Onkohan muitakin mun kaltaisiani? Kauhun sekaisella ihailulla katselen kaikkien sisustusohjelmien koteja, joissa krääsän määrä on minimoitu. Miten sitä sais oman kotinsa perattua samaan kuntoon? Mun vanhemmat on syntyneet pula-aikana. Silloin kaikki piti varastoida. Sen takia meidän iskälläkin on kaikkia työkaluja vähintään kolmet; kolme poraa, kolme hiomakonetta, kolme sirkkeliä jne. Onhan se näppärää, kun aina kun sitä pyytää remonttiavuksi, se tulee työkaluineen ja yleensä työkalut muuttaa meille. Ja samanlainen hamsteri näyttää olevan mies; se säästää kaiken tietokoneen osien pahvilaatikoista vanhoihin johdonpätkiin. Niillä on iskän kanssa jonkinlainen henkinen keräilijäyhteys. Mies sai just isältä toivomansa rälläkän synttärilahjaksikin...iskällä kun "sattui" olemaan  ylimääräinen.

Ystäväni Salla opetti mulle uuden kaappien siivousmetodin. Kun muut pitää tipattomia tammikuita, mä vietän kaappien tyhjennystalkoita. Alkoholi kun ei mulle muutenkaan pahemmin maita. Ei ainakaan ongelmaksi asti (nimim. ei ikuna ole kärsinyt krapulaa). Sallan teesin mukaan "pois kaikki, mitä et ole vuoteen käyttänyt". Vaatteissa tämä onkin helppoa. Turha säästellä mitään "sit kun mä oon taas laiha, mä käytän näitä" -farkkuja. Jos ei muuten, niin  ainakin ovat sitten viiden vuoden päästä (kun joskus pääsen näistä kiloistani) niin epämuodikkaat, että ihmettelen itsekin, miten olen moisia joskus pitänyt. Talkoista huolimatta krääsän määrä näyttää olevan vakio; kun yhdestä tavarasta luopuu, tulee jostain kaksi tilalle.

 
Ne ostettiin vuonna 1992 mun koko lapsuuden lapsilisärahoilla. Olin silloin soittanut jo useamman vuoden ajan ja tarvitsin uudet harrastuksen jatkumiseksi. Nyt kuitenkin viime muutosta asti olen soittanut enemmän pianoa, sitäkin lähinnä töissä. Omaa pianoa ei vielä ole, mutta myin urut ensinnäkin miehen painostuksesta (ne lojui sen työhuoneessa keräämässä pölyä) ja toiseksi saadakseni sähköpianon sitten joskus tilalle. Just äsken tuli huuto.netistä viesti, että kaupaksi olivat menneet. Itku varmaan pääsee, kun uusi omistaja ne autoonsa pakkaa.

Toinen, mistä koen luopumisen tuskaa on imetys. Yritän joka aterialla tarjota Jeminalle ensin tissiä ja sitten vasta muuta ruokaa, mutta öitä lukuunottamatta, rintamaito kelpaa neidille aina vaan huonommin ja huonommin. Kauhealla taistelulla saan neidin suostumaan luppasemaan muutaman minuutin ajan. Sitten kätistäänkin jo kiinteämpää. Yöllä sen sijaan tissi kelpaa ja sitä imetään hartaasti. Samoin aamulla herätessä ja päiväunilta herätessä. Korviketta en vielä ole antanut muuta kuin kokeille (ja hyvin maistuu), mutta koska pumppaamalla näistä tisseistä ei pahemmin enää irtoa maitoa ja maitovarastot pakastimesta alkaa loppua (hoidossa ollessan Jemina juo pakastettua maitoa), alkaa olla aika antaa periksi. En toisaalta näe kauheasti järkeä jatkaa, kun joka kerta täytyy käydä samat suostuttelutoimenpiteet läpi. Ja toisaalta tiedän, että sen jälkeen kun Jemina saa pullosta korvikemaitoa, kelpaa tissi entistä huonommin. Lohdutuksekseni voin todeta onnistuneeni kuitenkin imettämään sen "vaaditut" 6kk.

Tämän viikon vauvauinti meni yhtä hienosti kuin edellinenkin. Jemina nautti täysin rinnoin ja päästiin jopa kokeilemaan sukeltamistakin. Itseäni hirvitti kyllä lapsen pään painaminen veden alle, mutta ei siitä ainakaan traumoja näyttänyt neidille jäävän. Torstaina käytiin sitten perhekerhossa ja vietettiin iltapäivä höpötellen ja pelleillen kahdestaan. Mentiin iskää vastaan ostarille ja tehtiin viikonlopun kauppareissut. Jemina oli nukkunut vain tunnin päiväunet, joten illalla vedettiin tunnin tirsat ja silti piti iltapuuron ajan huutaa väsymyksestä.

Tänään olin heti aamusta hammaslääkärissä ja Jemina vietti laatuaikaa isänsä kanssa. Hammaslääkärin aikana Jemina otti aamutorkut ja kun tulin puoli yhdeksän aikaan kotiin, hän heräili juuri. Syötin pullollisen ruusunmarja-riisivelliä neidille ja pakkasin hänet autoon. Ajeltiin ensin Puistolaan hakemaan vaarilta ja mummilta matkasänky, sitten Suutarilaan Etolaan ostamaan siihen patja ja Jeminalle isompi amme ja lopuksi vielä ostarille Alkoon ja ruokakauppaan. Kotiin tultiin sopivasti lounaalle ja nyt neiti nukkuu päikkäreitään yläkerrassa. Mä odottelen vieraita. Jeminan kummit on tulossa pienen Patu-poikansa kanssa koko viikonlopuksi kyläilemään. Katsotaan, mitä kivaa keksitään porukalla! Kiva viikonloppu kuitenkin tulossa!

Nyt hetkeksi loikomaan sohvalle! Viikonloppuja!

Nonna