Joka kuukausi tuntuu, että saisi aloittaa samoilla sanoilla; päivitellä sitä, miten aika kuluu älyttömän nopeasti. Enää vajaa kuukausi äitiyslomaa jäljellä... Onneksi meidän yhteinen kotiarki ei ole vielä päättymässä. Jemina ei ole vielä yhtään valmis hoitoon. Päiväkodissa töissä olevana tiedän, että hoitoon tulevalta lapsesta vaaditaan tiettyjä taitoja. Pitäisi ainakin osata istua tuetta ja jopa kävellä. Pieni ryömien liikkuva sylinkipeä miehiä vierastava pygmi, joka ilmaisee itseään lähinnä inisemällä, ei ihan täytä kriteerejä mielestäni.

Viimeisen kuukauden aikana Jemina on kehittänyt seuraavia uusia taitoja:
- Kuun alussa Jemina oppi liikkumaan ryömimällä tosi kovaa. Neidille on kehittynyt varsin erikoinen tyyli. Vasen käsi koukussa (tasapainottamassa) vedetään oikealla kädellä ja työnnetään vasemman jalan isovarpaalla eteenpäin. Hauskan näköstä puuhaa. Lisäksi Jemina oppi kävelemään kävelytuolilla ja jopa kääntämään sitä tarvittaessa saavuttaakseen tavoittelemiaan esineitä pöydiltä.
- Kun ryömiminen alkoi sujua, tajuttiin, ett ryömien pääsee mihin tahansa. Elinpiiriä on siis laajennettu hurjasti ihan omatoimisesti. Kuullessaan ääniä keittiöstä tai vessasta, Jemina suuntaa ääntä kohti välittömästi ja osaa jopa avata vessan oven, jos sitä ei ole vedetty lukkoon asti kiinni. Olemme joutuneet opettelemaan ovien sulkemista perässämme, sillä eteisessä sijaitseva paperinkeräyskori oli vähän väliä rappauksen kohteena. Lisäksi viikko sitten asensimme yläkerran päähän portaikkoa portin, jotta pystyisin tekemään pyykkien viikkaus ja kaappiin laittamishommia Jeminan kanssa joutumatta koko ajan vahtimaan, että neiti ei ryömi liian lähelle portaita.


- Puolitoista viikkoa sitten neiti oppi nousemaan seisomaan tukea vasten ja kävelemään pitäen kiinni tuesta. Nyt neiti ryömii isän luota äidin luo ja päinvastoin, repii itsensä lahjetta vasten seisomaan ynisten samalla ja kun häntä tarttuu käsistä alkaa hihkuminen ja eteenpäin kävely. Kun vanhemmalta loppuu voimat kävelyttää neitiä, vaihdetaan vanhempaa. Sanomattakin on selvää, että arkisin, kun käytettävissä on yleensä vain yksi vanhempi kerrallaan, kyseinen vanhempi saa selkä väärällään kävelyttää neitiä. Lisäksi Jeminassa oikein korostuu nyt ympäristön laajentumisen aiheuttama ahdistus ja pelko. Vähän väliä lattialla leikittäessäkin pitää päästä syliin "tankkaamaan läheisyyttä".
- Viime viikonloppuna opittiin nousemaan portaita konttaamalla. Heti ensimmäiseksi kiivettiin kolmannelle portaalle ja tultiin sieltä pää edellä suorin vartaloin alas. Huuto vaikutti enemmän kyllä pettymysitkulta kuin kipuitkulta "mitä h***oa sä äiti et ottanut kiinni?" Äiti ei vaan ehtinyt ajoissa paikalle, kun ei tiennyt neidin vielä osaavan.
- Vaari opetti Jeminaa vääntämään sylissä selän kaarelle ja vaatimaan roikottamista pää alaspäin. Sen seurauksena neiti oppi tekemään myös kuperkeikan sylissä (Jemina heittäytyy selkä kaarelle naamatusten häntä sylissä pitävän jalkoja vasten ja kun häntä pitää kyljistä kiinni, hän itse punkee jalat kohti lattiaa).
- Pinsettiote alkaa olla hallussa. Neiti poimii sujuvasti melko pienetkin ruokapalat pöydältä suuhunsa.
- Kolmen uuden hampaan ilmestymisen myötä neiti on oppinut pureskelemaan. Naksujakin menee nykyään kolme kertaa enemmän päivässä, kun niitä pitää saada jäystää. Lisäksi syödään mielellään omenaa, kurkkua ja paprikaa tikkuina. Neiti oikein suuttui isälleen viikonloppuna, kun isä ei meinannut tajuta, että Jemina halusi naksua jälkiruoaksi. Käsiä ojenneltiin kohti naksukulhoa (on aina ruokapöydällä) ja äänneltiin pyytävästi. Onneksi äiti oli lähellä tulkkaamassa.
- Omaa tahtoakin alkaa löytyä. Jemina suuttuu hirmuisesti, jos hänen vaivalla varastamansa esine tai asia yritetään poistaa häneltä. Olemme koettaneet minimoida mielipahaa vaihtamalla tavara toiseen, mutta huijaus ei enää onnistu. Samoin sanallisesta kielloista seuraa usein melkoinen huutokonsertti.
- Jemina on oppinut myös uusia sanoja: "Äi-i" ja "ihi" tai "I-ää" kuuluvat jo selvästi sanavarastoon, eilen opittiin äidin mallista nostamaan kädet ylös ja huutamaan "(J)ee". Uusi yhteinen kommunikointitaito oli niin hurja, että reilun tunnin yöunien jälkeen piti nousta seisomaan sängyssä ja huutaa laitaa kolistaen "ee, ee, ee".

