Irtiotto arjesta kannattaa. Vietettyäni viikonlopun maalimalla, päättelen, että pienikin loma piristää kotiäidin kiireistä arkea kummasti. On ihanaa päästä valmiiseen ravintolan pöytään syömään kaikkia niitä herkkuja, joita itse ei ole ehtinyt ja jaksanut valmistaa ja elellä hotellihuoneessa herroiksi välittämättä elämisestä aiheutuneesta sotkusta. Mutta on reissaaminen rankkaakin; ensin se pakkaaminen, ne miljoonat listat, vaatteiden pyykkääminen, kodin siistiminen lähtökuntoon...ja pienen lapsen tarpeista huolehtiminen siinä samalla (kai se nyt nukkui tarpeeksi pitkät päiväunet, että jaksaa...ja jos nyt syötän sen, riittää, että seuraavan kerran syötän lentokoneessa....ja mitä sille pitää pakata mukaan, kun täällä on +10 ja kohteessa tuplasti enemmän asteita jne jne) Jos valmisteluihin kuluu energiaa, sitä myös saa matkalta (enkä nyt tarkoita kaikkia niitä belgialaisia konvehteja, jotka tuli syötyä:).

Perjantaina pakkasin Jeminan aamutorkkujen aikana viimeiset kamat matkalaukkuun. Valitsin perheen suurimman, mutta helpoiten liikuteltavan päältävedettävän Samsoniten laukun kolmesta eri syystä:
1) laukku on kova ja kestää lentokenttähenkilökunnan kovakouraista käsittelyä parhaiten.
2) laukku on niin suuri, että minun ja Jeminan kaikki tavarat mahtuivat siihen helposti. Ei tarvinnut sulloa ja jäi tilaa vielä tuliaisillekin
ja 3) laukkua voi vetää perässä.

Käytiin aamupäivällä normaalisti ulkoilemassa ja kannoin Jeminan puistosta kotiin, jottei hän ehtisi nukahtaa rattaisiin ennen lounasta. Kahdeltatoista kippasin neidin rattaisiinsa nukkumaan kertisvaipassa ja pesin vielä koneellisen vaippapyykkiä, jottei se jää haisemaan. Jemina heräsi puoli kaksi eikä suostunut enää nukkumaan. Syötin välipalan ja vaihdoin vaatteet. Vaari tuli puoli kolmelta hakemaan meitä ja päivitteli kamamäärää, jolla viikonloppuun varauduttiin; oli turvakaukalo, rattaat, hoitolaukku ja matkalaukku. Kietaisin vielä liinan ympärilleni valmiiksi varmuuden vuoksi.

Lentokentällä käytiin viemässä rattaat ja matkalaukku Baggage Dropiin (lähtöselvitys tehtiin jo edellisenä päivänä netissä) ja suunnattiin turvatarkastuksen kautta lähtöportille. Kannoin Jeminan kaukalossa portille aikomuksenani istua jonnekin rauhalliseen paikkaan ja nukuttaa neiti lisäunille, mutta kun huomasin, että heti meidän portin vieressä oli lasten leikkipaikka, muutin suunnitelmiani. Päästin neidin mönkimään leikkipaikan lattialle ja leikitin häntä paikalla olleilla leluilla.
1956373.jpg


Juuri kun olin laittamassa neitiä takaisin kaukaloon aikeissa siirtyä portille, tajusin, että faxi oli laulanut. Kiitin onneani, että vaipanvaihto sattui juuri ennen koneeseen nousua eikä koneessa. Vaihdettiin vaippa ja suunnattiin portille. Jemina alkoi kätistä maitoa juuri kun odotimme meitä portilta koneelle vievää bussia, mutta lahjoin neidin odottamaan vielä hetken maissinaksun voimin.

