Pikkuneiti pipittää. Oksutauti rantautui meille eilen aamusta viimeisen harjoittelupäiväni kunniaksi. Mies jäi onneksi hoitamaan pikkupotilasta.

Aamulla oksennettiin kaikki se ulos, mitä suusta laitettiin sisään. Mies kävi ennen mun harjoitteluun lähtöäni apteekista hakemassa ripulilääkettä, joka onneksi pysyi sisällä. Lounastakin syötiin muutama lusikallinen.

Luulimme jo iltasella taudin olevan ohi ja annoimme neidille puuroa. Se kuitenkin kiehahti ylös ja nukkumaan mentiin melkolailla tyhjin vatsoin. Yö olikin superlevoton. Jemina huusi kivusta tunnin välein, ilmeisesti tyhjä vatsa kramppasi. Mutta vain pari kertaa aukesivat silmät. Äiti sen sijaan ei saanut nukuttua juuri yhtään. Hyvä lähtökohta tenttiinlukemisviikonlopulle.

Vaikka tauti vaivaa, innostui neiti eilen illalla ja tänä aamuna virkeimmällä hetkellään kävelemään taas muutaman askeleen. Aamulla luulimme jo taudin olevan ohi, kun aamumaito ja viili tuntuivat pysyvän sisällä. Kuitenkin melkein tunti syönnin jälkeen yrppästiin taas. Annettiin heti ripulijuomaa, mutta sekin lensi kaaressa lavuaariin. Mies antoi sitten muutaman t-lusikallisen lisää.

 

Nyt neiti nukkuu vaunuissa aamutorkkujaan. Harmittaa, kun joka paikassa kielletään makean antaminen ja neiti ei suostu mitään suolasta tai neutraalia syömään. Puurokaan ei maistu, kun sitä eilen kaksi kertaa oksennettiin. Maitoa vaan joisi nokkamukista. Sillä vissiin eletään tämä päivä.

Itsekkäästi toivon, ettei tauti olisi tarttunut minuun. Käsidesiä käytän joka kerta, kun kosken Jeminaan (tai siis heti kun lasken hänet käsistäni, kun sylissä vain viihdytään). Ensi viikolla on koko vuoden tärkein tentti. Uusintoihin lukeminen kevään tenttisumassa olisi huomattavan haastavaa... Vatsatautisena tuskin kykenisin osallistumaan. Ne harvat kerrat, kun mulla on ollut oksutauti, on kuumetta ollut lähemmäs 40 astetta aina.

 

Nyt tenttikirjan pariin, jos silmät pysyvät auki. Pikkupotilas nukkuu ehkä vielä hetken.

 

Nonna