Terveiset Turusta! Käytiin viikonloppuna moikkaamassa Jeminan kummeja ja heidän 10kk poikaansa Turun liepeillä. Lähdettiin perjantaina heti kun mä pääsin harjoittelusta ja sain Jeminan haettua vaarin luota ajamaan kohti Turkua. Oli ihana keli ajella, kun aurinko paistoi. Jemina nukkui ihan koko matkan ja heräsi vasta perillä.

Perjantai-iltapäivä meni lasten tutustuessa toisiinsa ja aikuisten vaihtaessa kuulumisia. Illansuussa nautittiin emännän tekemiä laatikoita pikkujoulutunnelmissa ja saunottiin. Lapsetkin pääsivät kylpyyn ja Jemina käväisi saunan lauteillakin piipahtamassa. Katseltiin vielä yhdessä Jeminan vauvauinnissa otettuja kuvia ja nukutettiin lapset. Melkein 1,5h prosessin jälkeen päästiin vihdoin kokoontumaan aikuisten kesken keittiöön. Puolisen tuntia jaksettiin ja sitten realiteetti "lapset herää kuitenkin viideltä" iski päälle.

Viiden yöherätyksen jälkeen otin pyöriäisen matkasängystä viereemme ja torkuimme sentään puoli kuuteen. Seitsemän jälkeen noustiin ja keiteltiin puurot, minkä jälkeen tehtiin aamutoimet ja Jemina torkutti hetken. Käytiin yhdessä lähipitäjän kalakaupassa ja suunnattiin kohti Turkua tapaamaan joulupukkia joulumarkkinoille. Takaisin tultiin Myllyn tacobaarin kautta. Jemina nukkui kaikesta menosta huolimatta yli kahden tunnin päikkärit. Uskomattomat unenlahjat ottaen huomioon, että kolmeen kertaan siirrettiin kesken unien paikasta toiseen.

Illalla katseltiin emännän kanssa P.S. I Love You -leffaa ja päästettiin padot auki. Kesken loppuhuipennuksen miehet toivat kuitenkin nappulat sisään ulkopuuhista ja leffasta meni vähän maku, kun yritti katsoa lopun itkemättä pikkuneiti lahkeessa roikkuen. Iltapuuron aikana kävin pikaisesti saunassa ja nukuttelin miesten saunavuoron aikana Jeminaa. Neiti kävi niin ylikierroksilla, että nukahteli, mutta heräili vähän väliä itkemään ja yritti seisomaan kapaloinnista huolimatta. Vasta miehet tassuttelu auttoi. Itse nukahdin heti yhdeksän jälkeen ja heräsin sitten neljältä. Pari kertaa taisin syöttää Jeminaa välissä.

Tänään sitten pakkailin aamupäivällä Jeminan ulkoillessa isänsä kanssa ja lounaan jälkeen ajeltiin kamalassa räntäsateessa takaisin pääkaupunkiin. Jemina nukkui matkan ja nopean tissittelyn ja hedelmävälipalan jälkeen pakkauduttiin uudestaan autoon ja suunnattiin kauppaan, kun edellisestä reissusta oli yli 2 viikkoa! Kyllä oli jääkaappi tyhjä! Koluttuamme läpi 4 kauppaa, saatiin kaikki tarpeellinen ja tultiin kotiin ruoanlaittoon. Just nukutin Jeminan torkuilleen ja mies sahaa ulkona tukipuita porttiin, kun meillä on metalliportaikko ja siihen ei voi asentaa turvaporttia suoraan.

Ennen kuin herätän Jeminan, kertaan vielä 9kk-kuulumiset. Neuvolasta saadaan strategiset mitat vasta ensi kuun lopussa, mutta...

yhdeksänkuinen osaa:
- Liikkua paikasta toiseen konttaamalla.
- Istua tuetta, mennä itse istuma-asentoon (silti mieluiten tutkitaan maailmaa vielä mahallaan maaten tai polvillaan).
- Sukeltaa (lelu)laatikkoon tai sänkyyn reunan yli pääedellä ja pyöräyttää itsensä istualleen ahtaassakin tilassa.
- Nousta seisomaan ja kävellä tukea pitkin ilman selkeää kaidetta (seinäkin riittää). Seistessä irrottaa toisen käden tuesta.
- Kävellä käsistä kävelyttämällä pitkiäkin matkoja, sujuu jopa kengät jalassa.
- Vastata ääntelyihin matkimalla, hakea kohteen katseellaan ("missä Isä on?") pyynnöstä, kiittää ruokapöydässä taputtamalla kädellään pöytää kaksi kertaa "kiitti".
- Vilkuttaa.
- Sanoa hei, äi-i, ihi, ei.
- Vierittää muovisen tornin renkaita pitkin lattiaa.
- Kiivetä portaat itse alhaalta ylös.

Taidot tuntuvat karttuvan joka päivä. Äiti odottaa tietysti sitä päivää, kun päästään eroon syöttämisestä, vaipanvaihdosta, nukuttamisesta ja aletaan ilmaista sanallisesti omia tarpeita. Vasta sitten ollaan "tutuilla vesillä".

Miehen kanssa on saatu puhuttua ja varmaan pahin väsymys on ohi. Viikonloppuna ei tainnut tulla riitaa mistään. Silti en kadu viime kirjoitukseni avautumisia. Koen edelleen olevani yksin vastuussa yövalvomisista. Mutta pikkuhiljaa...

Nyt herättelemään tuota torkkujaa, jotta ehditään vielä leikkiä ennen iltatoimia!

Nonna ja Jemina, 9kk (ei enää mikään ihan pieni vauva)