Viime päiviä jos pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se sana olisi kiire. Juu, tiedetään, kiire on itse aiheutettua, mutta minkäs sille voi jos aikataulu on vaan mahdoton. Arkea rytmittää miehen töissäkäynnin ja mun opiskeluni lisäksi erinäinen määrä harrastuksia; on miehen sählyä, pyöräilyä ja lenkkeilyä ja mun spinningiä ja Combat-treenejä. Lisäksi käydään yhdessä vauvauinnissa.

Sanomattakin selvää lienee, että paikasta toiseen ryysätessä välillä olennainen ja epäolennainen sekoittuu. Pienten lasten vanhemmat tekevät kuulemma eniten ylitöitä. Näin näyttää olevan meilläkin. Parisuhteen laatuaikaa tuntuu olevan kaupassa käynti kerran viikossa tai tv:n tuijottaminen koomassa arkisin 21-21.30 (tai kunnes minä nukahdan). Korkealentoisin keskustelu tällä viikolla taidettiin käydä Jeminan allergisesta ihottumasta. Ei vaan jaksa enää koko päivän tsemppauksen jälkeen. Pinna on tiukalla kuin viulunkieli. Ennen sitä sentään saattoi syyttää tulossa olevia menkkoja, mutta nyt selitys ei oikein kuulu uskottavalta, kun ei niitä ole kuulunut 1,5 vuoteen muutenkaan. Löydän itseni valittamasta miehelle vetämättä jääneestä vessasta tai hoitamattomista kotitöistä. Pienen kiukkukohtauksen antaman adrenaliinin voimin pusken omat kotityöni kuntoon. Kiroilen, kun Jemina ei toimikaan aikatauluni mukaan ja tenttiin lukeminen jää viikonloppuun. Se siitä koko perheen yhteisestä ajasta. No, ei me kuitenkaan oltais keksitty mitään, mitä oltais voitu sovussa tehdä.

Tällä viikolla aikataulua on kiristänyt myös Jeminan hoitojärjestelyt mun koulunkäynnin aikana. Isovanhemmat lomailevat ruskavaelluksella lapissa, joten Mies on hoitanut Jeminaa \"etätöitä\" vaihtelevalla menestyksellä tehden kotona. Torstainen puhelinpalaveri kuului jääneen aika lyhyeksi, kun neiti päätti vierastaa oikein kunnolla avuksi tullutta kummisetäänsä.Miehiä vierastetaan siis edelleen ja tuntuu, että entistä enemmän turvataan äitiin.

Päivärytmi sentään alkaa vihdoin viimein olla löytynyt. Aamut alkaa täällä edelleen kuudelta. Yöllä tissitellään kerran ja aamulla heräillään maitohörpyillä. Kahdeksan aikaan syödään aamupuuroa, minkä jälkeen Jemina menee torkuille puoleksi tunniksi. Torkkujen jälkeen tankataan vielä maitoa, jotta jaksetaan ulkoilla/muskaroida/kerhoilla aina klo 11 lounaaseen asti. Lounaaksi syödään ensin tissimaitoa ja sitten kala/kana-kasvissosetta. Jemina nukkuu nyt parhaiten ulkona, joten neiti pakataan heti lounaan jälkeen vaunuihin ja silmät ummistuvat melkein sillä samalla hetkellä kun pää osuu vaunujen selkänojaan. Unta kestää yleensä puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin. Puoli kolmen aikaan syödään ensin tissiä ja sitten hedelmäsosetta,ja sitten viiden aikaan päivälliseksi taas tissiä ja sosetta. Iltatissittelyt ja puurot hoidellaan puoli kahdeksan aikoihin ja kahdeksan ja puoli yhdeksän välillä Jemina menee nukkumaan. Yleensä neiti jää sänkyynsä ihan hyvillään ja kerran, pari saamme käydä kääntämässä mahalleen kääntyneen tyttären selälleen ja lykkäämässä äänenvaimentimen paikoilleen. Unta riittää yhtäjaksoisesti yleensä noin seitsemän-kahdeksan tunnin ajan. Yleensä jossain vaiheessa kahden-kolmen aikaan havahdun siihen, että Jemina kaipailee tuttia, itkee vähän, mutta rauhoittuu heti kun saa tutin suuhunsa ja itsekään en ole aamulla varma, olenko herännyt yöllä vai en.

Yöt ovat siis rauhoittuneet toistaiseksi (hammasmäärä jäi siihen kahteen tällä kertaa), mutta päivisin liikutaan senkin edestä. Jemina viihtyy tosi hyvin itsekseen, oikeastaan aamulla saattaa pyöriä, kieriä ja ryömiä lattialla leluineen (lempileluja ovat mm. äidin crocksit, läppärin muuntaja ja langaton tukiasema) jopa puolentoista tunnin ajan täysin tyytyväisenä. Välillä ryömitään (konttaaminen jätettiin toistaiseksi liian hitaan tahdin takia) äidin jalkoihin ja hetkutellaan pyytäen syliin. Tankataan vähän läheisyyttä ja lähdetään taas uusille retkille. Tukea vasten ei vielä nousta seisomaan, mutta kaikkia käsien ulottuvilla olevia tasoja katsellaan kaihoten ja esim. pyykkikori ja lelulaatikko saadaan jo kaatumaan kädellä reunasta kipaten. Sylissä seisotaan mielellään ja kävelytuoli, Jeminan \"Meesu\" onkin ihan pop!