Ruoka maistuu edelleen neidille. Hampaiden tulon aikainen tissilakkoilu alkaa olla ohi, nyt maito maistuu jälleen. Päivällä tissitellään 3-5 kertaa ja yöllä yleensä 1-2 kertaa. Yötissistä en ole vielä kokenut tarpeelliseksi vierottaa, sillä ainakin hampaiden tulon aikana, yö on ainoa aika, kun Jemina suostui imemään. Ruoka-aineista vältellään edellee ruista leivän tai pelkän ruispuuron muodossa (4 viljaa menee kyllä hyvin), banaania  ja tomaattia kaikissa muodoissa. Niitäkin kokeillaan taas piakkoin uudelleen. Josko ihottuma olisi vain reaktiota uuteen voimakkaaseen ruoka-aineeseen allergian sijaan. Noiden ainesten välttely on kuitenkin parantanut iholta kaikki kolikkoläiskät ja näpyt naamasta.

Unet meillä on tällä hetkellä hyvin vaihtelevia. Vähintään neljällä heräämisellä mennään. Kahteen heräämiseen riittää tutittaminen ja tassuttaminen, mutta vähintään kaksi heräämisistä johtaa syömiseen tai viereen nostamiseen. Yleensä viiden aikoihin Jeminan herätess toisen kerran syömään, jätän hänet viereemme nukkumaan. Talviaikaan siirryttyä herätys on viimestään klo 6.30. Aamutorkkuja yritetään selvästi venyttää tunnin päikkäreiksi ja taas päikkäreitä lyhentää puolitoistatuntisiksi. Nytkin Jemina nukahti 8.30 aamutorkuille, mutta heräsi 8.50 puhelimen sointiin. Juuri äsken kymmeneltä laskin hänet takaisin vaunuihin nukkumaan, kun kitinä vaan yltyi.


Asumme lähellä Malmin lentokenttää ja Jemina on ihan pienestä pitäen tykännyt katsella lentokoneita ulkona. Koska koneiden ääni kuuluu sisällekin, on Jemina viime aikoina alkanut katsella koneita ikkunoista käsin. Kun koneen ääni kuuluu, kääntyy Jeminan katse heti ulos. Etenkin ruokapöydässä istuttaessa, selkä ikkunoihin pän, tämä tapa on äidistä erittäin miellyttävä, varsinkin kun koneita pörrää jatkuvalla syötöllä ikkunan takana.

Eilen, su-ma yön myrskyn jäljiltä odotti puistossa ankea näky- Asukastalon katto oli rullautunut tuulessa ja sade päässyt aukosta sisään. Saas nähdä, miten meidän keskiviikkoisen muskarin ja torstaisen perhekerhon käy. Kurkistin ikkunasta sisään eikä lupaavalta näyttänyt. Pahoin pelkään, että joudutaan etsimään ainakin loppusyksyksi meille jotakin muuta aktiviteettia.

Perjantaina meidän piti mennä katsastamaan mun kaasonakin toimineen lapsuusystävän kodin remontin tuloksia. Toisin kuitenkin kävi. Ystävä soitti puolilta päivin olevansa autossa matkalla kohti Kätilöopiston päivystystä. Muutamaa tuntia myöhemmin sain surullisia uutisia, viikolla 11 ollut raskaus oli mennyt kesken. Melkein neljän vuoden takaiset muistikuvat tulivat salamana mieleen ja itku pääsi. Kenenkään en soisi joutuvan käymään sitä polkua. Tänään ystävälläni on lääkkeellinen keskeytys. Ajatuksissani yritän antaa hänelle voimia selvitä elämänsä kovimmasta koitoksesta.

Tänään on jälleen koulupäivä. Viikon tauon jälkeen (ke ja to Jemina oli mun mukana koulussa) menen jälleen koululle. Olen innoissani, sillä saan tehdä muistiinpanot tällä hienolla uudella läppärilläni ja pääsen spinningiin vielä illalla, sillä Mies hakee Jeminan hoidosta.

Huomenna ohjelmassa on tuttuun tapaan (ehkä)vauvamuskaria ja -uintia. Niiden lisäksi on Jeminan 8kk neuvolalääkäri aamulla 8:lta. Täytyy siis aikaistaa aamutoimia niin, että ehditään. Tulen sitten tännekin raportoimaan uudet mitat!

Nonna ja Jemina 8kk