Viikon aikana on tapahtunut vaikka mitä. Maanantaina äitikaveri ja entinen naapuri Keravalta oli poikineen kylässä. Sain vihdoin viikonloppuna pitkään puikoilla olleen Jeminan villa-asun valmiiksi.
Neiti pääsikin koekäyttämään pukua kiikatessaan vieraita odotellessa.
Tässä vielä puku peppupuolelta. Lankana Novitan Mambo.
Tiistaina lähdettiin heti aamusta vaarin luo Puistolaan. Jemina lähti heti vaarin kanssa vaunuttelemaan ja koiraa käyttämään. Aikomuksena oli käydä testaamassa lähellä olevan pikkupuiston vauvakeinut, mutta neiti nukahti melkein samalla hetkellä kun vaunut alkoivat liikkua.
Neitiä kiinnosti kovasti Minus-hauvan siililelu
Ekaa kertaa Jemina teki oikein kunnolla tuttavuutta Minus-koiran kanssa. Miikka oli vaarin ohella tosi hämmentynyt neidin taitojen kehityksestä. Paljaalla lautalattialla Pumpsu pisti menemään kuin raketti, ryömintätyyli on siis kehitetty varsin nopeaksi.
Nukutin Jeminan leikkihetken jälkeen uudelleen päikkäreille ja suuntasin itse koululle. Koululla vasta kuulin päivän tapahtumista, Kauhajoen kaameasta tragediasta. Sopivasti "Käyttäytymisen haasteet" olikin ryhmätunnin aiheena. Jotenkin en jaksanut keskittyä uutiseen sen karmeuden vaativalla tavalla. Tuntuu vaan, että yksinhuoltajalle kärttyisen lapsen hoidon ohella jonkun negatiivisen tunnelatauksella varustetun uutisen seuraaminen oli liikaa.
Oltiin Puistolassa iltaan asti. Pääsin valmiiksi katetun pöydän ääreen ja koska Puistolasta oli viimeiset puurot syöty lapin reissulla, annoin Jeminalle velliä. Röyhtäyttämättä vellipullon perään annoin vielä tissiä...VIRRRRHE. Paha moga. Mistake. Juuri kun sain neidin vanuhaalarissa puoliunessa kaukaloon, hän puklasi kaiken mahdollisen ulos. Olin niin väsynyt, että vain kuivasin pahimmat haalarista ja kaukalosta talouspaperiin ja pakkasin neidin autoon. Kymmenen minuutin matkan aikana Jemppu tietenkin nukahti ja kotona sain sitten nukkuvalta lapselta riisua kaikki vaatteet ja vaihtaa puhtaan yöasun pukluisten vaatteiden tilalle. Neiti nukkui kuitenkin ihan normaalisti ja heräsi vasta klo 4 syömään.
Keskiviikkona saatiin tehdä tosissaan töitä, että ehdittiin ajoissa muskariin. Aamutorkuille nukahtaminen oli taas niiiiiiin vaikeeta. Ehdittiin kuitenkin ja vietettiin hauska aamupäivä yhdessä Josu-tädin ja Julle-kummipojan kanssa. Lasten nukkuessa me äiditkin päästiin vähän herkuttelemaan vaniljajätskillä ja lakkahillolla. Jemina nukkui vain 1,5h päikkärit ja lähdinkin saattamaan vieraita bussille aikomuksena nukuttaa Jemina ja palata sitten kotiin lukemaan tenttikirjaa. Onneksi naapurin äitikaveri oli lähdössä nukuttamaan omaa neitiään sillä Jemina taisteli vaunuissa unta vastaan yli tunnin. Ja nukkui sitten puoli tuntia. Juuri kun sain vauva-uintikamat pakattua, neiti heräsi. Hyvästi ruokarauha. Jätin sitten oman syömiseni iltaan ja hoidin vain neidille sapuskat naamariin.
