Vappu juhlittu ja munkit mussutettu. Aika suunnata katse seuraavaan eventiin. Joulusta asti on laskettu päiviä, nyt niitä on jäljellä enää kymmenen. Ensi viikon sunnuntaina kahdeksalta aamulla lähtee kone kohti Kreikkaa, Kreetan saarta. Olemme varanneet hotellin Agia Marina nimisestä kylästä lähellä Hanian kaupunkia. Oman uima-altaan sisältävässä kolmiossa meidän perheen kanssa asustavat mummi ja vaari. Vaari täyttää loman aikana pyöreitä vuosia. Halusimme kiittää häntä Jeminan hyvästä hoidosta minun opiskelujeni aikana ja onnitella kuusikymppistä ja lahjoimme hänet matkalla. Itse odotan innolla pitkästä aikaa välimeren ääreen pääsyä.

Päätimme vaihtaa kestopepun kertiksiin matkan ajaksi. Yksinkertaisesti meillä ei ole tarpeeksi vaippoja  viikoksi ja koko vaippavalikoiman rahtaaminen Kreetalle veisi yhden matkalaukun. Otamme mukaan vain sen verran vaippoja, mitä menomatkalla tarvitaan ja ostamme loput kohteesta. Jemina ei onneksi ole tähänkään mennessä reagoinut mitenkään vaippojen erilaisuuteen. Niitä ei siis tarvitse sen kummemmin miettiä, mutta sitten on sata muuta ongelmaa ratkaistavaksi:

Aloitetaan lennosta:

- lähtö on kahdeksalta, eli kentällä on oltava heti kuuden jälkeen. Ei yhtään innosta ajatus juuri kahdeksaan nukkumaan oppineen neidin raastamisesta ylös sängystään viiden aikaan. Toivottavasti unirytmi ei sekoa tästä.

- Olemme jo päättäneet ottaa mukaan matkarattaat, liinan ja ergon. Rattaat luovutetaan erikoismatkatavaroihin jo edellisenä iltana (samalla kun viemme laukutkin), joten kentällä pärjätään liinalla, ergolla ja kentän tarjoamilla rattailla. Kaikki sen suhteen ok.

- Lentoaika on 4h. 08-12...eli Jeminan toiminta-aikaan. Ei siis mitään toivoakaan, että neiti nukkuisi koneessa. Mutta mitäs siellä sitten tehdään? Jemina ei oikeastaan ole tällä hetkellä kiinnostunut muusta kuin kävelemisestä. Miten selittää 1v2kk vanhalle, ettei käytävillä voi ravata (Ainakin viimeksi kun lennettiin Brysseliin käytävä oli koko ajan tukittu lentoemäntien kärryillä)...se ei vaan onnistu. Kirjoja voidaan ottaa mukaan, mutta niitäkin rajallinen määrä. Muutama lelukin ehkä pakataan reppuun ja naksuja ja rusinoita pikkupaketeissa ja kaikkea mahdollista, mitä keksitään. Mietitään juuri kannettavan DVD-soittimen ostoa. Josko neiti innostuisi katsomaan vaikka Titi-nallea (vaikkei Jemina kotioloissa katsokaan yhtään mitään, ei ole yhtään kiinnostunut telkkarista)? Sieluni silmin näen jo sylissäni vääntävän kiljuvan kakaran, johon koko muu kone luo tappavia katseita ja miehen, joka punaisena häpeästä istuu lentopelkoisena vieressäni sanomatta sanaakaan....hyvin alkaa meidän loma. Onneksi on isovanhemmat.

Sitten on ruokailupolitiikka.

- Tiedän, että perusbonaa saa paikallisista marketeistakin. Jemina on tottunut syömään ihan tavallista kotiruokaa, joten kreikan puhdas ruoka, salaatit, mussakat yms. maistuu varmasti meidän muiden lautasilta syötynä ja sitten purkista lisää. Mutta mites maito? Jemina on ilmeisesti laktoosi-intolerantikko, niinkuin äitinsäkin. Onko Kreikassa tarjolla hyla-tuotteita? Pitääkö mun ottaa maidot kotoa mukaan pikkutetroissa? Onneksi neiti osaa juoda pillillä...

- Toinen ilmeisesti kotoa mukaan raahattava juttu on vellit. Niitä pitää siis olla ainakin seitsemän purkkia. Ja tuttipullot päälle. Meillä ei nimittäin nukuta kuutta pidempään ilman aamuvelliä.

- Riisihiutaleita luulisi löytyvän maasta kuin maasta, kauraa samoin. Taidan ottaa kuitenkin yhden paketin varmuuden vuoksi mukaan. Jos hätä tulee, Jemina syö kuitenkin esim. mysliä ja jogurttiakin aamupalaksi (onneksi on jo yli vuoden!). Ruokapuolen mietinnät siis purkissa.

Sitten on vaatetus ja muu varustus.

- Pitää olla vaatetta joka säähän, se nyt ei poikkea Suomen kesän olosuhteista millään tavalla. Mutta entäs kaikki muu; aurinkorasvat, kellukkeet, apteekkitarvikkeet. Millä kaiken muistaa? Vai riittääkö jos ottaa passin ja hammasharjan? :) Pakkaamisstressiä ilmassa.

Ja tässä kohtaan huomaan, että kun Jeminan kamat saadaan pähkäiltyä ja pakattua, on pakattu vasta yksi kolmannes meidän perheestä. Veikkaampa, että erinäinen määrä listoja tullaan tekemään ensi viikon aikana. Huomenna aloitetaan varustautuminen; mennään tilaamaan miehelle aurinkolasit vahvuuksilla. Näinköhän minäkin saisin uudet? Vanhat on 10v vanhat ja kertaalleen jo juotettu kasaan.

Jos meistä ei kuulu mitään seuraavaan pariin viikkoon, johtuu se matkan aiheuttamasta härdellistä ja itse matkasta. Hiljaa hyvä tulee, paniikissa parasta.

Yhdessä asiassa harjoitukset on jo aloitettu muutama päivä sitten; nimittäin aurinkolasien ja hellehatun päässä pitämisessä. Aurinkolasit pysyvät päässä noin 4 sekuntia ja ne osataan jo riisua niin, ettei hattu tipu päästä ollenkaan. Varsin taitavaa ottaen huomioon, että lasit on köytetty paksulla remmillä takaraivon ympäri.

Näin aurinkoisista keleistä on saatu nauttia täällä etelässäkin jo parin päivän ajan. Kyllä nyt tarkenee! Ihanaa, kun tulit kevät! Pihalla on viihdytty hurjan pitkiä pätkiä!

Täytyy vielä loppuun hehkuttaa, kuinka ihanaa on olla taaperon äiti. On ihanaa mennä puistoon, kun lapsi tietää, mitä haluaa puuhailla; keinutaan, lasketaan liukumäkeä (ihan itse) ja tehdään kakkuja hiekkalaatikolla. Ja miten ihanaa onkaan ollut nukkua kahdeksaan aamuisin. Uskomaton fiilis, kun kahtena aamuna olemme miehen kanssa löytäneet itsemme kahdestaan alakerrasta. Nauratti oikein, että mitäs nyt tehdään? Normaalisti kun tuo minivekkari on herätellyt meitä milloin mihinkin aikaan. Nautin niin tästä ajasta ja ajatuksesta, ettei tarvitse vuoteen tehdä mitään muuta kuin elää Jeminaa varten.

Nauttikaa tekin ihanista ilmoista ja saapuvan kesän tuoksusta!

Nonna