Ensimmäistä kertaa tulin neuvolasta itku silmässä. Tais yhdistelmä neuvolan tädin huono päivä ja väsynyt äiti olla aika patoja murtava. Vuorokausi pitikin kypsytellä ajatuksia, ennenkuin rohkenen ne tänne purkaa.

Aloitetaan nyt helpoimmasta eli strategisista mitoista:
ikää siis 10kk ja 2pv
painoa 9870g (tasan 1kg lisää 8kk painoon)
pituus 74cm (eli kahdessa kuukaudessa reilu sentti lisää)
pää 47cm

Eli kun viime jaksolla pituutta tuli 6cm lisää ja painoa vaan reilut 600g, on nyt suunta vaihtunut. Pituudessa on palattu 0-käyrälle, paino noussut miinuksilta +5%.iin. Ihan hyvä näin.

Neuvolantäti kirjoitti: "Jemina on suloinen menijä! Kasvaa tasaisesti, yöllä vellipullo, tämä nyt pois (huomaa ihana lauseenmuodostus!). Kehitys normaalia, kävelee tukien, liikkuu paljon."

Tuohon vellipullo nyt pois ajatukseen kilpistyy nämä mun huonot fiiliksenikin oikeastaan. Mentiin sis neuvolaan koko perheen voimin. Mies siinä sitten heti alussa kyselemään, että "mikäs on se sellainen keskiarvo, että milloin lapset nukkuu kokonaisia öitä?" (hiton matemaatikko!). Sai tietty tädiltä saman vastauksen kuin multakin, et se on niin yksilöllistä. Juteltiin sitten meidän öistä ja Jeminan tunnin välein heräämisistä. Ensin kielsi antamasta yöllä ruokaa (mä olen eri mieltä, sillä jos Jeminalle antaa vettä ja se herää sitä kahdenkymmenen minuutin välein tankkaamaan, ei se voi olla vain sitä, et se herää, koska sille on tullut sellainen tapa) ja sitten se kyseli meidän työnjaosta. Mä sit sanoin, et olen öisin vastuussa, kun mies ei herää/on niin kiukkuinen, ettei sen kannata mennä/Jemina ei huoli sitä vaan huutaa niin kauan, et alkaa jo oksentaa, et sais äidin. Neuvolantädillä oli selkeä mielipide tähänkin ongelmaan. Kyse on kuulemma meidän parisuhteen ongelmista (mä kyllä kasvatustieteilijänä oon enemmän eroahdistuksen ja minäkuvan kehittymisen aiheuttaman yölevottomuuden ja -turvattomuuden tunteen kannalla). Mä en kuulemma anna tarpeeksi vastuuta miehelle! Sanoin sitten vastaan, et Mies on Jeminan kanssa nykyään kaiken sen ajan, mitä kotona on ja et se itse sysää Jeminan mulle heti, kun se alkaa vääntää esim. vaatteiden pukemisesta tai nukkumisesta. Meillä on kuulemma keskustelun paikka.

No, siitä oon ihan tyytyväinen, et se sanoi, et meidän on keskusteltava ja sovittava asioista, mutta kun mies toivoo jotain selkeitä linjauksia. Miesten on selvästi vaikeaa ymmärtää, ettei sellaisia ole. Jos sovitaan yöstä etukäteen, et annetaan Jeminalle ruokaa aikaisintaan kolmen aikaan, jolloin edellisestä syönnistä on aikaa 7h, pitääkö mun kuunnella sitä nälkäitkua ja kantaa tissiä hamuavaa lasta sylissäni kolme tuntia yössä, jos se herääkin jo klo 23.30 haluamaan ruokaa. Etenkin kun voin muistella samalla, että iltapuuro meni vähän huonosti, kun neitiä nukutti niin kovin pöydässä. Ja kun tiedän, että neiti a) syö kunnolla aina kun pyytää ruokaa, eli kyse ei ole mistään hätäisestä luppasusta ja syliin nukahtamisesta b) nukahtaa heti syötyään ja nukkuu omassa sängyssään.

Hieman V***tti kotiin tullessa, mutta onneksi puiston läpi tullessa törmäsin pariin tuttuun äitiin, jotka s-postitse vaihdettujen äitituttujen kommenttien ohella komppasi mun ajatuksiani. Jemina on ihan liian voimakastahtoinen lapsi tuollaisiin salamamuutoksiin. Ja mun mielestäni tärkeintä on koko perheen hyvinvointi. Yösyöminen loppuu kyllä kun se on loppuakseen. Tärkeintä, et saadaan kaikki nukkua. Lopuski terkkari vielä totesi mulle et "turha kai mun on mitään neuvoa, kun et sä usko kuitenkaan". Enpä käynyt korjaamaan. Etenkin, kun kaikki neuvot, joita hän antaa pohjautuu selvästi häneen omiin äiti-kokemuksiinsa, ei niinkään yleisiin linjauksiin. Netistä luin vaikka mitä lääketieteen ammattilaisten vastakkaisia ajatuksia.

Huomasin, että Jeminaakin neuvolavisiitti rasitti, sillä ekaa kertaa moneen viikkoon neiti itkeskeli päiväunilla vaunuissaan. Ilta meni suht normaalisti, mutta kun neuvolan tädin neuvojen mukaan annettiin iltapuuron jälkeen vielä 30 min myöhemmin vellipullo (jonka neiti ahmi kokonaan), tuli kaikki iltapala ylös. Päästiin sitten suihkuun molemmat. Neiti nukahti heti pesun jälkeen jolloin päätin, että annan ensi yönäkin maitopullon, mutten velliä. Ja yö meni mielestän tosi hyvin. Jemina heräsi 23.30, söi maitoa 1,5dl ja nukahti. 3 aikaan heräsi toisen kerran, söi 0.5dl ja tissiä päälle ja nukahti ja nukkui 6.15 asti.

Tänään vietetään ensimmäistä yhteistä uuden vuoden aattoa ja sen kunniaks tulee kummipoika perheineen kylään. Jemina heräs juuri ja lähdetään nyt aamulle hetkeksi naapuriin leikkimään 1,5kk nuoremman Moonan kanssa.

Ensimmäinen neidin omaan toimintaan liittynyt pelästyminenkin muuten koettiin. Maanantaina Mies oli illalla pelaamassa sählyä ja tiesin, että olen yksin puuron syönnin ja nukutuksen Jeminan kanssa. Niinpä jätin portin auki puuroa laittaessani ja laitoin Jeminan kävelytuoliin. Vähäksi aikaa käännyin sekoittamaan kuumaa vettä jauhepuuroon ja kun katsoin, kävelytuoli oli tyhjänä takanani ja Jeminan iloinen jokellus kuului yläkerrasta. Laskin, että ehkä minuutin oli ollut yksinään. Täytyy siis alkaa olla varovaisempi!

No, mutta onneksi selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä ja neidin harmitusitkulla kun äiti haki alakertaan takaisin karkulaisen.

Näiden kuulumisten myötä toivottelen hyvät uudet vuodet kaikille lukijoille ja kohtalotovereille! Olkoon vuosi 2009 täynnä ihania tahmatassuja ja märkiä suukkoja!

Nonna