Vaari ja mummi tulivat mukaan vauvauintiin. Mummi pääsi altaaseen asti. Ennen uintia Jemina osoitti edelleen vierastavansa mummia ja sai ihan kauhean huutoraivarin. Tuntui, ettei mikään auttanut. Mentiin suihkusta pukuhuoneeseen ja siitä takkahuoneeseen rauhoittumaan, mutta meteli vaan yltyi. Vasta altaan reunalle siirtyminen rauhoitti. Vedessä neiti oli ekaa kertaa vähän hermostuneen oloinen, mutta jaksoi silti hymyillä vettä läiskytellen ja sukellella. Kunhan ehdin siirtämään kuvat koneelle CD:ltä, laittelen niitä tännekin.
Puurot syötiin hyvällä menestyksellä uinnin jälkeen ja neiti nukahti kotimatkalla taas autoon. Pääsin jälleen helpolla nukutuksessa kun kannoin vain tytön sänkyynsä jatkamaan uniaan. Ilta meni tenttikirjaa kahlatessa. Sainkin sen menestykkäästi luettua. Nyt ei tarvitse viikonloppuna murehtia lukemisia!
Tänään käytiin aamulla perhekerhon laulutuokiossa ja suunnattiin sitten Puistolaan. Kertasin tenttiin sillä välin kun Jemina ulkoili vaarin ja koiran kanssa. Taas jäi leikkipuisto näkemättä. Unet otettiin kahdessa osassa ja silti yhteissaldo vain reilut 2h.
Iltatorkutkin jätettiin väliin ja pakattiin huomisia kamoja vähän kitisten. Syötin iltapuurot melkein tuntia normaalia aiemmin. Hetken lasketettiin puuroa jutellen isin kanssa puhelimessa ja neiti sammui kuin saunalyhty sänkyynsä puoli kahdeksalta. Tässä nyt istuskelen läppäri sylissäni päivittämässä blogia samalla kun katselen Idolsia.
Huominen reissu vähän jännittää. Yritetään nyt kuitenkin saada pakattua kamat ja järkättyä itsemme kentälle ajoissa. Lähtöselvitys on jo tehty. Vielä täytyy selvittää saadaanko ottaa kaukalo mukaan koneeseen. Täytyy kuulemma soittaa Finnairille aamulla ja kysyä onko koneessa vapaita paikkoja niin, että mahduttais. Ja mietityttää, miten selviydytään Brysselin päässä, kun miehen mukaan koneelta on matkalaukkuhihnalle 10 minuutin kävelymatka. Jemina liinassa hoitolaukkua ja kaukaloa raahaten varmaan mennään. Helpottaa sitten kun saadaan vaunut ja neiti kaukalossa niihin. Niitä työntäen ja vedettävää matkalaukkua raahaten mennään loppumatka. Mies lupasi tulla vastaan. Ikävä on jo kova ja odotan yhteistä lomaviikonloppua innolla.
Jemina täyttää viikonloppuna 7kk. Seitsenkuinen osaa jo istua tuetta, hakee kovasti konttausasentoa (liikkuikin jo muutaman askeleen kontaten) mutta liikkuu vielä pääasiassa ryömimällä. Ja lujaa mennäänkin. Äiti-sanan lisäksi käytetään edelleen "heää" -sanaa kun herätään, muuten kommunikointi muistuttaa lähinnä keskikaljoissa olevan keski-ikäisen miehen keskinkertaista örinää; "yöööö-ääöö" narisevalla soundille intensiivisen katseen kera ja ölisten niin kauan koin happea riittää. Ja tietty Jeminamainen virnistys päälle! Neiti ei siis ole hiljaisimmasta päästä. Reviiriä on laajennettu kattamaan äidin lähistön lisäksi kaikki, minne vain suinkin mahdutaan. Välillä käydään tankkaamassa äidin sylissä läheisyyttä ja uskallusta ja taas mennään! Ihanan näköistä touhua.
Mun painonpudotus jatkuu ja kahdeksankymmenen kilon rajapyykki on nyt alitettu. Vielä ainakin se kymppi pois kaikenkaikkiaan. Jouluun nähden ollaan nyt puolivälitavoitteessa. % done, 5 to go. Viikonlopun pidän kyllä hyvinansaittua taukoa pistelaskuista ja nautin Brysselin herkuista.