1919691.jpg
Kuka ajaa punaisella Jakuaarilla? Jee-Jee-Jemina-Pumpsu. Huomaa keravalainen p***uralliajotyyli.

Vaipanvaihdoista on tullut melkoista akrobatiaa. Neitiä ei saa pysymään selällään millään. Vaippa asennetaan siis paikoilleen konttausasennossa eteenpäin pyristelevälle neidille ja hienosäädetään vessanpöntön kannella sylikkäin istuen. Mies keksi, että siinä Jeminan saa puettua ilman suurempaa kirkumiskonserttia, kun antaa neidin repiä samalla vessapaperia rullasta. Kotiväki pyyhkii siis melko reikäisellä ja valmiiksimytätyllä paperilla nykyään.

Ensi viikolla palataan normaaliarkeen hoitokuvioiden osalta, kun isovanhemmat palaavat pääkaupunkiseudulle. Tosin mulla on pakollista läsnäoloa vain tiistaina, mutta joudun viemään sen lisäksi neidin hoitoon ainakin torstaina, jotta saan luettua tenttikirjaa. Mies on koko viikon Brysselissä. Me lennetään sinne Jeminan kanssa perjantaina perässä. Jo nyt jännittää matkustaminen kaksin vauvan kanssa. Kaikki vinkit otetaan vastaan. Seuraavaa olen jo pähkäillyt:
- Pakkaan meidän molempien tavarat samaan perässä vedettävään matkalaukkuun. Viikonlopuksi ei kuitenkaan tarvita kauhean paljon.
- Kestoilun sijaan mennään kertiksillä. En varmaan ehdi ja pysty pesemään vaippoja YH-viikon aikana niin, että niitä riittäisi koko viikonlopuksi mukaan ja vielä maanantaiksi kotona käytettäväksi.
- Otan Jeminalle Ergo-repun mukaan lentokenttäilyyn. Saksasta tilaamani matkarattaat kun eivät vieläkään (kohta 9 viikkoa mennyt tilauksesta, way to go PingPong!) ole saapuneet, joten joudutaan lähtemään reissuun normirattailla ja ne menevät ruumaan. Ja etenkin Brysselin päässä on helpompi päästä hakemaan kamat hihnalta, kun Jemina on Ergossa. Käsimatkatavarat kulkevat kätevästi repussa.

Muutama asia on vielä selvittämättä:
- Lentolippujen varauksen yhteydessä piti varata paikka koneesta. Ensimmäinen rivi oli jo buukattu, samoin hätäuloskäyntien edustat (niille nyt ei pääse lapsen kanssa muutenkaan. Varasin siis normaalin käytäväpaikan melko keskeltä (kaikki takapaikatkin oli varattu). Mutta miten ihmeessä tapahtuu ruokailu tai vaipanvaihto koneessa, jos se on täysi ja vieressäkin joku ventovieras? Takastulomatkallekin pitää yrittää järjestää miehen paikka meidän viereen, kun varaukset on eri aikaan tehty. Samalla pitänee kysellä sitä vauvan \"sänkyä\", kun lento ajoittuu neidin yöuniaikaan. Taitaa joutua huomenna soittamaan Finnairille.
- Suositellaan, että lasta imetetään nousun ja laskun aikana, mutta entä jos lapsesta lähtee kovempi ääni kun sitä yrittää saada syömään kuin jos vain antaisin lapsen olla. Jo sylissä istumaan pakottaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä kun neiti haluaisi vain ryömiä. Kai meidän täytyy jättää päikkärit väliin. Josko se Ergoon nukahtaisi? Tai sitten ei...
- Mies saa selvittää Brysselistä käsin täytyykö meidän raahata vielä Jeminan turvakaukalokin mukaan. Joissain maissa kuulemma taksin tilatessaan saa erikseen pyytämällä turvakaukalon autoon.

Kiireestä huolimatta suunnitelma \"jouluksi 10 kg kevyemmäksi\" tavoite pitää edelleen. Nyt Painonvartijoiden pisteet käytössä ja kolme kiloa lähtenyt lähtöpainosta. Matkaa on silti vielä. Ei kuitenkaan anneta syksyn pimeyden, väsymyksen ja kiireen lannistaa.

1918186.jpg

Nyt katsomaan eilistä Housea miehen kainaloon. Tämän pienen (nyt jo nukkuvan) kenkäfetistin kuvan myötä toivottelemme kaikille hyvät viikonloput

Nonna