Kirjoittelin tuossa jokin aika sitten, kun otin yhteen neuvolan tädin kanssa. Sen lisäksi, että täti käski luopua yösyötöistä välittömästi, oli hän sitä mieltä, etten anna miehelle tarpeeksi vastuuta. Hän käski minun mennä vaikka lenkille siksi aikaa, että mies nukuttaa Jeminan. Minun läsnä ollessani kun vain minä kelpaan nukuttajaksi. Kerroin neuvolan tädille, että Jemina vain huutaa ja lopuksi oksentaa. Täti vaan tuhahteli ja naureskeli eikä taatusti uskonut sanaakaan.

No yösyötöistä päästiin omin keinoin (eli lasta kuuntelemalla) ja masuvaivatkin helpottivat kun vaihdettiin viikolla iltapuuroksi riisipuuro ja nyt meilläkin on nukuttu muutama yö ihan hyvin.

Eilen sitten päätin vihdoin jättää neidin kaksistaan isänsä kanssa. Pitkästä aikaa lähdin illalla ulos, kävin kaverin kanssa syömässä Nokassa (suosittelen Helsinki-menyn koeajoa!) ja olin poissa 18-22. Lähtiessä Jemina jäi iloisesti vilkuttamaan perääni kun lähdin. Kuitenkin sitten Jemina oli alkanut iltapalapöydässä itkeä ihan kauheasti ja nukahtanut Miehen syliin niiskuttaen. Mies oli vienyt sänkyynsä ja neiti oli nukkunut kymmenisen minuuttia ja sitten herännyt huutamaan. Mies oli tassutellut, tarjonnut tuttia ja ottanut syliin, mutta neiti vain huusi äi-i:ä. Lopulta oli mennyt ihan hysteeriseksi ja siinä vaiheessa Mies jo kokemuksesta tiesi lähteä kävelemään vessaa kohti. Vessan ovelle sitten neiti oli oksentanut ekan kerran ja sitten kaikki loput vessan lavuaariin. Olivat saaneet puhtaan yöpuvun päälle niin neiti oli taas nukahtanut syliin.

Meni itseltäkin ilta ihan myttyyn, kun Mies soitti kahdeksan jälkeen ja kertoi mitä oli tapahtunut. Mä tulin sitten kymmeneltä ja neiti nukkui mutta heräsi juuri kun me oltiin menossa nukkumaan. Vartin välein alkuyön öin kävin rauhoittelemassa, annoin lopulta desin maitoakin (en uskaltanut enempää antaa kerralla) ja kun mikään ei auttanut, otin puoli kahden aikaan neidin viereeni. Mies siirtyi siinä vaiheessa sohvalle.

Neljän aikaan hain maitopullon neidille. Syötin hänet omassa huoneessaan, jonka jälkeen siirsin hänet omaan sänkyynsä, mutta sieltä herättiin jo tuntia myöhemmin. Mun viereen sain vielä tainnutettua kuuteen asti. Olen siis itse nukkunut kaksi tuntia, mutten voi mennä nyt aamullakaan nukkumaan, kun tiedän, että neiti huutaa mun perääni niin, etten kuitenkaan saa nukuttua... Eipä tartte ihan heti uudestaan lähteä illalla liikenteeseen...

Vähän pelottaa ensi viikko, kun neidin pitäisi jäädä varahoitoon kaverin luokse, kun mä menen esittelemään lopputyöni. Mun isä, joka yleensä hoitaa Jeminaa, on edelleen influenssassa. Äidilläni on sama tauti ollut jo uuden vuoden aatosta asti eikä loppua näy...enkä tosissaan halua sitä. Viikon päästä alkaa harjoittelukin. Onneksi keskiviikkona, kun mulla on tentti, Mies jää hoitamaan Jeminaa. Saan sitten tehdä tentin rauhassa, kun tiedän että päivällä pärjäävät.

Mutta rakas päiväkirja...Mitä mä teen? Miten saan Jeminan hyväksymään miehen yölläkin? Tai kerro edes, miten saan Jeminan viihtymään isänsä kanssa aamuisin ilman kamalaa huutoa vaipanvaihdosta, pukemisesta, puuronsyönnistä ja potalla istumisesta? Kaikki neuvot on nyt kalliit.

Nyt aamupalan laittoon.

Nonna