Nyt Housen pariin. Jos sais kamat kapsäkkiin ja palkinnoksi päivän aherruksesta salaattia halloumi-juustolla...nam!
Ihanaa viikonloppua toivottaa Nonna ja Jempula piirua vaille 7kk!
Nukutin Jeminan leikkihetken jälkeen uudelleen päikkäreille ja suuntasin itse koululle. Koululla vasta kuulin päivän tapahtumista, Kauhajoen kaameasta tragediasta. Sopivasti "Käyttäytymisen haasteet" olikin ryhmätunnin aiheena. Jotenkin en jaksanut keskittyä uutiseen sen karmeuden vaativalla tavalla. Tuntuu vaan, että yksinhuoltajalle kärttyisen lapsen hoidon ohella jonkun negatiivisen tunnelatauksella varustetun uutisen seuraaminen oli liikaa.
Oltiin Puistolassa iltaan asti. Pääsin valmiiksi katetun pöydän ääreen ja koska Puistolasta oli viimeiset puurot syöty lapin reissulla, annoin Jeminalle velliä. Röyhtäyttämättä vellipullon perään annoin vielä tissiä...VIRRRRHE. Paha moga. Mistake. Juuri kun sain neidin vanuhaalarissa puoliunessa kaukaloon, hän puklasi kaiken mahdollisen ulos. Olin niin väsynyt, että vain kuivasin pahimmat haalarista ja kaukalosta talouspaperiin ja pakkasin neidin autoon. Kymmenen minuutin matkan aikana Jemppu tietenkin nukahti ja kotona sain sitten nukkuvalta lapselta riisua kaikki vaatteet ja vaihtaa puhtaan yöasun pukluisten vaatteiden tilalle. Neiti nukkui kuitenkin ihan normaalisti ja heräsi vasta klo 4 syömään.
Keskiviikkona saatiin tehdä tosissaan töitä, että ehdittiin ajoissa muskariin. Aamutorkuille nukahtaminen oli taas niiiiiiin vaikeeta. Ehdittiin kuitenkin ja vietettiin hauska aamupäivä yhdessä Josu-tädin ja Julle-kummipojan kanssa. Lasten nukkuessa me äiditkin päästiin vähän herkuttelemaan vaniljajätskillä ja lakkahillolla. Jemina nukkui vain 1,5h päikkärit ja lähdinkin saattamaan vieraita bussille aikomuksena nukuttaa Jemina ja palata sitten kotiin lukemaan tenttikirjaa. Onneksi naapurin äitikaveri oli lähdössä nukuttamaan omaa neitiään sillä Jemina taisteli vaunuissa unta vastaan yli tunnin. Ja nukkui sitten puoli tuntia. Juuri kun sain vauva-uintikamat pakattua, neiti heräsi. Hyvästi ruokarauha. Jätin sitten oman syömiseni iltaan ja hoidin vain neidille sapuskat naamariin.
Vaari ja mummi tulivat mukaan vauvauintiin. Mummi pääsi altaaseen asti. Ennen uintia Jemina osoitti edelleen vierastavansa mummia ja sai ihan kauhean huutoraivarin. Tuntui, ettei mikään auttanut. Mentiin suihkusta pukuhuoneeseen ja siitä takkahuoneeseen rauhoittumaan, mutta meteli vaan yltyi. Vasta altaan reunalle siirtyminen rauhoitti. Vedessä neiti oli ekaa kertaa vähän hermostuneen oloinen, mutta jaksoi silti hymyillä vettä läiskytellen ja sukellella. Kunhan ehdin siirtämään kuvat koneelle CD:ltä, laittelen niitä tännekin.
