Vuosi sitten tähän aikaan olin juuri lähdössä isäni kanssa lenkittämään koiraa, kun supistus veti minut kaksin kerroin tuskasta. Koko päivän kärvistelin supistusten kanssa Puistolassa kunnes illalla lähdettiin hakemaan omaa pientä pakettiamme.

1331224.jpg

Tällainen ihanuus sieltä sitten tupsahti.

 

Vauva-aika on lyhyt. Vasta nyt sen ainutkertaisuus alkaa konkretisoitua, kun se on loppumassa. Viimeistään eiliset kävelytreenit, joiden aikana neiti innostui ottamaan jopa 8 askelta ilman tukea konkretisoivat sen, minkä Jemina on osannut jo jonkin aikaa itse kertoa; "Paupa-----eiiiii------titto". Vauvasta on kovaa vauhtia tulossa taapero, pieni tyttö.

Minä suren tietynlaista tyhjän sylin syndroomaa, imetyksen loppumista ja pienen itsenäistymistä. Vaikka kyllähän tuo vielä äitiä tarvitsee. Enkä minäkään olisi loputtoman kauan jaksanut vauvaa hoitaakaan. Mutta on se silti niin haikeaa...

Eilisen ER:n jakso mursi padot ja äsken Jeminan torkkuessa aamu-uniaan sitä katsoessani itkin. Itkin onnea terveestä tytöstä, Jeminasta, pettymyksiä ennen Jeminaa, aamuista turhistakin turhempaa riitaa Miehen kanssa ja omaa flunssaista olotilaani. Joskus on vaan hyvä itkeä. Ennen Jeminan syntymää tuli itkettyä paljon useammin, mutta univelkaisena ja stressaantuneena kouluhommista sitä vaan puree hammasta ja koettaa pärjätä.

Nyt kun haikeimmat fiilikset on purettu on aika kertoa viime aikaisista tapahtumista. Blogi on ollut jonkin aikaa paitsiossa, sillä projektit kotona ja muualla ovat vieneet kaikein ajan.

Taisin viimeksi kirjoitella vatsataudista. Siitä selvittiin ja opiskeluja ja töitä jatkettiin normaalisti. Jeminan hoitokin Puistolassa jatkui vatsataudista toivuttuamme kuin ennenkin.

Vaikka Mies väittikin, ettei enää tee remonttia liukuovien vaihdon jälkeen ainakaan puoleen vuoteen, joutui hän syömään sanansa. Vessan lavuaarille tuli eläkeikä vastaan, kun aiempien asukkaiden siihen aikaansaama särökohta petti. Uusi lavuaari löytyi allaskaappeineen sattumalta Lastenturvassa käyntimatkalla. Samalla kun käytiin vaihtamassa rikkoutuneen portin yksi osanen, metsästettiin siis toinenkin kärpänen. Lastentarvikkeesta löytyi lisäksi menevälle neidille valjaat, aivan ehdoton ulkona syöntiä ajatellen. Tripp Trapp vielä kotona estää seisomaan nousun syöttötuolissa, mutta ravintoloiden puiset syöttötuolit eivät. Kummipojan valjaat olivat tovin lainassa, kun halusin testata niiden toimivuuden ja sen jälkeen alkoi peppu pysyä myös muissakin kuin kotipenkissä.

Hiihtolomaviikkoa vietettiin viime viikolla äiti-lapsi-hengessä. Maanantaina käytiin kyläilemässä naapurissa, tiistaina puistoiltiin, keskiviikkona keikattin Keravalle tapaamaan entistä naapuria ja Pyry ja Otso poikia, torstaina käytiin neuvolassa ja perjantaina huilattiin. Mun piti tehdä viikon aikana kouluhommiakin, mutta yöt meni taas niin pipariksi, ettei niistä tullut mitään. Sen sijaan valmistui neidille villasukat, kypärämyssy ja lapaset (melkein) ihanasta Novitan Polkka -langasta.

 

1235734157_Kuva065.jpg

Langassa on se ihana puoli, että kun sen aloittaa esim. molemmissa sukissa samasta kohtaan, saa raidoista lähes identtiset.

Lauantaina käytiin laittamassa koko perheen karvat järjestykseen. Jeminalle nousi neuvolassa annetuista rokotteista kuume, joten neiti istui melko rauhallisesti sylissäni hiusten leikkuun ajan. Lapaluihin yltänyt vauvatukka leikattiin siistiksi polkkatukaksi ja neidistä tuli heti ihan ison tytön näköinen!

 

 

1235734333_Kuva056.jpg

 

Mies vei neidin Puistolaan sillä väliin kun minun pääni pistettiin ojennukseen ja kävimme yhdessä ulkona syömässä (varsinainen reissu sekin, kun lopulta päädyimme Itäkeskukseen hakemaan remonttitarvikkeita ja väittelemään raha-asioista).

