Olipa viikonloppu...Jeminahan sairastui perjantaina ja mies lauantain ja sunnuntaina välisenä yönä. Sunnuntaina päivällä suhasin pikaisesti apteekkiin hakemaan lisää lääkettä ja kauppaan ostamaan mahdollisen helposti syötäviä ruokia. Tiesin nimittäin itsekin sairastuvani pian. Kotiin päästyäni lääkitsin vielä itseäni Fernet Branca -yrttiviinashotilla...Se kannatti, sillä vain sen avulla säilyin oksentamatta.

Tauti tarttui minuun sunnuntaina viiden aikoihin illalla. Ilta oli aivan kamala. Jemina alkoi olla jo virkeämpi eikä enää oksentanut, mutta huusi hysteerisenä pelosta, kun me ravasimme miehen kanssa vuorotellen vessassa. Sain raukan vasta kymmenen jälkeen rauhoittumaan. Juotuaan kahden tunnin huudon päätteeksi 2dl maitoa ja 1dl vettä, neiti nukahti vaunuihinsa istuma-asentoon. En uskaltanut siirtää häntä vaan jäin itse viereen sohvalle nukkumaan. Siitä sitten yöllä hiivin hiljaa hakemaan vettä ja lääkettä ja käymään vessassa....ja juuri kun tauti hellitti niin, että olisin saanut unen päästä kiinni, alkoi Jemina heräillä...kolmesta aina aamuseitsemään herättiin vähintään puolen tunnin välein. Ja aamu alkoikin ripulikakan pesulla. Itselleni tuli siis kolmen valvotun yön putki....ei mikään kauhean hyvä lähtökohta neurokognitiotieteen tenttiin lukemiselle...

Vatsatauti hellitti onneksi ja eilinen tenttikin meni ihan ok. Sain luettua maanantaina nukuttuani ruhtinaallisesti tunnin ja viime yö meni aika normaalisti jo.Jemina on vaan ihmeen puolikuntoinen. Eilen yhtäkkiä kesken iltaruoan Puistolassa oksensi kaiken ulos. Säikähdin ensin, että ei kai enää ole vatsatautinen, mutta mietittiin sitten yhdessä vaarin kanssa, et viili taisi olla vielä liian kovaa kamaa pienen mahalle. Kakka kuitenkin tuli normaalisti ruoan jälkeen vaikkakin oli vielä taudin jäljiltä löysää (ei kuitenkaan enää mitään ripulia). Harmittaa hirveästi, jos mun vanhemmat saa nyt tän taudin. Niillä kun on influenssan jäljiltä vielä vastustuskyky ihan nollissa. Oltiin kuitenkin kaikki yksi terve päivä kotona, mikä on päiväkodinkin karenssiaika. Toista päivää ei voitu olla ton mun tentin takia (miehenkin oli jo pakko mennä töihin, kun perjantain ja maanantain oli poissa).

Jeminan yöunet on edelleen tosi syvältä. Nukahti illalla 20.30, heräs 21.30 huutamaan tuttia, ja kahdelta ja kolmelta kävin katsomassa, mutta huusi vain unissaan. Neljältä heräs huutamaan jolloin ei suostunut rauhoittumaan sänkyyn vaan halus syliin. Meidän välissä sit nukkui 4-6.15. Mut jos itse saa nukuttua 21-06 edes neljällä yöherätyksellä, kai sitä on tyydyttävä siihen että kotityöt jää tekemättä. Tänäänkin ennen vauvauintia pakko mennä ulos syömään, kun kotona ei ole valmista ruokaa ja Jeminan kanssa sitä on mahdotonta tehdä. Neiti kun roikkuu vaan lahkeessa ja huutaa.

Päiväuniaika menee tänään viimeisten remontin jälkien siivouksessa...Huomenna tulee siivoojat ekaa kertaa kuuteen viikkoon...Voitte kuvitella millaisessa p*skakasassa täällä on eletty...alakertaa olen yrittänyt raivata rikkaimurilla päivittäin, mutta silti kenkien mukana tulee hiekotushiekkaa ja neiti heittää leivänmuruja tasaiseen tahtiin lattialle niin, että parketti muistuttaa lähinnä saharaa.

Tentti meni olosuhteisiin nähden hyvin. Ja sain edellisestä tentistäkin näköjään vuosikurssin parhaan pisteet vaikka arvosanaksi tulikin vaan nelonen. Eka nelonen syksyn vitosrivin jatkeeksi :(...No...jos eilisestä tentistä tulee edes kolmonen, täytyy olla tyytyväinen. Oli sen verran kinkkisiä kysymyksiä, että puoli tuntia piti kysymyspaperin käteensaamisen jälkeen vaan pyöritellä silmiään ennenkuin pystyin alkamaan säveltämään mitään. Tentissä kysyttiin mm. työmuistin toimintaa, ympäristöön sopeutumista ja kroonisen stressin vaikutusta kehitykselle. Oli kyllä omat kortisolipitoisuudet aikasten korkealla (stressas vähän)... :)

Nyt aamiaisen laittoon. Jos uskallettais tänään jo muskariin ja uimaan.

Nonna ja Jemina ( 11kk ja risat, jo kolme askelta ilman tukea ottaen)