Puurot syötiin hyvällä menestyksellä uinnin jälkeen ja neiti nukahti kotimatkalla taas autoon. Pääsin jälleen helpolla nukutuksessa kun kannoin vain tytön sänkyynsä jatkamaan uniaan. Ilta meni tenttikirjaa kahlatessa. Sainkin sen menestykkäästi luettua. Nyt ei tarvitse viikonloppuna murehtia lukemisia!
Tänään käytiin aamulla perhekerhon laulutuokiossa ja suunnattiin sitten Puistolaan. Kertasin tenttiin sillä välin kun Jemina ulkoili vaarin ja koiran kanssa. Taas jäi leikkipuisto näkemättä. Unet otettiin kahdessa osassa ja silti yhteissaldo vain reilut 2h.
Jaksettiin silti tutustua vuorostaan toiseen karvakuonoon, Piku-kissaan. Neiti paijasi tosi nätisti kissavanhusta ja kikatteli innoissaan. Kissaa kiinnosti lähinnä kuvassakin näkyvän rengastornin ylin helisevä rengas.
Iltatorkutkin jätettiin väliin ja pakattiin huomisia kamoja vähän kitisten. Syötin iltapuurot melkein tuntia normaalia aiemmin. Hetken lasketettiin puuroa jutellen isin kanssa puhelimessa ja neiti sammui kuin saunalyhty sänkyynsä puoli kahdeksalta. Tässä nyt istuskelen läppäri sylissäni päivittämässä blogia samalla kun katselen Idolsia.
Huominen reissu vähän jännittää. Yritetään nyt kuitenkin saada pakattua kamat ja järkättyä itsemme kentälle ajoissa. Lähtöselvitys on jo tehty. Vielä täytyy selvittää saadaanko ottaa kaukalo mukaan koneeseen. Täytyy kuulemma soittaa Finnairille aamulla ja kysyä onko koneessa vapaita paikkoja niin, että mahduttais. Ja mietityttää, miten selviydytään Brysselin päässä, kun miehen mukaan koneelta on matkalaukkuhihnalle 10 minuutin kävelymatka. Jemina liinassa hoitolaukkua ja kaukaloa raahaten varmaan mennään. Helpottaa sitten kun saadaan vaunut ja neiti kaukalossa niihin. Niitä työntäen ja vedettävää matkalaukkua raahaten mennään loppumatka. Mies lupasi tulla vastaan. Ikävä on jo kova ja odotan yhteistä lomaviikonloppua innolla.
Jemina täyttää viikonloppuna 7kk. Seitsenkuinen osaa jo istua tuetta, hakee kovasti konttausasentoa (liikkuikin jo muutaman askeleen kontaten) mutta liikkuu vielä pääasiassa ryömimällä. Ja lujaa mennäänkin. Äiti-sanan lisäksi käytetään edelleen "heää" -sanaa kun herätään, muuten kommunikointi muistuttaa lähinnä keskikaljoissa olevan keski-ikäisen miehen keskinkertaista örinää; "yöööö-ääöö" narisevalla soundille intensiivisen katseen kera ja ölisten niin kauan koin happea riittää. Ja tietty Jeminamainen virnistys päälle! Neiti ei siis ole hiljaisimmasta päästä. Reviiriä on laajennettu kattamaan äidin lähistön lisäksi kaikki, minne vain suinkin mahdutaan. Välillä käydään tankkaamassa äidin sylissä läheisyyttä ja uskallusta ja taas mennään! Ihanan näköistä touhua.
Mun painonpudotus jatkuu ja kahdeksankymmenen kilon rajapyykki on nyt alitettu. Vielä ainakin se kymppi pois kaikenkaikkiaan. Jouluun nähden ollaan nyt puolivälitavoitteessa. % done, 5 to go. Viikonlopun pidän kyllä hyvinansaittua taukoa pistelaskuista ja nautin Brysselin herkuista.
Nyt Housen pariin. Jos sais kamat kapsäkkiin ja palkinnoksi päivän aherruksesta salaattia halloumi-juustolla...nam!
Ihanaa viikonloppua toivottaa Nonna ja Jempula piirua vaille 7kk!
Kommentit