Uuden vuoden kunniaksi sai blogikin uuden ulkomuodon.

Elämä on yhtä vuoristorataa. Vastoinkäymisiä toisaalla, onnistumisia toisaalla. Isovanhempien influenssa eteni keuhkokuumeeksi ja nyt jännäillään paranevatko he ensi maanantaina alkavaan harjoittelujaksooni mennessä. Jemina oli tiistaina hoidossa kummipoikamme äidin luona (tosi hyvin oli mennyt) ja keskiviikkona Mies jäi kotiin. Minä sain kuitenkin lopputyöni esiteltyä ja siihen liittyvän tentin suoritettua. Eilen ja tänään jäin kuitenkin pois aka tärkeiltä luennoilta, joten kuukauden kuluttua nähdään tentin jälkeen oliko poissaolosta haittaa...

Jeminaan kotona ololla on ollut vain positiivisia vaikutuksia. Viime lauantaisen "kriisin" jälkeen pari yötä meni heräillessä, mutta viimeiset kaksi yötä on nukuttu hyvin. Viime yö voitaneen laskea ensimmäiseksi kokonaiseksi yöksi, sillä Jemina nukkui heräämättä 20.30-04.30. Kuuteen asti nukuttiin koko perhe, kun viiden aikaan hain neidin viereeni.

Liukuoviremontti on laittanut koko kämpän hyrskyn myrskyn. Eteisen kaapisto on nyt purettu ja viikonlopun aikana olisi tarkoitus jatkaa lattialaatoitusta jatkumaan tulevien liukuovien taaksekin. Ja kun lattia saadaan tehtyä, puretaan sisäeteisen kaappi. Vasta kun alakerran kaapit saadaan tehtyä, käydään yläkerran kimppuun. Työhuone onkin aivan kaaoksessa, kun sinn on säilötty kaikki mahdollinen tilpehööri.

Vasta silloin kun tukiverkosto pettää, huomaa, miten tärkeä se on. Oli tosi hyvä, että Jemina viihtyi Josu-tädin hoivissa tiistaina, sillä se on ainoa paikka, johon olemme pienen Helmemme uskaltaneet toistaiseksi jättää hoitoon mummolan lisäksi. Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli kuitenkin huomattavan rankka, joten Jeminakin selvästi reagoi muuttuneisiin hoitojärjestelyihin.

Jemina nukkuu nyt aamutorkkuja, joten pyykkivuori kutsuu...

Nonna