Koneessa sain kaukalon viereeni ja sen toiselle puolelle, ikkunapaikalle asettui belgialainen liikemies, jota Jemina nyki vähän väliä hihasta saaden palkaksi hyväntahtoisia hymyjä. Syötin neidin ennen koneen lähtöä ja asetin kaukaloonsa tutti suussaan. Ennen kuin kone nousi ilmaan, oli neiti unessa. Hän heräsi noin puoli tuntia myöhemmin juuri kun sain ruuan eteeni. Onneksi annoksessani oli pieniä porkkanan paloja, joita syöttämällä sain siirrettyä neidin purkkiruoan ajankohtaa tuonnemmaksi. Purkkiruokakin kelpasi kylmänä ja syönnin jälkeen vapautin neidin kaukalostaan. Seuraava tunti ennen laskeutumiseen valmistautumista olikin yhtä käsilihastreeniä, kun vatkasin neitiä milloin missäkin asennossa, jotta hän pysyisi tyytyväisenä.

Brysselin lentokenttä oli juuri niin kamala kuin kuvittelinkin. Koneelta oli noin 10 minuutin kävelymatka matkalaukkuhihnalle ja ihmisiä kuin kehäI:sen nejän ruuhkassa. Kannoin Jeminaa kaukalossa aivan hiestä märkänä. Missään ei näkynyt lapsille tarkoitettuja rattaita tai ostoskärryjä. Juuri kun pääsimme oikean hihnan luokse ja saman tien tulivat meidän rattaat ja matkalaukku. Iskin rattaat kasaan, Jeminan kaukalossaan niiden kyytiin ja otin matkalaukun vetoon. Mies odotti meitä tuloaulassa. Annoin hänelle heti neidin ja ryntäsin vessaan. Käskin vaan miestä ostamaan automaatista jotakin juomaa.

Ennen taksiin hyppäämistä syötettiin vielä iltapuuro Jeminalle suoraan tölkistä. Ajettiin taksilla hotellille ja Jemina viihdytti kuljettajaa laulamalla:) Majoittauduttiin nopeasti, vaihdettiin Jeminalle yöpuku ja lähdettiin ostamaan vettä ja syömään illallista.

1956349.jpg
Ihana Brasserie Brysselissä

Jemina nukahti matkalla rattaisiin, mutta heräsi valitettavasti ravintolassa toisella puolella ravintolaa olleen äänekkään seurueen aiheuttamaan meteliin. Vuorotellen söimme ja pidimme neitiä sylissä. Ilman jälkiruokaa suuntasimme takaisin hotellille. Neiti oli jo ihan yliväsynyt ja huusi täyttä kurkkua kunnes nukahti meidän sänkyyn.

Jemina nukkui melko hyvin yön, mutta piehtaroin itse hiestä märkänä lakanoissa. Huoneessa ei ollut ilmastointia ja koska Jeminan matkasänky oli ikkunan vieressä ei sitäkään voinut avata. Sain unta vasta puoli kolmen aikaan ja Jemina herätteli normaaliin tapaan kuudelta. Aloitimme aamun kylvyllä.
1956367.jpg

Vähän väsytti aamupalalle mennessä.
Runsaan aamiaisen kruunanneen suklaacroissantin voimin lähdimme seikkailemaan kohti kaupungin keskustaa. Päätimme kävellä, jotta Jemina saisi nukuttua päiväunet. Neiti mukahti isin syliin Ergoon ja siirrettiin nukkuvana rattaisiin. Niissä Jemina nukkuikin noin tunnin.

1956356.jpg


Löysimme melko helposti pääostoskadun ja vierailimme sen parissa suurimmassa ostoskeskuksessa. Söimme lounasta ja ostimme tuliaisiksi suklaakonvehteja sekä Jeminalle puisen junan. Kakkavaippakin vaihtui keskellä ostoskeskuksen kansoitettua käytävää kätevästi vaunuissa. Jono lastenhoitohuoneeseen oli aivan liian pitkä odotteluun.

