Jemina otti viikonloppuna ensimmäiset askeleensa ilman tukea. Mies nosti neidin seisomaan käsivarrenmitan päähän itsestään ja kutsui neitiä... Ja neitihän tuli. Voi sitä riemua! Uutta taitoa on nyt harjoiteltu päivittäin ja huomaan, kuinka neiti tulee rohkeammaksi koko ajan. Nyt irrotetaan jo itse kädet tuesta ja jopa vilkutetaan molemmin käsin seisten.

Voi että sitä äidin ylpeyttä. Ja haikeutta.

Harjoittelun aloitus sen sijaan polkee paikoillaan. Isovanhemmat jatkavat sairastamistaan ja täällä jatkuvat poikkeusolosuhteet. Kävin tänään kiertävän erityislastentarhanopettajan juttusilla sopimassa hommat uusiksi. Aloitan harjoittelun nyt sitten ensi viikon maanantaina. Perjantaina tosin menen jo Educa-messuille, jotka ohjaajan mukaan lasketaan harjoittelutunteihin.

Nyt kun eletään poikkeusolosuhteissa, alkaa helpommin nyppimään kaikki turha. Tänäänkin Mies lähti aamulla kuudelta töihin, jotta minä pääsisin pakolliselle ryhmätunnille kouluun iltapäivällä. Olisi kuitenkin huomattavasti motivoivampaa mennä kouluun, jos opettajakin olisi valmistellut meille kiinnostavaa opetussisältöä. Näin ei kuitenkaan matematiikassa ole. Eikä ole ollut koko kurssin aikana. Tenttikirja suoritettiin tekemällä Power Point esityksiä kirjan kappaleista ja ryhmätunneilla sama meininki jatkuu. Tänään esiteltiin ryhmässä matikka-aiheisten nettisivujen sisältöä. Olisin hoitanut saman homman itsenäisesti alle vartissa Jeminan päiväuniaikaan tässä sohvalla istuen. Kieltämättä ketutti...

Mies oli sentään päässyt pulkkamäkeen Jempun kanssa. Mä panikoin Oppimisen neurokognitiivinen tausta -nimisen opintojakson kohtaloa. Jokainen vastaantullut elto muistaa muistuttaa, kuinka kurssista ei selviä istumatta luennoilla. Keskiviikkona olisi kuudes luento...kuudes, jolle mä en pääse. Jäljellä siis ensi- ja seuraavalla viikolla kaksi. Ei hyvä hypi. Ja tenttikirjana kolmisensataa sivua aivojen toimintaa...ziiiisus! Kolmen seuraavan viikon aikana ei siis tarvitse murehtia vapaa-ajan ongelmista.

Jemina nukahti tunti sitten, joten pirteänä heräämisen toivossa taidan painella treffeille nukkumatin kanssa minäkin. Huomenna kuitenkin päiväuniaika menee neurokognitioden parissa.