Viime viikolla käytiin siis 1v-neuvolassa. Jemina oli 76 cm pitkä ja painoi 9990g. Pään ympärykseksi mitattiin 47,4cm. Täti kirjoitti: " Jemina on hauska tyttö. Kasvaa tasaisesti, hyvin syö. Kehitys normaalia. Hemoglobini 137 = hyvä". Jemina sai viimeisen yleisrokote-erän lisäksi annoksen Twinrixiä eli hepatiittirokotetta. Sain itse saman piikin.  Kuukauden päästä saadaan toinen erä ja puolen vuoden päästä viimeinen. Ei tarvitse sitten pelätä hepatiittitartuntoja reissujen aikana. Neiti otti rokotteet vastaan vain pienen huuhdahduksen saattelemana Enemmän taisi ottaa päähän äidin tiukka ote kuin itse piikki.

Itselleni jäi neuvolakäynnistä aika v***uuntunut olo. Olin päättänyt etukäteen jo, että kerron penkin alle viime aikoina menneistä öistä sun muista ongelmista avun toivossa kun naapurin puolitoista kuukautta nuoremman neidin äitikin oli ohjattu huolenpurkuun. Mutta näköjään suutarin lapsen ei edes kuulu saada kenkiä...Täti vain nyökytteli osaa ottavasti muttei edes sanonut mitään...ei yhtään mitään...nada. Pidä lettus.

Huomenna on ohjelmassa kemut. Neiti 1v. ottaa vastaan vieraita läheisen asukaspuiston tiloissa. Eilen käytin Puistolassa leipomassa kakkupohjat ja muutama suolainen piirakka. Vieraita on tulossa reilusti. Olemme porrastaneet juhlat kahteen erään 15.30-17 lapsiperheet ja 17-18.30 sukulaiset. Jemina saa siis viettää aamupäivän normaalisti, nukkua päiväunet ja tulla isänsä kanssa suoraan juhlapaikalle heräilemään. Vieraat vaihtuvat sopivasti iltaruoan aikaan ja loppusiivouksen ajaksi mies vie taas neidin iltapuuhille kotiin.

 

1235734462_Kuva063.jpg

Tältä näyttää melkein 1-vuotias.

 

Vuoden iässä osataan:

- Sanoa äiti (toimii kätevästi yleissanana kaikkeen), ishi, kakka, memmään (=mennään),hei, jee, ei, hyvä, vauva, titto (=tyttö) ja nam nam. Jemina itse on "Nenina" tai "emii". Syliin kerjätään huutelemalla "yg-gyy".

- Kävellä jopa 8 askelta ilman tukea (ei varmaan mene enää kauan kun kävellään, sillä jo nyt jäädään välillä seisomaan ja tutkimaan jotakin).

- Kiivetä portaita, ryömiä tunnelin läpi, kiivetä itse matkarattaiden kyytiin.

- Osoittaa kädellä nenän, suun, hampaat, navan, hiukset, lampun, kellon, isän, äidin, lentokoneen, telkkarin ja potan (varmaan paljon muutakin, mutta nämä toistuvat päivittäin).

- Syödä itse lusikalla (tänään Jemina söi puolet ruoastaan itse). Laittaa tutin suuhunsa, juoda itse tuttipullosta ja nokkamukista.

- Tehdä kakan pottaan. Aamulla neidillä tuntuu olevan suorastaan kiire potalle, sillä aamuyön tunteina rakkoon kerääntynyttä pissaa pidätellään siihen saakka. Kolmet-neljät pissat tehdään pottaan päivittäin.

- Avustaa pukemisessa ja riisumisessa: mennä puvun päälle oikein päin istumaan, työntää käden hanskaan ja peukalon paikoilleen, avata ja sulkea kengän tarrat, vetää myssyn itse pois päästään pyynnöstä.

- Hymyillä kameralle ja ilveillä näyttämällä kieltä tai kääntämällä pään vinoon.

- Vilkuttaa, taputtaa käsiään yhteen, leikkiä "Pikkuiset kultakalat" ja "Bussilaulun" alusta loppuun.

Koska "rappaus" on kova, vauhti huimaa päätä, tämäkin aamutorkkujen aikana aloitettu kirjoitus valmistui vasta lähes kolmen tunnin vääntämisen jälkeen vihdoin Jeminan päiväunien aikana. Tästä samaisesta syystä blogi on jäänyt vähän heitteille, aikaa kirjoittamiseen on päivä päivältä vaikeampi löytää. Sama näyttää vaivaavan kaikkia kohtalotovereita.

Mulla on kauhea flunssa ja yritän olla suukottelematta neitiä nin, ettei hän saisi tartuntaa. Huomisesta selvitään toivottavasti flunssalääkkeen voimin. Tänään ohjelmassa vielä seuraavan viikon ruokien ostosreissu sekä kakun täyttämisreissu Puistolaan. Meillä kun ei ollut jääkaapissa tilaa...

 

1243235153_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Nyt kouluhommien pariin hetkeksi ennenkuin neiti herää.

 

Nonna