1956354.jpg
Jemina-neiti 7kk

Ostoskadulta lähtiessämme poikkesimme vielä kasvitieteellisessä puutarhassa syöttämässä Jeminalle purkkiruokaa ja vaihtamassa vaipan. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme bussipysäkin, josta pääsimme paikallisbussilla suoraan hotellille. Vahingosta viisastuneena päätimme suorittaa iltaruokailun hotellihuoneessa ja tilasimme pizzaa. Jeminan nukahtaminen oli joksenkin työn ja tuskan takana, johtuen ehkä jälleen melko lyhyistä päiväunista ja nukahdimme koko perhe suunnilleen samaan aikaan kymmeneltä.

Sunnuntaina pakkasimme tavarat ennen aamupalaa ja sen jälkeen nukuimme vielä reilun tunnin aamupäikkärit koko poppoo. Jätimme matkalaukun huoneen luovutuksen jälkeen hotellin säilöön ja suuntasimme ulos ihanaan auringonpaisteeseen. Jemina nukahti heti kun lähdimme hotellilta ja kävelimme melko lähellä olleeseen Brasserieen lounaalle. Söimme molemmat kalaa, mutta neidin herättyä juuri sopivasti kun lautaset olivat tyhjät, päätimme jälleen jättää jälkiruoan väliin. Suuntasimme viereiseen puistoon.
1956375.jpg1956376.jpg

 Jemina näki elämänsä ensimmäistä kertaa ankkoja ja aasin. Kokeilimme myös Brysseliläisten vauvakeinujen ominaisuuksia; hyvin kiikutti! Välipalaa syötiin puiston nurmikolla ja lähibaarissa suoritetun pikaisen juoma- ja vessapysähdyksen jälkeen suuntasimme takaisin hotellille. Jemina sai vielä päivällistä hotellilla ja tilasimme taksin viemään meidät lentokentälle.

1956381.jpg

Kentällä olo sujui huomattavasti helpommin kun aikuisia oli kaksi. Jemina pääsi heti turvatarkastuksen jälkeen kaukalosta Ergo-reppuun, jonne hän nukahti. Tunnin unien jälkeen neiti oli taas nälkäinen juuri silloin kun piti jonottaa koneeseen ja heti koneeseen päästyä tissittelimme. Nousun ajan neiti istui kaukalossaan syömässä iltapalaksi persikkaa ja aloin valmistelemaan häntä iltapuulle samalla muutenkin. Silittelin ja silittelin ja ihmettelin, kun neiti ei nukkunut. Pienen haistelun jälkeen selvisi syykin ja mies pääsi kokeilemaan vaipanvaihtoa koneen vessassa. Neidin herkkä hipiä ei ilmeisesti pitänyt kylmästä muovitasosta ja karjunta kuului suljetun oven läpi valehtelematta ainakin koneen puoliväliin. Heti vaipanvaihdon jälkeen tuli uni ja neiti nukahti joksenkin samaan aikaan kuin meille tarjoiltiin ruokaa. Helsingin päässä kiedoin vain kaulahuivini hänen ympärilleen ja kannoin kaukalossa suoraan vastaan tulleen vaarin autoon. Jemina havahtui vain hieman kotona kun nostin hänet sänkyynsä.

Matka sujui siis hyvin. Jemina nukkui heräämättä aina viiteen asti maanantaiaamulla, jolloin söi ja alkoi leikkimään. Omat yöunet jäivät siis noin neljään tuntiin ja eilinen tentti oli kyllä aika tuskaa. Tämäkin päivä meni vielä läpirämpimiseksi, kun piti kouluun mennä... Onneksi huomenna saa olla vaan kotona ja nukkua kauan kaivatut päiväunet.

Kello alkaa lähennellä jo kymmentä, joten taidan kallistaa pääni Jeminan viereen. Uusi viikkokin on jo sitten puolivälissä. Näin tää aika menee!

Nonna ja nukkuva Jemina, 7kk!