät tädit hämilleen laulamalla mukana. Eilen kävimme ekaa kertaa vauvauinnissa ja vaikka iltapäivätorkut jäivät nukkumatta neiti oli oikea ilopilleri koko uinnin ajan. Vettä läiskyteltiin käsillä, yritettiin juoda sitä ja polskittiin jaloilla. Taitaa muskari jäädä toiseksi lempiharrastusta valitessa! Vaikka normaalisti vedessä ollaan ekalla kerralla vain 10-20 minuuttia, Jemina jaksoi koko puolituntisen. Suihkussa tuli vähän itku hiusten pesusta ja vellipullon jälkeen neiti nukahtikin turvakaukaloon ja jatkoi suoraan yöunille kotona.

Yöt ovat viime aikoina olleet heikko lenkki. Jemina nukkuu hyvin alkuyön, mutta alkaa parahdella itkuun vähän sen jälkeen kun me olemme käyneet nukkumaan. Nelikuisena puuron syönnin alettua Jemina nukkui heräämättä aamuun asti, mutta viime aikoina, kun yöt ovat olleet rikkonaisia Jemina on syönyt jopa kaksi kertaa yössä. Levottomuutta aiheuttavat juuri puhjenneet alaetuhampaat (tulivat molemmat peräkkäin) sekä liikkumistaidot. Tuntuu, että välillä hän oikein repii itsensä hereille keskellä yötä jumppaamaan jalkoja tai härväämään käsillään.

Parin viikon päästä taitaa olla edessä omaan huoneeseen muutto. Sekin alkaa nyt olla valmis sillä maalasimme ja tapetoimme huoneen muutama viikko sitten. Josko yöt siitä rauhoittuisivat, kun vanhemmat eivät ole häiritsemässä sängyn narinalla (pitäisi vissiin kiristää siitäkin pultit, kun itsekin heräilen kun jompikumpi meistä kääntyy) tai kuorsauksella.

Päiväunia sen sijaan on alettu nukkua kunnolla. Jemina nukkuu kotona omassa sängyssään yksin jopa kolmen tunnin unet. Niiden lisäksi nukutaankin vain yhdet torkut aamupäivällä ja joskus toiset iltapäivällä. Jemina nukahtaa yleensä sänkyyn itse, mutta vaunuissa kaipaa hyssyttelyä. Jemina ei myöskään nuku puolta tuntia pidempään vaunuissa sillä ympäristön äänet herättävät hänet helposti.

Uutta harrastusten ohella Jeminan elämässä on säännöllisen epäsäännöllinen hoidossa olo. Aloitin erityisopettajaopinnot tällä viikolla. Koulua on ma, ti ja to 14.30-17, joten pitkistä jaksoista ei ole kyse, mutta hyvää se on tehnyt meille molemmille. Jemina on viime aikoina vierastanut vähän vieraita aikuisia, mutta joutuu nyt opettelemaan hieman elämää ilman äitiäkin. Positiivinen tulos erossa oloissa on ollut tissiraivareiden loppuminen. Nykyään maitoa halutaan jo pelkän läheisyyden takiakin eikä kauheasti enää huudeta tissille.

Ruoka maistuu muutenkin neidille. Ensi maanantaina mennään neuvolaan, joten en ennen sitä uskalla sanoa mitkä neidin strategiset mitat ovat. 


Jemina pärjää iltapuurosta lounaaseen pelkällä tissimaidolla, mutta lounaaksi syödään jo desin verran sosetta. Kanaa ja kalaa on syöty kuukauden ajan vihannesten ja kasvisten lisäksi. Välipalaksi menee toinen desi hedelmää tai marjaa ja kolmas desi sosetta , vihanneksia tai kasviksia lihalla tai kalalla, syödään päivälliseksi. Iltapalaksi vielä neljäs desi, puuroa tällä kertaa ja homma on paketissa...kakka samoin. Maitolöllön sijaan vaipasta tiputellaan pönttään aikuisen nyrkin kokoisia kimpaleita, joita neiti välillä hiki päässä äheltää sinne:)

Kaiken kaikkiaan Jeminasta on kuudessa kuukaudessa kehittynyt varsin sosiaalinen ja iloinen lapsi, joka kommunikoi ympäristönsä kanssa ahkerasti ja ilmaisee tahtoaan. Mikään ei ole niin ihanaa kuin hymy, jonka Jeminalta saa lähestulkoon aina, kun häntä nimellä kutsuu. Eräällä keskustelupalstalla keskusteltiin äidinrakkaudesta. Eräälle meistä helmikuisen lapsen äideistä oma äiti oli synnytyksen alkaessa sanonut "kohta saat tietää, miten paljon minä sinua rakastan". Se rakkaus on niin erilaista, niin valtavaa, toisaalta ahdistavaa toisaalta taas ylimaallisen ihanaa "tavalliseen" puolisoiden väliseen rakkauteen verrattuna. Olisin valmis kärsimään kaikki maailman kivut, säryt ja pettymykset Jeminan puolesta jos vain voisin. Ultra Bran laulun sanat kuvaavat hyvin tuntemuksiani; "Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi".

Puolivuotista taivalta juhlitaankin sunnuntaina sukulaisten voimin ja sitten seuraavana viikonloppuna kummien ja pikkuserkku-Patun seurassa. Ehkäpä neitikin pääsee maistamaan hieman kakkua... :)

Nonna, äitinä jo puoli vuotta