Nyt vasta mulle alkaa valjeta tää taaperon kanssa kotonaolon ihanuus, kun koulu on ohi. On tää niin erilaista kuin vauvan kanssa olo! Ja kylläpä siihen esseiden vääntämiseen ja tentteihin lukemiseen upposikin aikaa, mutta onneksi sain kaikki tehtyä siinä normaaliajassa eli lukuvuodessa.

Publiikki oli siis viime viikon maanantaina ja yleisarvosanalla 5 (erinomainen) valmistuin. Nyt kun katselen alkaa elokuu 2008-toukokuu 2009 taaksepäin, saan olla ylpeä itsestäni, kun siinä univelkasouvissa noinkin hienosti suoriuduin! Ja ensi viikolla pitäisi mennä allekirjoittamaan työsopimus erityislastentarhanopettajan virkaan. Päiväkoti on siis tossa 10 min kävelymatkan päässä meiltä kotoa. Töihin palaan syksyllä 2010. Jemina on silloin 2,5 ja pääsee vielä pienten ryhmään vuodeksi...Jos nyt ei luonto päätä toisin...mitään ehkäisyä ei ole käytössä ja nyt kun kumpikaan meistä ei enää ole niin kamalan väsynyt, jonkinlaista aktivoitumista makuuhuoneen puolella alkaa tapahtua. Mitään stressiä ei kuitenkaan oteta aiheesta, tulee jos ja kun on tullakseen. Hoitojen aloitusta suunnitellaan aikaisintaan sitten kun aloitan työt.

Nyt mun oma oloni on mitä parhain, kun olen saanut nukuttua ja vähän omaakin aikaa. Enää ei yhtään harmita niin paljon, jos Jemina valvottaa yöllä, kun tiedän, että voin päivällä nukkua. Eikä tarvitse enää stressata aikatauluistakaan. Päivät ollaan vietetty kaikessa rauhassa puistoillen. Kiva, kun meillä molemmilla on seuraa! Kaukana kotiäitiyden yksinäisyydestä ollaan jälleen.

Helsingin kaupungn tarjoama ylellisyys nimeltä puistoruokailu on kyllä niiiiin meidän juttu. Aamulla nukutaan nykyään melko pitkään (tänään jopa 8.45 asti...tosin yöllä valvottiin pari tuntia hampaiden takia), syödään aamupala rauhassa, käydään potalla ja suunnataan puistoon. Vaatteiden väheneminen näkyy selvästi Jeminan liikunnallisuuden lisääntymisenä ja monipuolistumisena. Leikitään puistossa kavereiden kanssa ja saan jutella muiden mammojen kanssa. Jemina käy heti lounaan jälkeen puistossa potalla ja nukutan hänet kotimatkalla vaunuihin.

Nyt vasta huomaan, miksi olen stressannut kotitöistä aiemmin. Vielä kuukausi sitten koko Jeminan uniajan vietin kouluhommissa, nyt huomasin eilenkin, että 3h riittää 3 päivän ruokien tekemiseen ja kämpän siivoamiseen ja pyykinpesuun erinomaisesti. Koko kevään katselin pyykkivuorten kasautumista ja söin mitä sattui. Ei ihme, että laihdutusyritys toisensa jälkeen meni puihin. Nyt kun ehdin katsoa, mitä suuhuni laitan ja olen päässyt jumppaankin, olokin alkaa olla taas parempi.

Rakastan muutenkin tätä taaperon kanssa kotona oloa. On ihanaa, kun tehdään Jeminan kanssa pieniä juttuja yhdessä. Tänä aamuna, kun nukuttiin pitkään, käytiin yhdessä suihkussa. Jemina istuu ihanasti vadissa ja leikkii kastelukannullaan ja ankoillaan ja mä saan rauhassa peseytyä ja pesen sen siinä samalla. Ja sitten kun tyhjennän tiskikonetta, Jemina auttaa tyhjentämällä haarukka-veitsi-lusikka-telineen....ja pyykin pesussa tyhjentää koneesta pyykit koriin...Ja on se niin suloista, kun toinen alkaa ymmärtää, mistä puhutaan. Esim, kun sanon, että "lähdetään ulos", Jemina menee välittömästi eteiseen ja hakee kengät. Ulkona oleminen onkin tosi pop. Koko aamu ravataan ovelle katsoen äitiä anovasti ja kitisten, että "memmää" (mennään)

