Olipa viikonloppu. Sain ilmeisesti issias-hermon oikein kunnolla jumiin, sillä miehen piti jäädä perjantaina kotiin etätöihin, kun mä en pystynyt nostelemaan Jeminaa. Sain silti käytyä ulkona kävelyllä neidin kanssa ja rustattua päiväunien aikana kakut eilisiin juhliin.

Lauantaina oli tosi kiire päivä ja pieniä kämmejä sattui, mutta ihanat häät kaikenkaikkiaan oli. Saatiin ihan aikataulun mukaisesti juhlapaikka kuntoon ja hiuksetkin oli ojennuksessa viittä vaille vihkimisen. Mies tuli Jeminan kanssa paikalle vasta neidin päiväunten jälkeen, mutta silti tuntui, että loppuilta meni ihan ohi. Jemina vaati oman huomionsa ja vieraat omansa. Kahdeksan aikaan pakattiin kaksi viluista (eivät suostuneet laittamaan edes takkia juhlapukujensa päälle) kuusivuotiasta auton takapenkille Jeminan seuraksi ja ajeltiin kotiin. Kotona saunottiin, eskarilaiset hoitivat iltatoimensa sillä aikaa kun syötin Jeminan sekä nukutin hänet ja luettiin isommille lapsille iltasatu. Ennen kymmentä vierashuoneessa nukkui makuupusseissaan kaksi enkelimäisen kilttiä lasta.

Sunnuntaiaamuna herättiin aikaisin, katsottiin lastenohjelmia aamupalan syönnin ohessa ja suunnattiin yhdeksän aikaan puistoon. Päästiin kaupanpäälle vielä katsomaan kuinka Jonathanin ensi syksyn uutta mallistoa kuvattiin meidän puistossamme. Ulkoiltiin pari tuntia ja tultiin kotiin. Lounaan jälkeen mies nukutti Jeminan ja vein toisen lapsista kotiin. Morsiusparin Anni-tyttönen jäi vielä meille kyläilemään. Kahden aikaan mun vanhemmat, veli tyttöystävineen, mummi ja miehen isä tulivat syömään. Tein kahden tomaatin pastaa ja se maittoi! Puoli neljän aikaan, juuri Jeminan herättyä päiväuniltaan seuraan liittyi vielä kaksi miehen tätiä miehineen ja lapsineen. Kahviteltiin ja syötiin tekemääni Daim-valkosuklaakakkua. Hellapoliisin ohjeesta jätin vain sokerin pois (tarpeeksi makeaa tuli ilmankin). Kyllä nukutti illalla! Mentiin miehen kanssa molemmat Jeminan kanssa yhtä aikaa kahdeksalta nukkumaan.


Aamulla herättiin seiskan maissa ja olo oli kuin uudesti syntyneellä! Käytiin heti aamutuimaan Jeminan kanssa 6kk-neuvolassa. Neuvolan täti oli ihan tyytyväinen neidin taitoihin. Neiti istuukin jo tuetta. Itse emme olleet tätä taitoa huomanneet. Jemina tosin viihtyy niin hyvin mahallaan, että aika vähän häntä on lattialla edes yritetty istuttaa. Mitat olivat:
8145 g
67,6 cm
ja päänympärys 44,5

Kasvu on siis selvästi hidastunut ja ollaan normaalilla nollakäyrällä nyt. Täti ei kuitenkaan ollut huolissaan ja kun kaikki on muuten hyvin, en suostunut minäkään huolestumaan. Nyt sitten käynnit harvenee, eli seuraava neuvola on vasta lokakuussa, silloin lääkärikin.

Täti kirjoitti: " Jemina on valloittava neiti! Kasvu tasaista, hyvin syö. Kehitys normaalia, menevä tyttö. Kuulo ja näkö normaalit." Kysyin vielä viiden aterian päivärytmistä ja hetken keskusteltuamme totesimme, että Jeminalle kannattaa aloittaa aamupuuro tai velli, kun tuntuu, että aamusta tankkaillaan.

Sain juuri kuulla, että hyvä ystäväni on joutunut eilen illalla raiskatuksi. Mieli on aika maassa ja ajatukset kimpoilee suunnasta toiseen. Odotan hänen soittoaan ja lisätietoja. Pistää kyllä vihaksi tuollainen miesten omavaltaisuus. Tekijä oli onneksi saatu kiinni. Sietäisi hirttää munista!

Nyt hetkeksi päivälevolle odottelemaan puhelua.

Nonna