Onpa kevät jo pitkällä. Kellotkin käännettiin viikonloppuna kesäaikaan (Jemina taisi kääntää omansa johonkin Venäjän aikaan, kun herää ennen kukonlaulua joka aamu) ja eilen iltapäivällä ulkoillessa kuuntelin kun räystäät tippuvat, lumet sulivat niin, että viemärit oikein lorisivat ja aurinko paistoi ensimmäistä kertaa tänä vuonna niin, että piti ihan takki avata.

Juuri kun maanantaina kirjoitin, ettei Jemina ole edistynyt kävelytaidossaan, neiti päätti illalla kertaheitolla lyödä elämän ranttaliksi ja lopettaa kaikenlaisen vauvailun. Yhtäkkiä ote tuesta vain irtosi ja siitä alkoi askellus. Ensin mentiin 5-6 askelta ja sitten heti yli kolmekymmentä. Nyt kuljetaan kävellen jo ulkonakin. Yritän ehtiä lisäämään videon heti kun saan sen käännettyä oikein päin. Tällä linux eee pc:llä se ei taida onnistua, mutta Puistolassa koneen pitäisi osata tehdä se.

Uusi kirsikanpunainen autokin tuli,  mutta paria Puistolan reissua lukuunottamatta en ole vielä ehtinyt sillä pahemmin ajelemaan. Meillä on taas valvottu niin, että Mies on kieltänyt multa autoilun kunnes saan nukuttua kunnolla. Jeminan yläkulmahampaat puhkeavat juuri ja epäilen niiden aiheuttavan yöitkut. Olemme yrittäneet parantaa nukkumistilannetta jättämällä Jeminalta aamutorkut pois ja rajoittamalla päiväunet kahteen tuntiin, mutta toistaiseksi sillä ei ole ollut vaikutusta. Jemina nukahtaa ihan nätisti (kesken riehumisen, mutta nukahtaa kuitenkin) omaan sänkyynsä n. klo 20.30 ja puolen yön jälkeen alkaa heräily. Jemina heräilee tunnin välein, pahimmillaan 10 minuutin välein kunnes neljän jälkeen otan hänet viereeni. Suunnilleen tunti nukutaan siinäkin, sitten huudetaan velliä ja sen turvin jatketaan unia vielä tunnin verran. Tiedän, että Jeminan pitäisi nukkua koko yö omassa sängyssään, mutta muutaman yön huudattamisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että mulle on tärkeintä, että koko perhe nukkuu sen sijaan, että Jeminan tulisi nukkua omassa sängyssään. Etenkin nyt, kun mun koulu on vielä kesken.

Oma olo alkaa joka tapauksessa olla iiiiihan loppu.  Olen yrittänyt olla stressaamatta koulutöistä ja liikkua enemmän, mutta lenkille tai jumppaan itsensä väsyneenä pakottaminen tuntuu niin vastenmieliseltä, että inhoan liikuntaa joka päivä entistä enemmän. Laihdutuskin on ihan jäissä. Tammikuussa sulatetut 3 kiloa ovat palanneet, onneksi ilman korkoja. Olen edelleen samoissa lukemissa kuin ennen kuin aloin odottamaan Jeminaa. Herkkujen syöntiä olen rajoittanut, mutta kuulemma stressi ja unettomuuskin lihottavat.  Jokainen, joka on nukkunut max 4 h/yö viimeiset 2kk varmasti osaa samaistua mielialaani. Toivon kuitenkin edessä olevan parempiakin ajanjaksoja...onneksi ei vielä tarvitse miettiä töihin paluuta.

Mun kouluhommat alkaa pikkuhiljaa helpottamaan. Juuri äsken viimeistelin viimeisen esseeni, yksi tentti ja yksi raportti vielä jäljellä. Huhtikuun puolessa välissä on viimeinen tentti (neurokognitiotiede tietenkin! Let's save the best for the last tai jotain...) ja sitten kaikki pakollinen tutkintoa varten on suoritettuna. Kun vielä saan hoidettua lopputyöni painoon, alan täytellä papereita ja hankkia kolttua 25.5. järjestettävään publiikkiin. Huhtikuun lopun ja toukokuun alun ajattelin käyttää vielä itseni sivistämiseen, sillä otin (isäni hienoisesta painostuksesta, kun emmin lastenhoitoa ajatellen) vielä yhden kurssin minua jo pitkään kiinnostanutta musiikkiterapiaa. Mutta sen jälkeen saa opiskelu vähäksi aikaa riittää (tai siis onhan mulla vielä erityispedagogiikan aineopintoihin opiskeluoikeus, mutta...) ja keskityn olennaiseen, eli Jeminaan.

Kun synttärikuvat edelleen uupuvat, täytyy keksiä jotain muuta.

Kevään ja lähestyvän pääsiäisen kunniaksi istutimme Jeminan kanssa rairuohoa viime lauantaiaamuna. Jemina sai mummiltaan Tiimarista ostetun ihanan limenvihreän rairuohoastian ja tipuja. Istutimme ohran joukkoon pussin rairuohoa, joten saas nähdä minkälainen pääsiäisruoho saadaan niiden yhdistelmästä.

 

 

Tänään ruoho näytti jo ihan ruoholta, joten asettelin sekaan muutaman tipunkin. Lisäksi haimme eilen iltapäivällä ulkoillessamme pajunkissoja maljakkoon. Asetelmaa täydentää vielä viikonloppuna ostettu mininarsissi ja virpojia mariskoolin kaltaisessa astiassa odottavat pikkuruiset suklaamunat.

Pääsiäistä vietämme todennäköisesti koko suvun voimin. Samalla korkkaamme mökkikauden ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, myös grillauskauden. Itse odotan jo innolla mahdollisuutta viettää aikaa läheisten kanssa ja aikaa levätä! Uudet käsityöideatkin alkavat jo poltella näpeissä niin, että kohta on ihan pakko taas päästä puikkoihin.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISEN ODOTUSTA! Nauttikaa keväisistä keleistä!

 

Nonna