Nyt kun kävely sujuu jo niin, että ulkona juostaan äitiä karkuun, ollaan alettu kehittää puhepuolta. Uusia sanoja on ilmaantunut säännöllisesti, uusimpina "ypää" (kypärä), "pööä" (pyörä), "takko" (traktori), "enko" (lentokone) ja "auto". "Ne kulkevat" -kirja on ehdoton suosikki ja se näkyy sanavarastossakin. Lisäksi eläimet kiinnostavat Jeminaa. Kissa on "mau" ja koira "hauvva". Eilen puistossa lihakeitto ei maistunut, huudettiin vaan "uokaa" (ruokaa) ja kun kerroin lihakeiton olevan juuri sitä, tarkennettiin vielä että "akkua" (naksua) ja osoiteltiin sormella hoitolaukun suuntaan...Kyllä tyttö tietää, mitä haluaa.

Omaa tahtoa alkaaa löytyä. Jos Jemina ei saa haluamaansa, alkaa karmea huuto, käsillä huitominen, jalan polkeminen. Eilen kokeiltiin jopa äidin puremista ihan hellästi. Päätin olla reagoimatta kokeiluun, kunnes se sattuu.

Viime aikoina ongelmana on ollut oksentelu. Veikkaan sen liittyvän hampaiden tuloon ja sen aiheuttamaan limaisuuteen (Jeminalla on viikon verran ollut nuha), mutta jos tilanne ei parane, täytyy viimeistään 1,5v neuvolassa ottaa asia puheeksi. Etenkin, kun neidillä on aikamoisia kuivumia jokailtaisesta rasvatuksesta huolimatta. Haluan selvittää allergioiden mahdollisuuden.

Tänään vietetään ekaa päivää sisällä, kun ulkona sataa vettää eikä Jeminalla ole sopivia kumppareita. Ollaan leikitty piilosta ja lauleskeltu. Jemina on vähän hermostunut, kun viimeiset hampaat (alakulmat) tekevät tuloaan. Niiden jälkeen hampaita onkin täydet 16. Ruokakin tuntuu maistuvan vähän huonosti ja maito samoin. Mahakin on mennyt kovalle, mutta onneksi Jemina on saanut vielä joka päivä kakan tehtyä pottaan. Vaippaan hän ei suostukaan enää tekemään. Samoin yövaippa alkaa olla kuiva, sillä Jemina pyytää keskellä yötäkin potalle.

Tänään olen lähdössä opiskeluporukan kanssa ulos. Meidän piti mennä terassille, mutta ilma siirsi illanvieton sisätiloihin. Virgin Oilissa olis tarkoitus syödä porukalla ja katsotaan sitten, miten ilta jatkuu. Mies jää ekaa kertaa vastuuseen Jeminan nukutuksesta sitten pääsiäisen... Olen täydessä hälyytysvalmiudessa.

Ensi viikolla lähdetään todennäköisesti tiistaina mökille. Kotiin tullaan vasta juhannuksen jälkeen. Miehellähän on lomaa vain viikko heinäkuun lopussa. Silloin lähdetän moikkaamaan Jeminan kummeja Turun suunnalle. Heiltäkn kuulimme juuri vauvauutisia. Jeminaa kuukauden vanhempi pikkuserkkupoika saa sisaruksen joulukuussa! Samalla reissulla käydään Muumimaailmassa ja Tukholmassa ja Kolmårdenissa. Täytyis vielä tänään ehtiä varata matkat ja majoitukset.

Tää viikko ollaan siis vaan oltu ja nautittu helteistä. Sopivasti sain pihankin laitettua kesäkuntoon, kalusteet ja pation mies öljysi ja minä istutin kukat ja nypin viime syksyiset kuolleet lehdet pois. Nyt kun sää kylmeni, tehdään suosiolla sisähommia. Kohta, kun potalla juuri istuva Jemina menee nukkumaan (on muuten tätä kirjoittaessani pukenut itse fleecehaalarin jalat ihan oikein päälleen), siivoan akvaarion ja teen kotipoppoolle illlaksi pannukakun. Huomenna varmaan käydään ostamassa Jeminalle ne puuttuvat kumpparit ja samalla uudet gore-texit mulle, (sen verran vuotaa edelliset). Lauantaina on Senaatintorilla Satakunta esittäytymässä ja Pori Jazz:it järjestää 10-12 konsertin lapsille, joten varmaan suunnataan sinne...

Että sellaista tänne...

Nyt siivoamaan tuota levälaatikkoa!

Nonna